Sisäministeriö ei voi taata valtion rahoittamien ”äärioikeistolaisuutta” koskevien neuvontaistuntojen luottamuksellisuutta.
Tutkimus on herättänyt huolta siitä, että valtion rahoittamat ”radikalisoitumisen vastaiset” neuvontakeskukset saattavat olla väyliä, joiden kautta voidaan vasikoida ystävistä tai perheenjäsenistä, joiden epäillään olevan ”äärioikeistolaisia tai salaliittoteoreetikkoja”.
Apollo News -julkaisun raportin mukaan Saksassa toimii tällä hetkellä 50 tällaista neuvontakeskusta, jotka on perustettu osana sisäministeri Nancy Faeserin ”äärioikeistolaisuuden vastaista toimintasuunnitelmaa” vuodesta 2022 alkaen ja jotka tekevät tiivistä yhteistyötä liittovaltion perhe-, vanhusten-, naisten- ja nuorisoministeriön kanssa.
Sosiaalidemokraatti Faeser, jota itseään syytetään vasemmiston kanssa flirttailusta, on julistanut avoimen sodan (johdonmukaisesti huonosti määriteltyä) ”äärioikeistoa” vastaan, mikä huipentui viime viikolla, kun hän esitteli 13-vaiheisen taistelusuunnitelmansa. Nämä neuvontakeskukset on sitten otettava yhdeksi välineeksi tämän politiikan toteuttamisessa.
Neuvontakeskusten tarjoamissa istunnoissa ihmisiä rohkaistaan puhumaan ”kärsimyksistään” ”äärioikeistolaisuudesta” ja ”salaliittoteorioista”, joista jälkimmäisiä pidetään virallisen linjan mukaan porttina muihin ”vääriin oikeistolaisiin ajatuksiin”.
Veritas-neuvontakeskus – yksi 50:stä – selitti Apollolle, että he auttavat ihmisiä, jotka tuntevat ”salaliittoteorioita levittävien ihmisten olevan rasitteena”, ja että he haluavat ”vaikuttaa salaliittoteorioihin uskoviin ihmisiin”.
Sen lisäksi, että nämä istunnot tarjoavat mahdollisuuden sovittaa poliittisesti epäkorrekteina pidetyt uskomukset tai mielipiteet (huolestuttava kaiku entisen Neuvostoliiton epäkorrektien ajatusten ja puheiden patologisoinnista), niissä voi myös osoittaa omassa sosiaalisessa piirissään olevia henkilöitä, joiden mielipiteiden katsotaan olevan ristiriidassa hyväksytyn narratiivin kanssa.
Apollo Newsin virallisen lehdistöpyynnön jälkeen sisäministeriö ei pystynyt takaamaan, että tällaisten kuulemisten ja raporttien aikana kerätyt tiedot mahdollisesti radikalisoituneista ihmisistä ovat luottamuksellisia eikä niitä näin ollen luovuteta turvallisuusviranomaisille.
Kuten julkaisu raportoi, sisäministeriö vältti näppärästi selkeän vastauksen antamista: ”Turvallisuusviranomaisille ei automaattisesti tiedoteta neuvontaprosessien aikana.” Vaikka näin ei automaattisesti tehtäisikään, ei tietenkään voida sulkea pois myöskään tällaisten tietojen eteenpäin välittämistä.
Apollo News esittää hypoteettisen esimerkin, jossa tytär, joka ei ehkä tiedä tekojensa seurauksista, muistelee isänsä jutelleen jouluna siitä, että ulkomaalaiset ovat taakka Saksan sosiaalihuoltojärjestelmälle, ja ilmaisee uskovansa, että heidät pitäisi karkottaa, jos he kieltäytyvät työskentelemästä [ja maksamasta veroja].
On selvää, että näiden neuvontakeskusten kautta turvallisuusviranomaiset saisivat käyttöönsä henkilötietojen kultakaivoksen, jota voidaan helposti hyödyntää ”ääriainesten uhkien” tunnistamiseksi – termi, joka sisäministerin silmissä on tällä hetkellä ilmeisesti varattu yksinomaan poliittisen spektrin oikealla puolella oleville.
On vaikea olla huomaamatta poliittista ulottuvuutta, sillä Berliini on määritellyt suositun globalisminvastaisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen kuuluvan ”äärioikeistolaisten” kategoriaan, mikä antoi hallitukselle laillisen oikeuden nuuskia puoluetta.
Lähde: European Conservative
Angela Merkel ei ollut koskaan tuntenut muuta hallintomallia kuin Itä-Saksan malli.
Ja jälleen kysyn, ollaanko yhtä tarkkoja islamilaisten järjestöjen suhteen. Euroopan lähihistoria tuntee enemmän heidän aiheuttamiaan ongelmia kuin yhdenkään äärioikeistolaisen joukon.
Islamistien ja vasemmistolaisten touhuja voidaan piilotella paremmin, kun nostetaan esiin voimakkaasti ”äärioikeistouhka”. Sen joutuu nostamaan esiin voimallisesti mediassa, koska se on niin pientä, että sitä ei muuten näkyisi.