Ruotsin puolustusvoimat järjesti keskiviikkona yhteisen harjoituksen amerikkalaisen pommikonetyöryhmän kanssa. Amerikkalaisia pommikoneita nähtiin Tukholmassa ja Uppsalassa.
Lentokoneet, B-1B Lancer ja B-52 Stratofortress, joiden saattueena on ruotsalainen Jas 39 Gripen, lensivät suuressa osassa Ruotsin ilmatilaa ja näkyivät – sään salliessa – Tukholman keskustan ja Uppsalan yllä.
Lentokoneet lensivät noin 900 metrin korkeudessa Tukholman (Aviici areena ja Centralbron) yli ja sen jälkeen Arlandan ja Uppsalan varuskunnan ohi.
Kyseessä on kahdenvälinen harjoitus Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä. Ruotsin ilmatilan läpäisyn jälkeen kone liittyy Naton Nordic Response -harjoitukseen, joka on osa Naton harjoitussarjaa Steadfast Defender.
Ruotsin puolustusvoimien mukaan harjoituksen tarkoituksena on harjoitella Ruotsin puolustamista ja kykyä tehdä yhteistyötä muiden valtioiden, tässä tapauksessa Yhdysvaltojen, kanssa. Puolustusvoimat on ”vähitellen lisännyt ja kehittänyt yhteistyökykyä harjoittelemalla koko ketjua yhteydenpidosta saattueeseen ja pommitukseen elävillä ammuksilla”.
Lähde: forsvarsmakten.se
Sanoisin kyseisen harjoituksen näkyneen myöskin Etelä – Suomen taivalla eilen noin klo 12:30. Huomioni kiinnittyi kahteen asiaan. Ensinnäkin pakokaasujuovia oli paljon näkyvillä, ja se mitä reitti tai rahtikoneet ei tee, on kaarto kesken lennon. Hyvin korkealla lentänyt kone tuli pohjoisen suunnasta, kaartoi ja palasi pohjoiseen. Nyt alkaa näkymään että mekin kuulumme johonkin, mikä tarjoaa myöskin konkreetista turvaa puheiden ja julistusten sijaan. Se mikä Putinia näissä jutuissa ärsyttää on tietoisuus Itämeren alueen menetyksestä. Hän ei voi enää lennättää koneitaan mihin huvittaa, eikä laivastokaan pysty toimimaan niin etteikö siitä mene koko ajan reaalitietoa NATO:n hallintoon. Käytännössä Venäjän laivasto on nyt Itämeren osalta yhtä haavoittuva kuin Mustalla merellä. Norjan kautta pystytään valvomaan Jäämeren laivaston toimia, Suomen ja Ruotsin / Viron ja Tanskan kautta Itämeren toimintaa, ja näin ollen venäläisten laivaston liikkeet ei pysy salassa minään vuoden aikana.
Mustanmeren laivasto joutuu operoimaan suurella riskillä ja on pakotettu ankkuroitumaan yhä kauemmas alkuperäisistä tukikohdistaan. Ukrainan läheisyyteen ei ole asiaa, se on nähty jo nyt. USA:n tutkakoneet voivat vapaasti lentää Mustanmeren yllä kunhan pysyvät kansainvälisen ilmatilan sisällä, ja niiden kyky valvoa venäläisten liikkeitä on erittäin hyvä. Jos venäläiset ampuvat alas USA:n tutkakoneen, se on hyökkäys natoa vastaan, mutta venäläisten tutkakoneet Asovanmeren yläpuolella on vapaata riistaa. Tuloksiakin on jo nähty. Kaksi noin 350 miljoonaa maksavaa Berijev A – 50 konetta on pudotettu, ja niiden korvaaminen uusilla ei olekaan enää mikään yksinkertainen juttu. Siinä ei mene pelkästään kone, siinä menee myöskin miehistö joiden koulutus ei ole mikään alokastason perusjuttu. Vaikka Putin uhoaa Venäjän pystyvän korvaamaan kaikki maavoimien menetykset, siis panssarit ja vastaavat, on totuus se ettei siihen pystytä. He joutuvat ” modernisoimaan ” vanhaa, ja se mitä tuodaan rintamalle on yhtä helposti tuhottavissa kuin uudemmatkin tekeleet. Propagandassa hehkutetaan sotakassan kestävän mitä tahansa, mutta tuskin venäjän talous ohittaa USA:n ja Euroopan maiden yhteisen talouden, joten keneltä ne rahat ensin loppuvat.