Vaikka Euroopan maat ryhtyisivät kunnon taistoon laitonta maahanmuuttoa vastaan, mitä useimmat eivät ole vielä tehneet, ei se tulisi pysäyttämään käynnissä olevaa väestönvaihtoa. Tämä yhteiskuntakokeilu jatkaisi kulkuaan, joskin vähän hitaammin ja vanhalle mantereelle päätyisi nykyistä vähemmän rikollisia, sekä islamilaisia terroristeja.
Vuosien kulussa massamaahanmuutosta Länsi-Eurooppaan, joka alkoi 1970-luvulla, on tullut itseään ruokkiva ja sen kasvusta eksponentiaalinen. Tämä osittain, koska päättävä eliitti on tottunut asioiden tilaan, eikä halua sulkea rajoja seurauksista välittämättä ja osittain, koska maahanmuuttajien ja pakolaisten perheen yhdistämisistä on tullut normi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suojeluksessa. Toinen merkittävä asia on Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien maahanmuuttajien eurooppalaisia suuremmat lapsimäärät.
Väestövaihto termin loi alun perin ranskalainen kirjailija Renaud Camus ja se on sittemmin saanut pahamaineisen leiman äärioikeistolaisena salaliittoteoriana. Kuitenkin väestönvaihto yksinkertaisesti kuvaa mitä on juuri nyt tapahtumassa Länsi-Euroopassa, jossa kantaväestön syntyvyys on alhaista ja taas nopeasti kasvavan vierasperäisen populaation korkeaa.
Jotkut pitävät parempana käyttää termiä ”käänteinen kolonisaatio”. Ranskalainen historioitsija Bemard Lugan kirjoitti kirjan aiheesta, joka julkaistiin viime vuonna nimellä Kuinka Ranskasta on tullut siirtomaidensa siirtomaa (Huom. suomennus nimestä How France has Become the Colony of its Colonies).
Amerikan renessanssin lukijat voivat kiinnostua enemmän asiaan liittyvistä rotukysymyksistä, mutta suurimman huolen Länsi-Eurooppalaisille muodostaa Islamin kasvu, joka on suoraan linkitettävissä tähän käänteiseen kolonisaatioon. Myös huolta herättävää on se, että kantaväestö Euroopassa tuntee olonsa yhä vähemmän ja vähemmän kotoisaksi vieraiden kulttuurien, tapojen ja kielien kasvan läsnäolon johdosta.
Suuri enemmistö Eurooppalaisia haluaa vähemmän maahanmuuttajia, mutta heidän hallituksensa ja edustajansa Euroopan unionissa eivät tunnu välittävän, vaikka joskus puhuvat toisin.
Esimerkkinä Brexitin jälkeinen Iso-Britannia, jossa konservatiivisen hallituksen aikana on laiton siirtolaisuus Euroopan ulkopuolelta kasvanut ennennäkemättömästi. Itse asiassa, Euroopan ulkopuolinen populaatio on jo nyt syrjäyttänyt EU maiden kansalaiset, jotka Brexitin johdosta lähtivät tai eivät enää palanneet.
Yksi Brexitiä puoltaneista perusteluista oli Iso-Britannian rajakontrollin otto jälleen hallintaan, mutta rajojen hallinta ei lopeta siirtolaisuutta, jos maan hallitus ei sitä halua.
Nettosiirtolaisuus Iso-Britanniaan (erotus niistä, jotka tulivat asumaan ja jotka lähtivät) oli 606 000 henkeä vuonna 2022, joka oli 24 prosentin kasvu edellisvuoden 488 000 henkeen ja kaikkien aikojen ennätys.
Euroopan ulkopuolelta saapuneet sisälsivät: 361 000 opiskelijaa ja heidän perheenjäsentä, 235 000 työperäistä muuttajaa, 172 000 humanitääristä syistä saapunutta (luku sisältää 114 000 ukrainalaista ja 52 000 Hong Kongista), sekä 76 000 turvapaikkaa hakenutta. Kaksikymmentäviisi prosenttia viisumeista myönnettiin intialaisille, joiden opiskelijaviisumien määrä kasvoi 73 prosenttia ja työviisumien 130 prosenttia.
Vuonna 2022 muutto EU maista oli miinus 51 000 henkeä, joka tarkoittaa, että 51 000 EU kansalaista enemmän poistui Iso-Britanniasta kuin saapui sinne asumaan (ainakin vuodeksi). Lisäksi samana vuonna 4000 Brittien kansalaista lähti pysyvästi maasta ja 662 000 henkeä saapui Euroopan ulkopuolelta.
