Kolumnit

Euroopassa vastarinta GCM-sopimusta kohtaan kasvaa, mutta Suomi nukkuu

Kuva sanjitbakshi / Flickr / CC BY 2.0
YK:n GCM-sopimus herättää vastustusta useissa Euroopan maissa. Suomen hallitus ei näe sopimuksessa mitään vaaraa.

YK:n Global Compact for Migration – sopimuksen (GCM, Globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta maahanmuutosta) kauaskantoiset vaikutukset ovat saaneet kansalaiset Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä nousemaan vastarintaan GCM-sopimusta vastaan. Useita poliitikkoja, kansalaisaktivisteja ja kansalaisoikeuksien puolustajia on alkanut keräämään ihmisten huomiota kampanjoilleen, joiden tarkoitus on estää sopimuksen allekirjoitus.

Kaikkien vastustajien metodiksi on valittu nimikirjoitusten kerääminen adressiin, jolla vaaditaan kulloisenkin maan irtisanoutumista sopimuksesta, kuten USA, Unkari ja Australia jo ovat tehneet kansallisen itsemääräämisoikeuden menetyksen pelossa.

Globalen Migrationspakt der UNO stoppen – nationale Souveränität erhalten!

PatriotPedition.org – sivusto kerää nimiä kaikille saksalaisen kielialueen (Saksa, Itävalta ja Sveitsi) pääministereille annettavaksi ja riemuitsee Sveitsin liittymisestä keräykseen.

Saksassa toimiva Bürgerrecht Direkte Demokratie-liike (BDD, Kansalaisoikeudet Suora Demokratia) kerää myös nimiä sopimusta vastaan nimellä ”UN-Pläne stoppen: Globalen Pakt und Massenmigration verhindern” (Lopetetaan YK-suunnitelma – Globaali sopimus ja massamaahanmuutto on estettävä). Tämä kampanja on kerännyt jo yli 230 000 nimeä.

Saksan suurin oppositiopuolue AfD on myös avannut oman sivun, jolla juoksee lähtölaskenta dokumentin allekirjoitushetkeen. Sivustolla kerätään tukea puolueen kampanjalle GCM-sopimusta vastaan. Sivusto esittelee myös kattavasti oman käsityksensä sopimuksen sitovuudesta ja vakavuudesta.

USA, Unkari ja Australia ovat jo ilmoittaneet, etteivät allekirjoita sopimusta, joka vaarantaa maan itsenäisen pakolais- ja siirtolaispolitiikan ja kansallisen riippumattomuuden.

Euroopan johtajia ei pelota

Saksan hallitus, kuten ei Suomenkaan hallitus, näe sopimuksessa mitään vaaraa. Kritiikkiä sopimusta kohtaan ei esitä kukaan, eikä kukaan kerro vaalikansalle, mitä suunnitelma pitää sisällään ja mihin se velvoittaa allekirjoittaneet.

Suomen parlamentaarinen käsittely GCM-sopimuksen tiimoilta on rajoittunut kolmeen eduskunnan lautakuntaan. GCM-sopimuksesta on keskusteltu tai ainakin ulkoministeriön E-kirje tulisi olla luettu Suuressa valiokunnassa, Ulkoasiainvaliokunnassa ja Hallintovaliokunnassa. Kaikissa lautakunnissa tultiin samaan lopputulokseen E-kirjeen asiasta virastokapulalta kuulostavassa asiassa E43/2018 vp. Lopputulos oli ”Ei aiheuta toimenpiteitä”.

Ulkoministeriön esittelemänä oli käsittelyssä kaksi perusmuistiota. Toinen liiteasiakirja puhuu ”Globaalista turvallisesta, järjestäytyneestä ja sääntöjen mukaista siirtolaisuutta koskevasta neuvotteluprosessista YK:n puitteissa” (UM2018-00411) ja toinen ”Globaalin pakolaisia koskevan toimintakehyksen valmistelusta YK:n pakolaisjärjestön johdolla” (UM2018-00647).

Virallisen Suomen virallinen kanta GCM-sopimukseen

Suomen kanta on selvä. Suomi tukee molempien sopimusten solmimista ja on jo tehnyt ilmoituksensa mukaan kaiken mahdollisen sopimuksen allekirjoituksen varmistamiseksi. Kuitenkin virallinen Suomi uskaltaa toivoa oman päätösvallan pidättämistä itsellään, vaikka on toisaalla valmis keskittämään asioiden järjestelyä YK-järjestöille.

