”Kuningatar Ursulalle ei ole luvassa toista kruunajaisjuhlaa”, kirjoittaa Politico.
Kaksi kuukautta ennen kesäkuussa pidettäviä Euroopan laajuisia vaaleja Brysselissä on paljon eurooppalaisia diplomaatteja ja virkamiehiä, jotka varoittavat, että Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ei ole varma ehdokas EU:n toimeenpanovallan johtajaksi toiselle viisivuotiskaudelle.
Eräs EU:n virkamies kutsui asiaa koko kaupungin puheenaiheeksi.
”Suuri osa siitä on vallan ylimielisyyttä”, EU-virkamies jatkoi. ”Hän kuvitteli virheellisesti pääsevänsä kuin koira veräjästä. Niinpä joitakin pienempiä virheitä käytetään nyt häntä vastaan.” Kuten muillekin tässä artikkelissa siteeratuille virkamiehille, kyseiselle EU-virkamiehelle myönnettiin anonymiteetti, jotta hän voi puhua vapaasti vaikutusvaltaisesta saksalaisesta poliitikosta Brysselin kuplassa.
Asian ytimessä on kaksi päävoimaa, jotka voivat torpedoida hänet vaalien jälkeisessä hevoskaupassa.
Ranska – jonka suhteet Saksaan ovat kivikkoiset – on edelleen hyvin epäselvä tukensa suhteen, luultavasti saadakseen myönnytyksiä, vaikka se voisikin vakoilla myöhäistä tilaisuutta muokata ylintä johtopaikkaa. Jos von der Leyen ohittaa Pariisin mahdollisen erimielisyyden esteen, hänen on myös pohdittava, saako hän vahvistuksen uudenlaiselta Euroopan parlamentilta, jossa ”äärioikeistolla” on todennäköisesti nykyistä suurempi rooli. Jopa hänen oman keskustaoikeistolaisen Euroopan kansanpuolueensa tuki näyttää laimealta.
EU:n virkamiehet ja diplomaatit korostavat, että mahdollisuus epäonnistumiseen näyttää vain kasvavan viime viikkoina tapahtuneiden lipsahdusten jälkeen. Tämä on melkoinen käänne vuoden alusta, jolloin hän vaikutti vakaalta.
”Von der Leyenin ajoittaiset harha-askeleet, ”Pfizergatesta” Israelin matkaan, saavat uuden merkityksen, kun lähestymme vaaleja”, sanoi Alberto Alemanno, HEC:n kauppakorkeakoulun oikeustieteen professori Pariisissa. ” Niistä muodostuu tietty kaava.”
”Tämä tiivistyy siihen, että olemme siirtymässä TINA:sta (there is no alternative) – ei ole vaihtoehtoa – tilanteeseen, joka on epävakaampi ja jossa olemme pohjimmiltaan avaamassa Pandoran lippaan”, hän lisäsi.
Silti 65-vuotias von der Leyen on nainen, joka on voitettava. Hän ei ole vain virassa oleva edustaja, vaan hänen EPP:nsä on gallupissa kilpailijoita paljon edellä, mikä antaa heille oikeuden – kuten he itse näkevät – von der Leyenin jatkamiseen. On myös vaikea nähdä, kenellä muulla ehdokkaalla olisi mahdollisuuksia syrjäyttää hänet, kun EU:n johtajat kokoontuvat kesällä jakamaan EU:n huipputehtäviä, kuten Euroopan komission, neuvoston ja ulkopolitiikan päälliköiden tehtäviä.
Kuten eräs EU:n diplomaatti korosti: ”Hänen ei pitäisi suhtautua asiaan itsestäänselvyytenä.”
Mitä sitten tapahtui?
Kaksi muuta virkamiestä viittasi maaliskuussa Bukarestissa pidettyyn puoluekokoukseen keskeisenä käännekohtana von der Leyenin arvostuksen kannalta.
Maaliskuun alussa eurooppalaiset konservatiivit tapasivat Romanian pääkaupungissa ja valitsivat virallisesti Saksan entisen puolustusministerin EU:n vaalikampanjansa keulakuvaksi. Jotkut, kuten Ranskan konservatiivien raskassarjalainen Michel Barnier, kieltäytyivät kuitenkin tukemasta häntä.
Euroopan komission jäsen Thierry Breton, joka on kotoisin kilpailevista liberaaleista (mutta työskentelee von der Leyenin alaisuudessa), arvosteli julkisesti sitä, että hänen mukaansa von der Leyen ei saanut tukea omalta EPP-ryhmältään. Liberaalit ovat myös osa koalitiota, joka tukee von der Leyeniä Euroopan parlamentissa.
Vaikka von der Leyen oli ainoa nimi EPP:n äänestyslistalla tuona päivänä Bukarestissa sen kärkiehdokkaaksi, ja hän sai 400 ääntä puolesta ja 89 ääntä vastaan – yhteensä 499 äänestä, näkemys oli asetettu.
Sittemmin von der Leyenin auktoriteettia on vastustettu yhä enemmän.
Ensin Euroopan parlamentissa tehtiin puoluerajat ylittävä aloite, johon kuului myös von der Leyenin oma EPP-ryhmä, ja se haastoi oikeudellisesti komission päätöksen myöntää Unkarille 10 miljardia euroa EU:n varoja, jotka oli jäädytetty maan oikeusvaltiokysymysten vuoksi.
Oikeusvaltiokysymykset – aihe, jossa EPP:n katsotaan olevan heikko – ovat olleet kiistakapula von der Leyenin ja Euroopan parlamentin välillä, jonka ääniä hän tarvitsee toiselle kaudelle.
Von der Leyen joutui myös neljän sosialidemokraattien ja liberaalien leiriin kuuluvan kärkikomissaarinsa sisäiseen kapinaan sen jälkeen, kun hän oli myöntänyt tuottoisan lähettilään tehtävän Saksan konservatiivipuolueeseen kuuluvalle EU-lakimiehelle Markus Pieperille.
Niin sanottu ”Piepergate”-tapaus alkoi muutama päivä sen jälkeen, kun paljastui, että Euroopan syyttäjänvirasto oli aloittanut tutkinnan hänen erittäin kiistanalaisesta (ja mielettömän vaikeaselkoisesta) tekstiviestien käytöstä neuvotellessaan suurista rokotteiden ostosopimuksista lääkejätti Pfizerin kanssa Covid-19-pandemian aikana.
Näissä kriiseissä hän on toisinaan sivuuttanut komissaarit tai kansalliset hallitukset. Tämä on johtanut närkästykseen, joka voi tulla hänelle kalliiksi, kun Euroopan johtajien on nimitettävä hänet uudelleen (ja Euroopan parlamentin on sitten vahvistettava hänen nimityksensä).
Samaan aikaan von der Leyen itse on ollut hidas saamaan kampanjansa käyntiin ja pitänyt kiinni virka-aseman tuomista eduista. Hän nimitti kampanjatiiminsä viikkoja sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty pääehdokkaaksi.
Kampanjapäällikön valinta, hänen luotettu oikea kätensä Björn Seibert, joka toimi hänen Euroopan komission henkilöstöpäällikkönään 5. huhtikuuta asti, aiheutti uutta kritiikkiä Brysselissä.
”Tämä osoittaa, että hän voi luottaa vain hyvin pieneen luotettavaan lähipiiriin. Se ei ole luottamuksen osoitus hänen puolueelleen”, sanoi eräs korkea-arvoinen parlamentin virkamies, joka pyysi olla mainitsematta nimeään kommentoidessaan komission asioita.
Alexander Winterstein, von der Leyenin kampanjan päätiedottaja, korosti, että von der Leyenillä on kaksinkertainen työtaakka puheenjohtajana ja ehdokkaana.
”Ursula von der Leyen on matkustanut kampanjansa vuoksi jo Kreikkaan, Saksaan ja Latviaan, ja paljon muuta on vielä tulossa”, Winterstein sanoi. ”Hän aikoo kampanjoida ahkerasti kolmella asialla, joista hän välittää syvästi: demokratia, vauraus ja turvallisuus. Erityisesti hän aikoo edelleen kohdata suoraan ne, jotka haluavat heikentää eurooppalaista demokratiaa sekä Euroopan ulkopuolelta että Euroopan sisällä. Näissä vaaleissa on paljon pelissä.”
’Ontuva herttuatar’
Kuten eräs pääministeri kerran totesi, viikko on tietenkin pitkä aika politiikassa.
Kun vaaleihin on kaksi kuukautta aikaa, von der Leyenillä on aikaa muuttaa käsitystä esimerkiksi mainostamalla perintöään. Hänestä on tullut komission vaikutusvaltaisin puheenjohtaja sitten Jacques Delorsin, ja hän on toteuttanut hätätoimenpiteitä Euroopan suojelemiseksi pandemian ja Ukrainan sodan aikana.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka oli avainasemassa hänen saamisessaan tehtävään vuonna 2019, on kuitenkin ilmaissut tukensa epäselvästi – mikä vaikuttaa klassiselta vallansiirrolta, jolla pyritään saamaan mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa.
Saksalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea Saksan entistä puolustusministeriä toiselle kaudelle – vaikka hänen puolueensa ei kuulu hallituskoalitioon – mutta Ranska esittää vaikeasti tavoiteltavaa.
Politico-lehden haastattelussa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin Euroopan parlamentin Renew-ryhmän johtaja Valérie Hayer kieltäytyi tukemasta von der Leyeniä toiselle kaudelle. ”En sulje pois sitä, että äänestän häntä uudelleen, enkä sitä, että en äänestä häntä uudelleen”, hän sanoi.
Useat EU:n diplomaatit tulkitsevat Pariisista tulleiden viestien olevan keino saada von der Leyeniltä myönnytyksiä hänen toista kauttaan varten.
”Ranskalaiset eivät halua, että Ursula kävelee kesäkuun Eurooppa-neuvostossa punaisella matolla, jolle on heitetty kukkia”, toinen EU-diplomaatti sanoi.
”Ajatus saksalaisesta komission puheenjohtajasta, joka voi tehdä mitä haluaa toisen kautensa aikana, on heille painajainen.”
Macronin tuki on von der Leyenille avainasemassa.
Toisen toimikauden voittamiseksi hänen on saatava Eurooppa-neuvoston pöydässä istuvien EU-johtajien määräenemmistö tukemaan häntä. Hän saa todennäköisesti tukea Euroopan 12:lta konservatiivijohtajalta, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon tukea hän saa puolueensa ulkopuolelta.
Unkari ja Slovakia suhtautuvat erittäin kriittisesti komission politiikkaan, ja Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on ollut toistuvasti eri mieltä Berlaymontissa Israelin ja Hamasin sodasta. Von der Leyenin päättäväinen tuki Israelille aiheutti vastareaktion Espanjassa, Irlannissa, Belgiassa ja koko Euroopan vasemmistossa.
Mahdollisesti kohtalokkain haaste on kuitenkin Euroopan parlamentti. Vuonna 2019 hänet asetettiin virkaan EU:n itseään Eurooppa-myönteisiksi kutsuvien puolueiden – konservatiivisen Euroopan kansanpuolueen, sosialistien ja liberaalin Renew-ryhmän – tuella. Se toi hänelle vain niukan enemmistön: 383 ääntä, hieman yli 374 äänen vähimmäismäärän. Kun ”äärioikeisto” on voimistumassa kaikkialla Euroopassa, von der Leyenin voi olla vaikea toistaa voittoaan.
Kesäkuun 10. päivästä alkaen von der Leyenin on alettava kosiskella vastavalittuja eurooppalaisia lainsäätäjiä varmistaakseen heidän äänensä. ”Hän tulee olemaan lainsäätäjien valtavan painostuksen kohteena saadakseen heidän tukensa”, sanoi toinen EU:n virkamies.
”Tämä saattaa rajoittaa hänen liikkumavaraansa toisen toimikautensa aikana tai jopa tehdä hänestä ontuvan herttuattaren”, kolmas EU-virkamies totesi.
Samaan aikaan hänen arvostelijansa ovat alkaneet esittää muita nimiä Euroopan komission puheenjohtajaksi. Jotkut heistä ovat peräisin hänen omasta puolueestaan, sillä heillä on enemmistö paikoista Euroopan parlamentissa, kuten Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola tai Kroatian pääministeri Andrej Plenković.
”Lähdemme huipputehtäväkeskusteluun von der Leyenin ollessa Euroopan komission puheenjohtaja”, sanoi ensimmäinen EU-virkamies, jonka mukaan von der Leyen luuli pääsevänsä pälkähästä.
”Se, onko hän vielä mukana loppuun asti, on toinen kysymys.”
Lähde: Politico