Vuonna 2010 netto maahanmuutto oli 252 000 henkeä ja iso osa siitä siirtolaisuutta muista EU maista – Konservatiivinen puolue lupasi tuoda maahanmuuton alas ”kymmeniin tuhansiin” vuotta kohden. Nykyjään tämä lupaus on pääosin unohdettu.
Vuonna 2019 puolue lupasi jälleen tuovansa nettosiirtolaisuuden alas edellisvuoden 226 000 hengestä, mutta sitten tuli vuosi 2022 ja suuri piikki. Tultaessa vuoteen 2023 hindulaisuutta harjoittava pääministeri Rishi Sunak, joka on Itä-Afrikasta 1960-luvulla saapuneen Punjabi-intialais siirtolaisen poika, ei enää luvannut tarkkaa lukua, ainoastaan sanoi ”haluavansa vähentää lukuja” jossain määrin. Juuri tästä syystä häntä on kritisoitu voimakkaasti oman puolueensa jäsenten toimesta.
Iso-Britanniassa työviisumien myöntäminen tapahtuu pistejärjestelmän kautta ja vuonna 2020 heti Brexitin jälkeen luodut uudet kriteerit ovat vaikuttaneet Euroopan ulkopuolelta saapuvan työperäisen maahanmuuton lisääntymiseen.
Siirtolaiset työ- tai opiskelijaviisumilla voivat tuoda mukanaan läheisensä (puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset). Yli 135 000 viisumia myönnettiin näillä perustein vuonna 2022. Lisäksi entiset opiskelijat voivat jäädä työskentelemään Iso-Britanniaan valmistumisensa jälkeen 2-3 vuoden ajaksi.
”Jos nettosiirtolaisuus on muutamana viime vuotena ollut noin 300 000 henkeä vuodessa, vastaa se viittä parlamentin vaalipiirillistä uusia ihmisiä vuosittain”, konservatiivisen puolueen jäsen Adam Holloway sanoi Nigel Faragelle GB News lähetyksessä maaliskuussa 2023. ”Kymmenen vuoden aikajänteellä se on melkein 50 uutta vaalipiiriä ihmisten määrällä mitaten. Tiedän, että ainakin ryhmä meidän edustajia on pyytänyt sisäministerin audienssia, ei pelkästään koska tämä vaikuttaa konservatiivisen puolueen menestys mahdollisuuksiin, mutta myös muokkaa maamme tulevaisuuden kuvaa”.
Sisäministeri Suella Bravermanin intialaiset vanhemmat muuttivat Iso-Britanniaan 1960-luvulla Mauritiukselta ja Keniasta. Silti hän on se, joka on vaatinut muita Iso-Britannian hallituksen jäseniä toteuttamaan vuoden 2010 lupauksen maahanmuuton vähentämisestä kymmenillä tuhansilla vuotta kohden. Samaan aikaan hänen valkoiset kollegansa ministeriössä ovat itsepintaisesti kieltäytyneet tekemästä niin, joko liike-elämän vaatimuksia halvasta työvoimasta toteuttaakseen tai rasismin ja ennakkoluulojen herättämisen pelossa.
Ben Harris-Quinney puheenjohtaja Bow Group:ssa, joka on Iso-Britannian vanhin konservatiivinen ajatushautomo, kertoi Breitbart uutisille maaliskuussa 2023: ”Konservatiivinen puolue on rikkonut nyt 13-vuotta vanhan lupauksensa siirtolaisuuden vähentämisestä kymmenillä tuhansilla, koska he pelkäävät suuryrityksiä enemmän kuin äänestäjien luottamuksen pettämistä. Suuryritykset rakastavat massamaahanmuuttoa, koska he haluavat halpaa ja helposti hyväksikäytettävää työvoimaa, sekä epäterveellinen nopeasti kasvavia kiinteistöjen hintoja”.
Siirtolaisuuden seurauksena valkoiset britit muodostavat vähän alle 80 prosenttia väestöstä vuonna 2019, kun luku oli vähän alle 90 prosenttia vuonna 2001. Mikä pahinta, valkoisten brittien syntyvyys on tippunut 4 prosenttia vuosien 2014 ja 2019 välillä, ollen 61 prosenttia kokonaissyntyvyydestä vuonna 2019. Vuosien 2011 ja 2021 välillä Englannin ja Walesin asukkaiden määrä, jotka olivat syntyneet Iso-Britannian ulkopuolella, määrä kasvoi 13.4 prosentista 16.8 prosenttiin. Vuonna 2021 melkein 29 prosenttia synnyttäneistä naisista oli syntynyt Iso-Britannian ulkopuolella ja heidän keskimääräinen lapsilukunsa oli 2.03 verrattuna Iso-Britanniassa syntyneiden naisten lukuun 1.54.
Vuoden 2022 joulukuussa YouGov mielipidekyselyssä 57 prosenttia vastaajista sanoi maahanmuuton taso Iso-Britanniaan viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut liian korkea. 20 prosenttia sanoi tason olleen suurin piirtein oikea ja vain 7 prosenttia sanoi sen olleen liian alhainen. 72 prosenttia ei hyväksynyt silloisen hallituksen toimia siirtolaisuuden suhteen.
Ranska
Myös Ranskassa maahanmuutto on saavuttanut uusia ennätyksiä ja maan presidentti Emmanuel Macron onkin kerran todennut ettei ole olemassa ranskalaista kulttuuria, vain kulttuureita Ranskassa. Ja todellakin tämä on tunne, kun vierailet maassa, eteenkin sen suurimmissa kaupungeissa kuten Pariisissa.
Presidentti Macron on monien ranskalaisten mielestä Eurooppalainen version Kanadan pääministeri Justin Trudeausta, joka on tunnettu avoimien rajojen politiikastaan. Vasta viime aikoina Macron on ilmaissut haluaan rajoittaa siirtolaisuutta, lähinnä myötäilläkseen kansassa nousevaa vastustusta.
Faktat puhuvat toista kieltä ja on fakta, että maan hallitus, jossa asuu 68 miljoonaa ihmistä, myönsi 320 000 uutta oleskelulupaa ulkomaalaisille vuonna 2022. Se oli 17 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja melkein kaksi kertaa enemmän kuin 15 vuotta sitten. Näistä uusista oleskeluluvista 108 340 meni opiskelijoille, 90 385 perhesyistä, 52 570 taloudellisista syistä saapuneille siirtolaisille, 40 490 humanitääristä syistä ja 28 545 muista syistä saapuneille. Lisäksi 255 118 viisumia myönnettiin lyhytaikaista työntekoa varten.
Nämä numerot eivät tule alas nopeasti vaikka Macronin hallituksen vuonna 2022 ehdottama laki tulisi viimein voimaan. Laki pitää sisällään mm. laittomasti maahan saapuneiden siirtolaisten oleskelun laillistamisen, mikäli he työskentelevät työvoimapulasta kärsivillä aloilla, kuten terveydenhuollossa.
Kaiken lisäksi Ranskan hallitus on lieventänyt kantojaan aikaisemmasta uhkauksesta estää viisumien myöntäminen useaan Afrikan maahan, jotka eivät ole ottaneet pakkopalautettuja kansalaisiaan takaisin. Vieraillessaan Algeriassa joulukuussa 2022 Ranskan sisäministeri Gérald Darmanin ilmoitti ”paluusta normaaleihin suhteisiin” joka liittyi viisumien myöntämiseen.
Pelkästään Algerian kohdalla tämä tarkoittaa vuositasolla lukujen 300 000 ja 400 000 välillä myönnettävää uutta viisumia. Pahinta kaikesta tämä päätös löyhemmästä viisumipolitiikasta tehtiin siitä huolimatta, ettei pakkopalautuksien suhteen saavutettu minkäänlaista edistystä. Vuonna 2022 Ranskassa määrättiin yli 130 000 pakkopalautusta, mutta ainoastaan 10 prosenttia näistä saatiin suoritettua. Tämä ongelma on jatkunut vuodesta toiseen, koska eteenkin monet afrikkalaiset ja muslimimaat estävät kansalaisiensa palautuksen.
Ranskan hallituksen vuoden 2021 virallisen datan mukaan 7 miljoonaa maahanmuuttajaa asuu tällä hetkellä maassa ja luku pitää sisällään 2.5 miljoonaa jo Ranskan kansalaisuuden saanutta. Näistä seitsemästä miljoonasta 47.5 prosenttia on syntynyt Afrikassa ja 13.6 prosenttia Aasiassa. Tavallisimpia syntymämaita maahanmuuttajille olivat Algeria (12.7%), Marokko (12%), Portugali (8.6%), Tunisia (4.5%), Italia (4.1%), Turkki (3.6%) ja Espanja (3.5%).
Jos huomioimme maahanmuuttajien lapset ja lapsenlapset on vierasperäisen väestön osuus Ranskassa 19 miljoonaa tai 28 prosenttia maan koko väestöstä. Niistä, jotka ovat ikävuosien 0-4 välillä kohoaa luku melkein 42 prosenttiin ja jos edelleen poistamme ne, joiden perimä on eurooppalaista, jää jäljelle 30 prosentin osuus Ranskan nuorimmista, joiden geneettinen tausta on mantereen ulkopuolelta.
Nämä viralliset lukemat eivät ole peräisin etnisistä rekistereistä, koska niiden kerääminen ei ole sallittua Ranskassa, vaan maahanmuuttajien alkuperämaihin liittyvistä tiedoista. Muut väestörakennetta koskevat tilastot ovat peräisin epävirallisista luvuista, kuten Ranskan sairaaloissa tehtävistä sirppisoluanemia testeistä vastasyntyneille. Perinteisesti näitä testejä tehdään vastasyntyneille, joiden vanhemmat ovat Afrikasta tai Lähi-idästä (testi tehdään myös, jos vanhemmat saapuvat Ranskan Karibian saarilta, vaikka he voivat jo olla Ranskan kansalaisia eivätkä maahanmuuttajia).
Tilastot osoittavat, että 20 prosenttia vastasyntyneistä testattiin vuonna 2001, kun taas vuonna 2016 jo melkein 40 prosenttia – lukema on lähes kaksinkertaistunut. Koska ”äärioikeisto” on käyttänyt propagandassaan näitä tietoja, määräsi Ranskan hallitus tekemään jatkossa testit kaikille vastasyntyneille, vaikka geneettinen sairaus ei koske valkoisia Eurooppalaisia.
Kasvavan maahanmuuton lisäksi, josta laillinen maahanmuutto muodostaa suurimman osan, demografinen muutos johtuu myös eroavista syntyvyysluvuista. Tällä hetkellä keskimääräinen lukema Ranskassa on 1.7 lasta per nainen, mutta lukema on paljon korkeampi maahanmuuttajanaisille: 3.5 lasta Pohjois-Afrikkalaisilla, 3.1 turkkilaisilla ja 2.9 Saharan eteläpuolelta tulevilla.
Keskustelu Ranskan kolonisaatiosta, sen entisistä siirtomaista saapuvien maahanmuuttajien toimesta, on paljon avoimempaa kuin Iso-Britanniassa ja herättää huolia maan vajoamisesta kiihtyvällä tahdilla kolmannen maailman tasolle. Presidentti Macron itse loi termin ”de-sivilisaatio” kuvaamaan kehitystä omassa maassaan, joka on tapahtunut hänen vallassa olonsa aikana. Korkeat viranomaiset, kuten presidentti Macronin edeltäjä François Hollande, sekä myös Macronin ensimmäinen sisäministeri Gérard Collomb, ovat esittäneet varoituksia sisällissodan kasvavasta riskistä.
Eipä ihme, että kaksi kolmesta ranskalaisesta pitää suurta väestönvaihtoa todellisena, eikä vain salaliittoteoriana ja kolme neljäsosan mielestä maassa on jo liikaa maahanmuuttajia.
Presidentti Macronin valittaessa Ranskan de-sivilisaatiosta, hänen 1600-luvun maanmiehensä pappi ja arvostettu puhuja Jacques-Bénigne Bossuet, joka toimi kuningas Louis XIV hovisaarnaajana, omasi kuuluisan sanonnan hänen kaltaisistaan: ”Jumala nauraa miehille, jotka valittavat seurauksia, joiden syitä he ovat ylistäneet”.
Saksa
Myös Saksassa ollaan menty reilusti eteenpäin väestönvaihdon tiellä ja vauhti on viime aikoina vain kiihtynyt. Vuonna 2022 maan väestömäärä oli 84 miljoonaa, josta 15.3 miljoonaa oli syntynyt Saksan ulkopuolella. Lisäksi väestöstä 4.9 miljoonaa oli kahden ja 3.9 miljoonaa yhden maahanmuuttaneen jälkeläinen.
”6.3% kasvu vuoden 2021 lukuihin” huomautti Deutche Welle huhtikuussa 2023. Artikkelin kirjoittaja lisäsi: ”Maahanmuuton suuri määrä viime vuosina näkyy selvästi myös tilastoissa. Yli 6 miljonaa ihmistä on muuttanut Saksaan viimeisen vuosikymmenen aikana vuosien 2013 ja 2022 välillä”.
On syytä huomioida, että näistä kuudesta miljoonasta, 1.1 miljoonaa ovat Ukrainasta saapuneita pakolaisia vuoden 2022 Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Ukrainalaisten pakolaisten lisäksi Saksaan tuli vuonna 2022 ”vain” 329 000 maahanmuuttajaa, joka on noin puolet Iso-Britannian vastaavasta luvusta (606 000).
Kokonaisuudessaan näistä kuudesta miljoonasta neljäsosa on turvapaikanhakijoita – laittomia maahanmuuttajia valtaosin. Ne, jotka tulivat työnhaun perässä muodostivat yhden neljänneksen, toisen neljänneksen muodosti perheen yhdistämiset ja vain vähän päälle 8 prosenttia oli hyväksytty opiskelijana maahan.
Saksan koalitiohallituksen johdossa oleva sosiaalidemokraatti Olaf Scholz haluaa avata rajapuomit entistä korkeammalle ratkaistakseen ongelman ammattitaitoisen työvoiman suhteen. Uutta säännöstöä laaditaan laajentamaan olemassa olevaa Ammattitaitoista maahanmuuttoa koskeva lakia (Fachkräfteeinwanderungsgesetz), jonka on tarkoitus kasvattaa näiden erityisosaajien saapumista EU:n ulkopuolelta 60 000 hengellä vuotta kohden. Juuri kuten Iso-Britannia on jo tehnyt ja Ranska suunnittelee tekevänsä, uusi lainmuutos Saksassa alentaisi palkkatasoa sopimuksissa, joilla ulkomaalaiset voidaan tuoda työskentelemään maahan. Saksan hallitus aikoo myös edistää maailmanlaajuisesti tätä työmarkkinamuutosta vierasperäiseen työvoiman saapumiseen liittyen.
Edellisen lisäksi uusi lainmuutos lyhentäisi kansalaisuuden perusteeksi vaadittavaa asumista kahdeksasta viiteen vuoteen ja jopa vain kolmeen vuoteen niiden kohdalla, jotka puhuvat saksaa ja voivat esittää työelämä tai akateemisia saavutuksia. Tämä tarkoittaa, että kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa voi hakea kansalaisuutta välittömästi, monet heistä Syyriasta, tai muista Lähi-idän maista ja Afrikasta, jotka saapuivat suuren pakolaiskriisin aikana vuosina 2015-2016.
Scholz ei tunnut välittävän islamilaisen terrorismin uhasta tai maan sisäisen rikollisuuden kasvusta, eteenkin seksuaalirikosten. Itseasiassa Saksan kansalaisia on laillisesti estetty saamasta tietoa rikoksia tekevän etnisestä taustasta, koska kuten Ranska, myöskään Saksa ei sallit tilastointia etnisyyden tai rodun perusteella.
Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että seksuaalirikollisten ja potentiaalisten jihadistien vapaa saapuminen Iso-Britanniaan EU maista kuten Saksasta, oli yksi keskeisimmistä argumenteista Euroopan unionista eroamisen puolesta, kun vuonna 2016 käytiin Brexit kampanjaa. EU:sta eroaminen ei tosin auttanut Iso-Britanniaa kovinkaan paljoa, koska se pitää rajansa auki afgaaneille, Pakistanista ja muista muslimimaista saapuville. Konservatiivit usein sanovat, että Iso-Britannian nykyinen maahanmuuttopolitiikka on petosta Brexitin hengen suhteen.
On vielä toinen näkökulma liittyen ”valittuun” maahanmuuttoon, jota juuri edistetään Euroopan johtajien toimesta vaihtoehtona laittomasti saapuvalle siirtolaisuudelle. Tämä veisi köyhiltä ja vähemmän kehittyneiltä mailta heidän parhaat osaajansa, joka pitäisi nämä maat köyhyydessä ja kuilu vain leventyisi Euroopan suhteen. Tämä politiikka myös yllyttää näiden maiden kouluttamattomia kokeilemaan onneaan laittomin keinoin. Esimerkkinä afrikkalaisten ja aasialaisten lääkärien rekrytointi töihin Eurooppaan. Tämänlainen veto tuo mukaan myös näiden maiden kouluttamattomia. Seuraukset tästä ovat lyhytnäköisiä ja moraalittomia.
Kaikki nähtävissä olevat trendit osoittavat yhden asian: paluumuuton tärkeyden. Euroopan ulkopuolelta saapuva muuttoliike pitää pysäyttää, mutta samalla kasvattaa omien kansalaisten syntyvyyttä. Jotta Euroopan demografinen ongelma voitaisiin ratkaista, pitää maahanmuuttajien palata kotimaihinsa.
Lähde: Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu American Renaissance nettisivuilla 16.6.2023
Suomennos Ville Heiskanen, Tampere
Kun länsimaat muuttui ”vasemmistolaisiksi” niin täällä hylättiin ja demonisoitiin ensimmäiseksi uskonto, isänmaa ja perinteiset arvot.
Nyt ne sitten korvataan saman porukan toimesta kivikautisella uskolla ja arvoilla jossa ne vasemmistolaiset kuuluu heittää talon katolta alas.
Tämmöistä se on kun itsetuhoiset päästetään valtaan, mutta suurin syyllinen on tässäkin media.
Media ei ole suurin syyllinen vaan poliitikot. Median on seurattava poliitikkojen näkemyksiä ja jos ne ovat kaiken aikaa myönteisiä väestönvaihdolle, ei jäljelle jää kuin ajatusten levittäminen kansan keskuuteen. Toisaalta media voisi olla itsenäisempi, mitä se on joskus ollutkin. Vallan vahtikoirana he olisivat pystyneet vaikuttamaan myöskin poliittisiin päätöksiin. Kun mediatalot valjastettiin toimittajilla joiden aatemaailma on vihervasemmistolainen, ei tarvitse odottaa muutosta informaatioonkaan. Jos joku väittää ettei sanomani pidä paikkaansa, kannattaa miettiä miksi vaihtoehtoista mediaa, ( kuten Kansalainen ) halutaan kaiken aikaa rajoittaa tai jopa estää kaikki uutisointi. EU on tekele josta tuli diktatuuri vaikka se markkinoitiin äänestäjille vapaana alueena ja mahdollisuuksina ostaa halvempia tuotteita, tai matkustaa vapaammin paikasta toiseen. EU:n keskiössä on liikaa vasemmistolaisia päättämässä Euroopan asioista, ja media on huomannut että mielistelemällä virkamiehiä ja poliitikkoja saa unohtaa uutisoinnin merkityksen vastavoimana. Jos media suhtautuisi asioihin kansan mielipiteen kautta, ei poliitikotkaan voisi sanella mitä pitää suvaita. Huomionarvoista kuitenkin on ettei tästä kontrollista huolimatta ole onnistuttu niin täydellisesti hallitsemaan ajattelua mitä on haluttu. Läpi Euroopan on nousemassa voimia ja aatteita mitkä ei kumarra mediaa eikä vihervasemmistoa. Ihan pienessäkin mittakaavassa tarkasteltuna ilmiö näkyy jo Suomessakin. Ei ole sattuma että kahdet vaalit on tuoneet vihreille ja vasemmistolle tappion. Muutos aiempiin vuosiin on kuitenkin niin ilmeinen ettei se selity pelkällä populismilla. Kansa on kyllästynyt kuulemaan puheita jakamattomista ihmisoikeuksista, tai maksamaan olemattomia ilmastohaittoja koko muun maailman edestä.
Eurooppa on vuosisadan lopussa islamilainen paratiisi, (luontainen hienotunteisuuteni estää minua käyttämästä oikeaa termiä) kuten esim. Afganistan on nyt. Olemme sodassa barbariaa vastaan, mutta sitä ei tunnusteta, kun houritaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta näiden barbaarien yhteydessä, jotka pitävät ihmisarvoja itselleen kuuluvina oikeuksina elää ja lisääntyä ihmisten työn kustannuksella. Ei ole tieteellistä näyttöä, että viisi kertaa päivässä takapuoli pystyssä, on antanut kenellekään koskaan leipäpalaakaan, Kelaa ja Sossua kohti pyllistely johtaa varmemmin toivottuun lopputulokseen. Valitettavasti kaikki korjausliikkeet ovat jo myöhässä.