”Asiakirjan toimeenpano kuuluu valtioille. Suomen käsityksen mukaan valtionhallinnon lisäksi myös paikallisviranomaisilla, kansalaisyhteiskunnalla ja yksityissektorilla tulee olla rooli asiakirjan toimeenpanossa ja seurannassa samoin kuin koko YK-järjestelmän osilla toimivaltuuksiensa mukaisesti kuitenkin niin, että kansainvälisellä siirtolaisuusjärjestöllä (International Organisation on Migration, IOM) on vahva koordinoiva rooli vankan kokemuksen omaavana YK:n siirtolaisuusjärjestönä. Suomi pitää myös tärkeänä, että prosessille päätetään seurantaprosessi ja nykyisiä mekanismeja hyväksi käyttävä valvontamekanismi. (……) Suomi tukee vahvaa yhteyttä kestävää kehitystä koskevan toimintaohjelman (Agenda 2030) ja siirtolaisuuskompaktin seurannan välillä, ml. korkean tason poliittinen foorumi.”

Virallinen Suomi ei usko, että laitonta maahanmuuttoa saadaan GCM-sopimuksen avulla kuriin, mutta näkee, että ”laillisten maahantulomahdollisuuksien lisäämisellä vahvistetaan kuitenkin muuttoliikkeiden hallintamahdollisuuksia”.

Virallinen Suomi ei myöskään usko, että laittomasti maassa oleskelevien statuksen muuttaminen lailliseksi olisi toimiva keino, mutta ”Suomi hyväksyy laillistamismenettelyn, mikäli maat haluavat siitä kansallisesti päättää ja se on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista ja pääosin yksilökohtainen”.

Demokratiaa ála Suomi

Perusmuistion osuudessa ”kansallinen valmistelu” kerrotaan Suomen demokratian tila kaikessa karuudessaan:

”EU:n ministerivaliokunnan kirjallinen menettely 29.-31.5.

Prosessien aikana on epävirallisesti konsultoitu muita ministeriöitä, kansalaisyhteiskuntaa, tiede- ja tutkimusyhteisöä, ammattiyhdistysliikkeitä, kun uusia versioita tausta- ja neuvottelupapereista on julkaistu. Asiaa ei ole valmisteltu Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kanssa”.

Mitään kirjoitettua tietoa jälkipolville ei näistä ”epävirallisista konsultoinneista” ole jäänyt luettavaksi. Tämä ”epävirallisuus” herättää kysymyksiä, joihin suomalainen on tottunut saamaan lautakuntamaisia vastauksia ”ei aiheuta toimenpiteitä”.

Allekirjoittajat etukenossa?

Saksan mediasta saa lukea, että ulkoministeri Saksan Heiko Maas (SPD) ja Suomen Timo Soini (Sin.) ovat jo allekirjoittaneet maidensa nimissä kyseisiä sopimuksia valmistelevan ”Political Declaration of the Rabat ProcessMarrakesh Political Declaration”-paperin (MPD) kuluvan vuoden huhtikuussa.

Tämä MPD-paperi perustaa itsensä useille dokumenteille ja julkilausumille, kuten ”framework of the 2006 Joint Africa-EU Declaration on Migration and Development, the 2014 Africa-EU Declaration on Migration and Mobility, the 2030 Agenda for Sustainable Development adopted by the United Nations in 2015 in which States pledged to “leave no-one behind”, the New York Declaration for Refugees and Migrants adopted the 19th September 2016 by the United Nations, the United Nations Declaration of the High-level Dialogue on International Migration of 2013 ja the Political Declaration of the 5th African Union–European Union Summit of 2017”.

Sopimuksella sovittu ohjelma rakentuu ”viiden asiakokonaisuuden” (Domain) ympärille.

Domain 1 peräänkuuluttaa maahanmuuttajista saatavan hyödyn maksimointia ja maahanmuuton perussyiden selvittämistä. Domain 2 käsittelee laillista maahanmuuttoa ja liikkuvuutta. Domain 3 suojelu- ja turvapaikka-asioita. Domain 4 haluaa ohjeistaa laittoman maahanmuuton ja ihmissalakuljetuksen vastaiseen taisteluun. Domain 5 käsittelee maahanmuuttajien paluuta lähtömaahan.

