Ranskassa laadittu uusi raportti paljastaa, miten maan erittäin kallis HLM-malli (matalan tulotason asuminen) hyödyttää suhteettomasti maahanmuuttajaperheitä, jotka eivät useimmiten koskaan lähde pois ja muodostavat eristäytyneitä yhteisöjä.
Ranskassa sijaitsevia sosiaalitukiasuntoja käyttäviä henkilöitä koskevasta yhteisestä tutkimuksesta saadut yksinoikeudella toimitetut tiedot ovat paljastaneet, että Saharan eteläpuolisen Afrikan maahanmuuttajat hyötyvät veronmaksajien tukemasta asumisesta enemmän kuin muut maahanmuuttajataustaiset tai Ranskan kansalaiset. Heidän osuutensa on suhteettoman suuri.
Maahanmuuton ja väestökehityksen seurantakeskuksen yhteistyössä poliittisen innovaatiosäätiön (Fondapol) kanssa laatimassa raportissa todettiin, että 57 prosenttia Afrikan alueelta peräisin olevista henkilöistä asuu sosiaalitukiasunnoissa eri puolilla Ranskaa.
Vielä huolestuttavampaa on se, että 63 prosenttia näiden maahanmuuttajien jälkeläisistä asuu myös sosiaaliturvalla tuetussa asuntokannassa, mikä viittaa siihen, että Saharan eteläpuoliset maahanmuuttajayhteisöt elävät sukupolvesta toiseen valtion tukien varassa.
Tutkimuksessa verrataan tätä lukua muihin maahanmuuttajataustaisiin, kuten kiinalaisiin, joista vain 8 prosenttia nauttii tuetusta asumisesta. Samoin vain 14 prosenttia kaakkoisaasialaisista maahanmuuttajista ja 14 prosenttia muista EU-maista tulevista asuu sosiaalituetussa asunnossa.
Ranskan kansalaisista 11 prosenttia asuu sosiaalituetussa asunnossa, raportissa lisätään.
Afrikkalaisista maahanmuuttajista yleensä suuri osa hyötyy HLM-asunnoista (matalan tulotason asunnot) kaikkialla Ranskassa, ja Maghreb-maista saapuvat ovat myös suhteettoman paljon edustettuina tilastoissa. Yhteensä 49 prosenttia algerialaisista ja 44 prosenttia marokkolaisista ja tunisialaisista nauttii myös alhaisemmista elinkustannuksista valtion suosiollisella avustuksella.
Siirtolaisväestön suuri keskittyminen sosiaalitukiasuntojen asuinalueille ”on aiheuttanut toistuvia vaikeuksia, jotka ovat johtaneet erityisesti suuriin väkivaltaisuuksiin ja rikollisen talouden syntyyn”, totesi Michel Aubouin Fondapolista.
Hän lisäsi, että sosiaalitukiasunnoissa asuvat muodostavat omia yhteisöjään, jotka ovat ”eristyksissä muusta kaupunkirakenteesta”.
Raportissa todetaan, että 35 prosenttia kaikista Ranskassa asuvista maahanmuuttajista hyötyy HLM:stä, ja siinä mainitaan, että ”tämä maahanmuuttajaperheiden yliedustus vahvistaa käsitystä siitä, että ranskalaisilla on asuinalue, joka on tarkoitettu ensisijaisesti ulkomaalaisille”.
HLM-järjestelmä on laajalle levinnyt koko Ranskassa, sillä se perustettiin 1950-luvulla auttamaan pienituloisia perheitä, ja se oli tarkoitettu väliaikaiseksi toimenpiteeksi, jonka tarkoituksena oli auttaa heitä pääsemään jaloilleen.
Neljännes Euroopan unionin 21 miljoonasta sosiaalituetusta asunnosta sijaitsee Ranskassa, ja ranskalaiset veronmaksajat maksavat vuosittain 34 miljardia euroa HLM-järjestelmästä. Aubouin uskoo kuitenkin, että malli on osoittautunut täysin tehottomaksi, ”koska kaikkein vähävaraisimmat eivät voi saada sitä”, paitsi jos he eivät ole syntyään (valkoisia) ranskalaisia.
Raportissa todetaan, että sosiaalisten asuntojen vaihtuvuus on nykyään ”hyvin vähäistä” ja että maahanmuuttajien seuraavatkin sukupolvet jäävät usein asumaan asuntoihin pitkäksi aikaa, jolloin heistä tulee käytännössä kiinteistöjen ”näennäisomistajia”. Samalla he omaksuvat sosiaalisen hyvinvointikulttuurin ja luovat omia rinnakkaisyhteiskuntia.
Raportissa esitetään useita suosituksia, joiden tarkoituksena on suunnata Ranskan sosiaalituettu asuminen uudelleen ”turvattomien perheiden vastaanottamiseen” ja samalla helpottaa ” ei-eurooppalaisten parempaa kotouttamista”.
Yksi ehdotus on uusien sosiaalitukiasumiseen koskevien aloitteiden lykkääminen, kunnes valtion virastot suorittavat täydellisen uudelleentarkastelun, jotta ”voidaan pohtia asiaa perusteellisesti odottamatta, että taloudellinen tilanne sitä vaatii”.
Siinä vaaditaan myös, että sosiaalitukiasuntoa hakevan henkilön oleskelun kesto Ranskassa otettaisiin huomioon sosiaalitukiasuntoa saavien ensisijaisuuden arvioinnissa, jotta ”ranskalaista alkuperää olevia perheitä ei enää syrjittäisi”. Lisäksi ehdotetaan, että otettaisiin käyttöön ”määräaikainen vuokrasopimus”, jolla vahvistettaisiin sosiaalitukiasuntojen tilapäinen luonne ja määriteltäisiin ne uudelleen askeleeksi kohti asunnon omistusoikeutta.
Lähde: Remix
Sama tilanne on Suomessa, mikäs on vetelehtiessä ja lisääntyä holtittomasti, kun kerran yhteiskunta maksaa viulut, tätä ne priorisoidut ihmisoikeudet teettää. Haittamaahanmuutto johtaa siis vääjäämättä haittasyntyvyyteen ja lopullinen päämäärä on väestönvaihto, eli sivistyksen ja kulttuurin vaihtaminen barbariaan, eli takaisin pimeälle keskiajalle, jos tämäkään musta siirtymä riittää.
Tällaiset asumismuodot on täysin verrattavissa lehmiin ja navettoihin:
– ihmiset kerätään viidentoista minuutin asuntokolosseihin ja lehmät ekologisiin navettoihin (joissa niille näytetään elokuvia vapaista lehmistä Brasilian pampaksella);
– sitten lehmät ruokitaan keinotekoisella rehulla ja ihmiset leivällä ja sirkushuveilla.
Koskaan kenenkään ei tarvitse lähteä asunnostaan viittätoista minuuttia kauemmaksi — eihän lehmienkään tarvitse.
Lopuksi kun heistä ei ole enää hyötyä omistajalle, lehmät viedään teuraaksi ja ihmiset eutanasia-rokotukseen. Näin sekä lehmät että ihmiset saavat ihmisarvoisen lopun ja tila vapautuu uudelle syöttö- ja juottokarjalle.