Cambridgen Fitzwilliam-museo kiistää olevansa ”woke”-propagandan lobbaaja, vaikka maalauksiin on laitettu varoitusmerkinnät.
Cambridgen yliopiston alaisuudessa toimiva brittiläinen museo on uudistanut historiallisten maalaustensa merkinnät, joista yhdessä varoitetaan, että Britannian maaseutua kuvaavat maalaukset voivat herättää ”synkkiä kansallismielisiä tunteita” niissä, jotka niitä katsovat.
Tämä järjetön muutos on osa Fitzwilliam-museon viime viikolla uudelleen avaamia gallerioita, jotka perustuvat teemoihin (”Miehet katsovat naisia”, ”Siirtolaisuus ja liikehdintä” ja ”Identiteetti”) eikä kronologiaan, joka sijoittaisi historialliset maalaukset modernien taideteosten rinnalle.
Uuden ”Nature”(Luonto)-osaston kyltissä lukee:
”Myös maisemamaalaukset ovat aina liittyneet kansalliseen identiteettiin. Maisemaa pidettiin suorana yhteytenä menneisyyteen ja siten kansakunnan olemuksen todellisena heijastuksena.”
Tähän asti tekstissä kaikki on hyvin. Kyltissä kuitenkin todetaan edelleen, ilmeisen paheksuvasti, että ”maalaukset, joissa näkyy Englannin kumpuilevia kukkuloita tai Ranskan reheviä peltoja, vahvistivat uskollisuutta ja ylpeyttä kotimaata kohtaan”.
”Hampstead Heath” -kyltti, joka on yksi romanttisen realismimaalarin John Constablen monista öljyväriluonnoksista alueesta (jota hän alkoi ihailla ja jonne hänet myöhemmin haudattiin), vie asian vielä askeleen pidemmälle.
Siinä väitetään, että teoksen herättämässä isänmaallisuudessa on ”pimeä puoli”, sillä se ”antaa ymmärtää, että vain niillä, joilla on historiallinen side maahan, on oikeus kuulua siihen”.
Maaseutua pidetään ”rasistisena kolonialistisena valkoisena tilana”
The Telegraph -lehdelle puhuessaan Fitzwilliamin johtaja Luke Syson sanoi, että uudenkarheat kyltit ”viittaavat joihinkin uusiin tapoihin katsoa, vaatimatta kuitenkaan niiden noudattamista”, ja torjui kritiikin, jonka mukaan museo olisi muuttunut ”wokeksi”.
”Osallistavuuden ja edustavuuden ei pitäisi olla kiistanalaista, vaan sen pitäisi olla rikastuttavaa”, Syson sanoi. ”Haluaisin mielelläni ajatella, että on olemassa tapa kertoa näistä laajemmista, osallistavammista historioista, joka ei tunnu siltä, että se edellyttää vastaiskua niiltä, jotka yrittävät ehdottaa, että kaikki kiinnostus nais- tai väritaiteilijoiden töihin – tai aiheisiin, jotka vievät meidät LGBT-kulttuurin maailmaan – on ”radikaalia tyylikkyyttä” tai sitä, mitä nykyään kutsuttaisiin ”wokeksi”.”
The Telegraphin mukaan maalauksen (ja muidenkin) sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavat kyltit tulivat vähän sen jälkeen, kun ympäristöjärjestö Wildlife and Countryside Link valitti lainsäätäjille, että Britannian maaseutua pidetään ”rasistisena kolonialistisena valkoisena tilana”.
Ympäristöjärjestö väittää ”monimuotoisuutta ja rasisminvastaisuutta koskevassa lausunnossaan”:
”Saasteiden ja muiden ympäristöongelmien vaikutukset kohdistuvat usein raskaimmin etnisiin vähemmistöyhteisöihin, joiden on epätodennäköisempää elää terveellisessä ympäristössä rotuerojen vuoksi.”
Järjestö jättää kertomatta, miten kokonaisia ”etnisten vähemmistöjen” [eli ei-valkoisten] yhteisöjä on voinut olla olemassa 1700-luvun maaseutuenglannissa, jotta se ei heikentäisi omaa väitettään.
Lontoossa sijaitsevan Museums Associationin (voittoa tavoittelematon järjestö, joka ”kampanjoi sosiaalisesti sitoutuneiden museoiden puolesta”) johtaja Sharon Heal totesi blogikirjoituksessaan viime vuonna, että järjestö oli ”kaksinkertaistanut” ponnistelunsa ”tukeakseen laajempaa sektoria käsittelemään imperiumin perintöä, myös rasismia, museoissa”.
Hänen ryhmänsä omisti 20 000 puntaa (noin 25 500 dollaria) erilaisille rasisminvastaisille aloitteille ja teki ”dekolonisaatiosta” ”keskeisen osan” eettisissä säännöissään.
Fitzwilliamin museoiden ”Equity, Diversity and Inclusion” (Tasa-arvo, Monimuotoisuus ja Osallistaminen) -osion perusteella, jossa se sanoo pyrkivänsä ”olemaan aktiivisesti rasisminvastainen teoissa – ei vain sanoissa”, kampanja näyttää kannattaneen.
Toistaiseksi Englannin veronmaksajat maksavat Arts Council Englandin kautta edelleen tällaisten hankkeiden laskun, sillä ne edistävät oman kansakuntansa historian vähättelyä, ellei suoranaista demonisointia. ”Missä tahansa”, joiden joukossa on Englannin nykyinen ja tuleva eliitti, kuten Mary Harrington huomautti Unheard-kolumnissaan, tuntevat kuitenkin varmasti olonsa kotoisaksi ”uudessa ja parannetussa” Fitzwilliam-museossa.