Domain 1 alistaa koko asiakirjan Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoitteelle 10.7 : ”Mahdollistaa ihmisten turvallinen, järjestelmällinen ja vastuullinen siirtolaisuus sekä liikkuvuus esimerkiksi suunnitelmallisten ja hyvin hallinnoitujen siirtolaispolitiikkojen avulla” (onko toiseksi viimeisessä sanassa tahaton kirjoitusvirhe, ei ole toimituksen tiedossa).

Domain 2 viittaa samaan Agenda 2030 kohtaan ja haluaa tehostaa erityisesti liikemiesten- ja naisten, nuorten erikoisosaajien tai tutkijoiden, mutta myös yleensä kaikkien nuorten naisten ja miesten liikkumista Euroopan ja Afrikan välillä.

Muut domainit käsittelevät toimia vastaan laitonta siirtolaisuutta, ihmisalakuljetusta ja pakolaisuuden alkusyitä.

Allekirjoittajat jonossa?

Saksa:

Saksassa AfD-puolueen tekemään kyselyyn asiakirjan demokraattisesta käsittelystä Saksan parlamentissa vastattiin, että ”kansallinen määräysvalta ei siirry sopimuksella, eikä sitä rajoiteta. Oikeudellisia velvoitteita ei sopimuksen kautta synny, joten parlamentin ei tarvitse käydä asiasta virallisia keskusteluja”.

Suomi:

Kansalaisen (K) ulkoministeriölle esittämiin kysymyksiin vastasi ulkoministeriön (UM) sisältö- ja viestintäasiantuntija Sari Uusi-Rauva.

K: Kuka/ketkä ulkoministeriöstä ottaa osaa kyseiseen YK:n kokoukseen joulukuussa Marokossa?

UM: Marokon kokouksen valtuuskuntaa ei ole vielä päätetty. Valtuuskuntaan tullaan nimeämään myös ulkoministeriön edustajia.

K: Mikä on Suomen kanta YK:n GCM-sopimukseen?

UM: Suomi on ollut mukana neuvottelemassa siirtolaisuuskompaktia ja kannattaa sen hyväksymistä.

K: Onko Suomen kantaa käsitelty eduskunnassa tai valiokunnissa tai muualla? Jos, niin missä?

UM: Asia on ollut esillä EU-ministerivaliokunnassa kirjallisessa menettelyssä ja eduskuntaa on informoitu E-kirjeellä.

K: Kuka/ketkä ovat ottaneet osaa aiemmin GCM-sopimuksen valmisteluun?

UM: Suomen osalta neuvotteluihin on osallistuttu virkamiestasolla ulkoministeriöstä. Prosessin aikana on konsultoitu muita ministeriöitä, kansalaisyhteiskuntaa, tiede- ja tutkimusyhteisöä ja ammattiyhdistysliikkeitä.

UM kertoi lisäksi, että ”Eduskunta ei ole pyytänyt asiasta lausuntoja”.

Itävalta:

Itävallan tilanne on sekavampi kuin Saksassa ja Suomessa. Itävallan varakansleri Heinz-Christian Strache oli hyvin skeptinen kysyttäessä hänen mielipidettään sopimuksen allekirjoittamisesta.

– Meille esitetyssä muodossa on olemassa ristiriitoja nykyisen hallitusohjelman kanssa, vaikka asiantuntijat eivät tunnistaisikaan sopimuksesta sitovia osuuksia”, kertoi Strache Kronen Zeitung-lehdelle ja jatkoi, että ”tätä YK-siirtolaispakettia ei viedä hallituksen ja eduskunnan ohi kaikessa hiljaisuudessa Marokkoon YK:n hoidettavaksi”.

Sveitsi:

Sveitsin kansanpuolue Schweizer Volkspartei (SVP) on myös avannut poliittisen keskustelun GCM-sopimuksen allekirjoittamisesta. Puolue kertoo vastustavansa sopimuksen allekirjoittamista ja kerää sivullaan vastustajien allekirjoituksia.

– Tämän sopimuksen tavoite on maailma ilman rajoja, kertoo SVP-puolueen puheenjohtaja Albert Rösti Kronen Zeitung-lehdelle.

Lisätietoa GCM-sopimuksesta voi etsiä täältä, täältä, täältä tai täältä

Lähteet: GCM, PatriotPedition, BDD

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset