EU:n oma ylisääntely on heikentänyt EU:n teollisuuden kilpailukykyä kilpailussa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa.
Euroopan unionin johtajat sopivat torstaina 18. huhtikuuta Brysselissä pidetyn huippukokouksen jälkeen antamassaan julkilausumassa uudesta ”eurooppalaisesta kilpailukykysopimuksesta”, jonka tarkoituksena on auttaa 27 jäsenvaltion unionia kuromaan kiinni Kiinan ja Yhdysvaltojen etumatkaa.
Eurooppa-neuvosto, joka kokoaa jäsenvaltioiden hallitusten päämiehet, pyrki erityiskokouksessaan vastaamaan ”uuteen geopoliittiseen todellisuuteen ja yhä monimutkaisempiin haasteisiin” ”toimimalla päättäväisesti varmistaakseen (EU:n) pitkän aikavälin kilpailukyvyn, vaurauden ja johtoaseman maailmanlaajuisella näyttämöllä”.
Järjestö työskentelee nyt kuitenkin kilpailukyvyn määritelmän parissa, johon on sisällytetty sellaisia käsitteitä kuin kestävä kehitys ja nettonolla. Pyrkimällä ”energiaomavaraisuuteen ja ilmastoneutraaliuteen” eurokraatit kehittävät teollisuuspolitiikkaa, joka asettaa esteitä itse teollisuudelle. Käytännössä yritykset kokevat jo nyt, että ”tehokas teollisuuspolitiikka, joka vähentää hiilidioksidipäästöjä teollisuudenaloilla kilpailukykyisesti”, aiheuttaa yrityksille sääntelytaakkaa, joka tekee ne kilpailukyvyttömiksi – kaikki tämä ilman konkreettisia ympäristöhyötyjä.
Kiina, Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat maailman kolme suurinta taloutta, mutta EU:n suhteellinen osuus maailmantaloudesta on pienentynyt viime vuosikymmeninä. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan EU:n osuus maailman BKT:stä oli 26 prosenttia vuonna 1980, mutta nyt se on vain 14 prosenttia, kun Kiinan osuus on 19 prosenttia ja Yhdysvaltojen 15,5 prosenttia.
”On ennakoitavissa, että Euroopan unioni on jäänyt jälkeen tärkeimmistä kilpailijoistaan, mikä johtuu osittain siitä, että Euroopan talous on ylikuormitettu tarpeettomalla sääntelyllä. Vaikka EU häviää Yhdysvalloille tekoälyn alalla ja Kiinalle sähköajoneuvojen alalla, se on johtava toimija maailmassa yhdellä alalla: sääntelyssä”, kuten The Wall Street Journal totesi osuvasti tuoreessa artikkelissaan.
Ennen torstain Brysselin huippukokousta Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi totesi, että Euroopalta puuttuu strategia, jolla se voisi suojella perinteisiä teollisuudenalojamme epätasapuolisilta maailmanlaajuisilta toimintaedellytyksiltä, jotka johtuvat sääntelyn, tukien ja kauppapolitiikan epäsymmetrisyydestä.” Hän valitti, että EU investoi Yhdysvaltoja ja Kiinaa vähemmän digitaaliseen ja kehittyneeseen teknologiaan, myös puolustukseen, ja että maailman 50 suurimman teknologiayrityksen joukossa on vain neljä eurooppalaista teknologiayritystä. Draghi antaa myöhemmin tänä vuonna raportin EU:n kilpailukyvystä.
Erillisessä raportissa Italian entinen pääministeri Enrico Letta, jonka johtajat ovat antaneet tehtäväksi arvioida EU:n yhtenäismarkkinoiden puutteita, kirjoittaa, että geopoliittisten jännitteiden ja protektionismin lisääntyminen uhkaavat EU:n taloudellista turvallisuutta ja heikentävät EU:n panostusta uusiin teknologioihin tekoälystä puhtaaseen teknologiaan. EU:lla on myös uusia haasteita, jotka johtuvat investointeja houkuttelevista Yhdysvaltojen massiivisista tuista ja Kiinan ylivallasta uuden teknologian toimitusketjuissa, joista se on riippuvainen, Reuters kertoo. Letta vaatii, että sisämarkkinoita, jotka ovat vuosikymmenien ajan mahdollistaneet tavaroiden, palvelujen, pääoman ja ihmisten esteettömän liikkuvuuden, laajennetaan kattamaan energia, televiestintä ja rahoitus.
Ongelman ratkaisemiseksi EU-johtajat ovat vaatineet uutta kilpailukykysopimusta. Se on toistaiseksi vain julkilausuttu aikomus, jota on tarkoitus tarkastella tarkemmin kesäkuussa pidettävien Euroopan parlamentin vaalien jälkeen. Kestävä kasvu, joka mainitaan selvästi politiikassa, ei ehkä selviä vahingoittumattomana vaalien ennustetusta populistisesta kapinasta, kun äänestäjät puolustavat työpaikkoja ja elintasoa.
Jopa vähemmän arkaluonteisessa rahoitussääntelykysymyksessä on useita erimielisyyksiä siitä, miten edetä. Esimerkiksi johtajien välillä kytee mielipide-eroja ehdotuksista, jotka koskevat yritysverosääntöjen yhdenmukaistamista ja suunnitelmaa EU-maiden pääomamarkkinoiden yhdentämiseksi, koska EU:n jäsenet eivät halua luopua kansallisten rahoitussääntöjen valvonnasta. Ranska ja Saksa ajavat voimakkaasti pääomamarkkinaunionia, johon sisältyisi yhteinen rahoitusvalvonta, josta useat pienemmät valtiot, kuten Luxemburg, Malta ja Irlanti, eivät ole kovin innostuneita.
Huomionarvoista on, että viimeisen kokouksen päätteeksi poistettiin maininta yhtiöverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta. Huippukokouksen vähäeleinen päätös ei juurikaan peittänyt EU:n talouspolitiikkaa koskevia todellisia erimielisyyksiä.
Lähde: European Conservative
Ylimitotettu ilmastopolitiikka on yksi tämän sotkun aiheuttajista. Melkoisella tietämättömyyden tuomalla varmuudella nämä ilmastonmuutosuskovaiset laukovat ”totuuksiaan” vaikka alan huippuasiantuntijat myöntävät että eivät ymmärrä miten ilmasto toimii.
Varmaan merkittävimpiä ongelmanaiheuttajia tuo ilmastosekoilu. Mennään ideologia edellä ja järki on hyllytetty, koska se on ideologian vastainen. Kohta vihervassut haluavat teloittaa järjen, koska se on vastavallankumouksellinen hirvitys.