Lähde: European Conservative
Kaikki imperiumit jättävät jälkeensä yleensä vain savuavat rauniot ja hiljaa mädäntyvän maan, jonka valloittaa muukalaiset, eikä Britti-Imperiumi ole tästä poikkeus. Epäilemättä imperialismilla ja kolonialismilla on aikoinaan perusteltu vaikka mitä toimia, mitkä eivät varsinaisesti kestä päivänvaloa nykymaailman kriteerein.
Tällainen historian kieltäminen, oman maan ja kulttuurin hyljeksiminen on kuitenkin malliesimerkki kuolevasta maasta ja täysin järjetöntä. Mutta päivä päivältä näyttääkin entistä selkeämmältä, että koko maailma on tullut seinähulluksi tavalla tai toisella.
Odotan sitä päivää jolloin Suomessa Kolmen Sepän Patsas kielletään tai vaihdetaan johonkin läski-n-riin. Koronahysterian aikana se saikin jo maskin ja erään melkein-viisuvoittajan aikana, kenen nimeä en lausu, puettiin se vihreään. Tämä oli minulle senasteinen symbolinen häpäisy, että totesin viimein asuvani jossain täysin vieraassa maassa ja ajassa.
Kansallismuseo voisikin nyt ottaa kopin ja tilata joltain eliitin kermap-ttä nuolevalta ”taiteilijalta” jotain sosiaalisesti kantaaottavaa rappiotaidetta Suomen taiteen kulta-ajan teosten tilalle, sillä Väinämöinen ja kumppanit aiheuttavat varmasti monessa ”synkkiä kansallismielisiä tunteita”.
Kansallishenki on ryhmähenkeä, ei sen kummempaa asiaa. Ryhmähenki on avuksi, kun halutaan kehittää jotain, tehdä jotain. Ei eripurainen joukko saa mitään aikaiseksi. Se eripura on kuitenkin vihevassujen tavoite.
Totta kai historian mittaan on tehty ja ajateltu tavalla, joka ei ole ollut kaikkein kauneinta ja ihastuttavinta, mutta miksi sellaisesta syytellään vain valkoisia, on outoa. Valkoisten touhut kestävät päivänvaloa nykypäivän ajattelunkin valossa paremmin kuin monien muiden.
Valkoisia syyllistetään orjuudesta, mutta unohdetaan, että valkoiset olivat siinä lajissa liikkeellä myöhemmin kuin muut ja valkoiset lopettivat ensimmäisinä. Valkoisia syyllistetään valloituksista ympäri maailman, mutta sitä samaa tekivät muutkin, kukin kykyjensä mukaan. Valkoiset sattuivat vaan olemaan kyvykkäämpiä siinä.
Mitä järkeä on syyllistää tämän päivän ihmistä satojen vuosia sitten eläneiden ihmisten teoista? Vieläpä siten, että vain valkoisia syyllistetään, vaikka kaikki muutkin olivat samalaisia tai oikeastaan pahempia.
Länsimaissa halutaan kaataa menneisyyden patsaita, mm. siksi, että jollakulla oli tekemistä orjuuden kanssa. Afrikkalaisessa kaupungissa, muistaakseni jossain Nigeriassa, on patsas kansallissankarista, joka osti ja myi orjia ja teki sillä valtavan omaisuuden.
Meille suomalaisillekin sanotaan, että maksamme velkaa orjuudesta kärsineille ja siirtomaille. Suomalaisilla ei vaan ollut mitään tekemistä siirtomaiden ja orjakaupan kanssa koskaan. Suomesta sen sijaan on viety orjiksi niin paljon porukkaa, että suhteessa väkilukuun suomalaisia vietiin orjiksi enemmän kuin afrikkalaisia. Kukaan ei kuitenkaan ole meille mitään velkaa, mutta me olemme velkaa. Somaleillekin maksetaan velkaa, vaikka somalit eivät ole olleet orjia, vaan pitivät itse bantuja orjinaan aina kunnes italialaiset lopettivat orjuuden Somaliassa.
Kysehän ei ole mistään oikeudenmukaisuudesta tai totuudesta, vaan ainoastaan vihervassujen halusta lyödä valkoiset kyykyyn ja alistaa totalitarismiin, jota vihervassut uskovat pääsevänsä johtamaan. Eivät kyllä pääse, vaan pääsevät ensimmäisten joukossa hengestään, jos heidän ihannevaltakuntansa toteutuu.
Erittäin hyvin puhuttu. Ei lisättävää muuta kuin se, että itse uskon myös maallisemman ryhmähengen lisäksi epäilemättä varsin mystiseltä kuulostavaan ”kansallishenkeen” ja ”kansansieluun”; Raamatussa ensinmainitusta käytetään nimeä arkkienkeli ja esim. teosofisessa jargonissa on käytössä ensi alkuun melkoiselta keijukaisfilosofiasta repäistyltä termiltä kuulostava ”kansallishaltia”, joka Väinämöisen nimellä tunnetaan.
En ihmettele mikäli nämä kuulostavat nykyaikaisista materialismin ja nihilismin ilmapiirissä kasvaneista ihmisistä tarpeettoman mystisiltä ja mielikuvituksellisilta termeiltä ja käsitteiltä.
Onko lähes koko euroopan päättäjät kääntyneet muslimeiksi? Siltä kyllä vaikuttaa kun lukee ja katselee mikä meno euroopassa on päättäjien toimesta.
Sharon kuulostaa nimensä perusteella epäilyttävästi hyvin nenäkkäältä tyypiltä. Lähes aina siellä missä ”jotain tapahtuu” on taustalla tiedät kyllä ketkä.