Kolumnit

Porvarihallitus ajaa alamaisiaan ahdinkoon

Suomen historiallisen, häpeällisen sekä hävyttömän surkea porvarihallitus jatkaa teutarointiaan yhteiskunnan heikompiosaisimpien kimpussa. Työttömyysturvan aktiivimalli kurittaa kuukausi toisensa perään suurempaa osaa työttömistä työnhakijoista, jotka eivät olosuhteiden pakosta johtuen kykene saavuttamaan mallissa saneltuja ehtoja. Kaikki riisto eliitin pohjattomaan kirstuun tapahtuu työttömien työnhakijoiden vereslihalle ruoskitusta selkänahasta ja kun tämä sarka on kynnetty loppuun, saavat kansalaiset henkeään pidätellen arvailla, mikä ryhmä otetaan seuraavaksi kurjistamispolitiikan kohteeksi.

Aivan, kuten oli jo aikoja sitten odotettavissakin, on palkattomien töiden teettäminen, eli suomeksi sanottuna työttömien taloudellisen ahdingon törkeä hyväksikäyttäminen lähtenyt lopullisesti käsistä. Jopa lähes puoli miljoonaa suomalaista työskentelee tällä hetkellä jonkinnäköisessä palkattomassa työssä, eli saaden henkensä pitimiksi tapauskohtaisesti vaihtelevan suuruista korvausta valtiolta asianmukaisen palkan sijaan. Meininkiä voidaan erittäin hyvällä syyllä pitää omituisena versiona sosialismista – joskin sillä erolla, että tuotantovälineet ovat (toistaiseksi) yksityisomistuksessa.

Vaikka asioiden kovin toivoisikin olevan toisin, ei kukaan ihmisiä työllistävä yrittäjä toimi hyväntekeväisyyttään vaan pyrkii maksimoimaan voittonsa. Tässä ei periaatteessa ole mitään väärää, mutta moni yrittäjä ottaa mieluummin leipiinsä jonkun esimerkiksi työmarkkinatuella töitä tekemään suostuvan harjoittelijan kuin henkilön, jolle pitäisi maksaa ihan oikeaa palkkaa. Toinen yleinen tapa käyttää hyväksi työttömiä, joiden panos oikeuttaisi terveessä yhteiskunnassa (jos sellaisessa eläisimme) asianmukaiseen palkkaan, on kuntouttava työtoiminta.

Palkattoman työn räjähdysmäinen lisääntyminen on, kuten useaan kertaan eri yhteyksissä muistutettua, puhdasta tilastokikkailua, sillä yhdenkin viikkotunnin verran työtä tekevä kansalainen ei enää ole virallisen määritelmän mukaan työtön. Näin ollen ministerit paukuttelevat henkseleitään ja julistavat isoon ääneen, kuinka kansan kokonaistyöllisyysaste kasvaa suorastaan kohisemalla. Varmasti näin, mikäli työllisyyden määritelmää pidetään äärimmäisen laveana. Minun ja monen muunkaan mielestä minkäänlainen tempputyöllistäminen ei täytä oikean työnteon määritelmää.

Kuulemme ympärillämme hyvinvointivaltion kuolonkorinaa. Ennen pitkää rahan, kasvun ja menestyksen palvonta etenee siihen pisteeseen, ettei kukaan enää raaski investoida mihinkään tai palkata ketään töihin, ellei ole aivan pakko ja ellei jonkun työtehtävän hoitaminen sitten onnistu alati kasvavaa ja jo nyt valtaisaa suoraan sanottuna orjatyöreserviä hyödyntäen. Ja jos yksi palkattomaan työhön otettu toteaa ennen pitkää, että pitäkööt tunkkinsa, otetaan uusi kokelas uunista ulos.

Kyseistä reserviä tuottava ja ylläpitävä automaatti hipoo täydellisyyttä. On vielä niitä työttömiä, jotka tunnustavat oman arvonsa ja potentiaalinsa, eivätkä näin ollen alistu mihin tahansa, mutta lisäksi huomattavasti pidempi jono toimeentuloluukuilla juoksutettuja sekä itsekunnioituksensa menettäneitä pitkäaikaistyöttömiä, joille mikä tahansa tekeminen on kuin taivaan lahja.

Vaikkei työttömyysturvan leikkaus vielä saisi kansalaisten mieltä nöyräksi ja selkää mutkalle, saattaa TE-toimisto pätkäistä karenssia sen laatiman työllistymissuunnitelman noudattamatta jättämisestä. Mikäli kehitys jatkuu koko vuoden samana kuin tähän saakka – eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö jatkuisi –, rikotaan viimevuotinen ennätys karenssien määrässä.

On jo kauan sitten ja monen monituisen esimerkin voimin todennettua, että eliitti on epäinhimillisen kyltymätön, eikä se ole mihinkään talouskasvuun tyytyväinen. Kuten jokin aika sitten kirjoitin, käynnissä on historiallisen arvoton Robin Hood -klassikkosadusta tuttu näytelmä kansan köyhälistön riistämiseksi kuilun partaalle. Tämä tapahtuu viemällä heiltä sen kummempia kyselemättä viimeisetkin toimeentulon rippeet paisuttamaan entisestäänkin suurpääomaa ja eliitin taloudellista hyvinvointia.

Disneyn animaatioversiossa kyseisestä sadusta Nottinghamin Sheriffi kiertää perimässä veroja veron päälle, eikä rauhaan jää edes kirkon kolehtilaatikko. Kyläseppä Otto työskentelee pajassaan, vaikka poloisella on kipsi jalassa, joka kuvastaa nykytilannetta siten, että myös työkyvyttömyyttä on alettu kyseenalaistaa. Otto yrittää kätkeä viimeiset pennosensa kipsin sisään, mutta sieltä nekin vain päätyvät kruunulle. Valitusoikeus epäoikeudenmukaisesta toiminnasta on evätty. Otolla on pajavasaransa, mutta sheriffillä miekka.

Kunpa tämä kaikki vain olisikin satua, jonka lukemisen voisi halutessaan lopettaa keskittyäkseen mukavempiin asioihin. Valitettavasti tämä on täyttä totta Suomessa vuonna 2018. Maassa, jota on pidetty monien kansainvälisten mittareiden mukaan rikkaana ja omistaan huolta pitävänä hyvinvointivaltiona, mutta joka tulee tällä menolla menettämään statuksensa huomattavasti nopeammin kuin mitä sen saavuttamiseen on aikanaan kulunut.

  • 271
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti