Ghanan parlamentti hyväksyi keskiviikkona lakiehdotuksen, joka kiristää LGBTQ+-väestön niin sanottuja oikeuksia ottamalla käyttöön vankilatuomioita homoseksuaaleille ja heidän puolestapuhujilleen. Siirto on jo saanut länsimaiset avustusryhmät ulisemaan. Nämä kuvailevat lakiehdotusta yhdeksi Afrikan ankarimmista homoagendakriittisistä laeista.
Mikäli laki hyväksytään, homoseksuaalit voivat saada kolmen vuoden vankeusrangaistuksen. Homoseksuaalisuuden edistämisestä voidaan tuomita viiden vuoden vankeusrangaistus, samoin kuin niille, jotka jäävät kiinni homoseksuaalisesta seksistä.
Ghanan tiukka kanta homoseksuaalisuuden edistämisen vastustamisessa näyttää olevan merkittävä linjanveto, kun afrikkalainen valtio eroaa länsimaista omaksutuista uusliberalistisista politiikoista.
Lakiehdotus on viimeisin aalto afrikkalaista homoagendakriittistä lainsäädäntöä: Tansania, Niger ja Namibia ovat tiukentaneet tällaisia lakeja viime vuosina, samalla kun Uganda on hyväksynyt lain, joka sisältää kuolemanrangaistuksen homoseksuaalisuudesta.
Amnesty Internationalin mukaan kolmekymmentäyksi maata mantereella kriminalisoi yhteisymmärryksessä tapahtuvan saman sukupuolen seksuaalisen toiminnan. Monissa maissa on viime vuosina koettu nousua homokriittisissä asenteissa, käytöksissä ja retoriikassa, sanoi oikeusryhmä raportissaan viime vuonna.
Lähde: National Times
Minun mielestä (aikuisten) homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen pitäisi saada keskenään touhuta mitä haluavat, mutta se LBGTQ++++ propaganda saakin olla kiellettyä.
Täällä länsimaissa se lasten ja nuorten aivopesu on toiminut niin, että joka 4 tai 5 nuori kuvittelee olevansa jotain seksuaalivähemmistöä. Todennäköisesti iso osa kuvittelee niin vain koska se on muotia.
Lähes aina tällaiset «lainsäädännön kiristämiset» helpottavat valtiollisen rankaisun kohteeksi joutuvan kärsimyksiä, koska vaihtoehtona on ei-valtiollinen «yhteisön antama rangaistus». Mitä julkisesti homoksi epäillylle henkilölle tulisi tapahtumaan kyseisessä maassa, jos hänet jätetään vapaaksi riistaksi kuljeskelemaan pitkin katuja?
Tuleeko vankiloista valtion varoilla ylläpidettäviä homouden ylläpitolaitoksia?
Pitääkö lopulta perustaa homojuhlia varten erilliset «rangaistus»laitokset pelkästään homoja varten heidän suojelemiseksi «tavallisilta» rikollisilta?
Ryhtyvätkö vankilat «kasvatuksellisiin toimenpiteisiin» ja julkaisevat puhelinnumeroita, joista saa tilata vankeja «kasvatuksellisille» kotikäynneille?