ANC:n mielestä Etelä-Afrikan ”valkoiset ovat länsimaisen kolonialismin ei-toivottu jäänne Afrikassa”.
Jaco Kleynhans on kansainvälisten yhteyksien päällikkö Solidaarisuusliikkeessä, joka on yli kahdenkymmenen konservatiivisen yhteisöjärjestön järjestö, jolla on yli puoli miljoonaa jäsentä eri puolilla Etelä-Afrikkaa. Kleynhans vastaa poliittisesta, taloudellisesta, kulttuurisesta, akateemisesta ja kielellisestä yhteydenpidosta maihin, järjestöihin, poliittisiin puolueisiin, yrityksiin ja yksityishenkilöihin eri puolilla maailmaa. Hän on työskennellyt poliittisissa kampanjoissa Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja hänellä on laaja tietämys kansainvälisestä politiikasta. Seuraavassa EC:n toimittaja haastattelee Kleynhansia.
Valkoisten maanviljelijöiden murhat Etelä-Afrikassa ovat yleistyneet. Mikä on Etelä-Afrikan hallituksen vastaus tähän loputtomaan rikosluetteloon?
Etelä-Afrikka on äärimmäisen väkivaltainen maa. Murhien määrä 100 000 asukasta kohti on tällä hetkellä maailman toiseksi korkein. Tähän on useita syitä. Ensinnäkin Etelä-Afrikan poliisi, syyttäjäviranomaiset ja tuomioistuimet eivät saa rikollisia kiinni ja aseta heitä menestyksekkäästi syytteeseen. Toiseksi, väkivaltaa, erityisesti apartheidin vastaisessa taistelussa, on suvaittu liian kauan. Pari eteläafrikkalaissukupolvea on kasvanut siten, että väkivalta, kuten väkivaltaiset varkaudet, raiskaukset, kidutus ja murhat, ovat olleet normaalia. Viime vuosina muualta Afrikasta tapahtunut valtava laiton maahanmuutto on lisännyt rikollisuusongelmia.
Maanviljelijöihin kohdistuvia hyökkäyksiä ja erityisesti maanviljelijöiden raakoja murhia pahentaa se, että poliittinen retoriikka ja jatkuva vihamielinen viesti maanviljelijöitä ja valkoisia eteläafrikkalaisia kohtaan yleensäkin lisääntyy. Lauluja lauletaan, joissa kannustetaan ihmisiä tappamaan maanviljelijöitä. Apartheidin päättymisen jälkeen Etelä-Afrikassa on tapettu 3 000 maanviljelijää. Useimmiten siihen liittyy äärimmäistä kidutusta ja raakoja murhia. Etelä-Afrikan maanviljelijöiden määrä on vähentynyt 50 000:sta alle 30 000:een kolmen viime vuosikymmenen aikana, kun maan väkiluku on kasvanut 40 miljoonasta yli 60 miljoonaan. Maanviljelijöiden murhien määrä on korkein kaikista Etelä-Afrikan murharyhmistä. On vaarallisempaa olla maanviljelijä Etelä-Afrikassa kuin asua Bagdadissa, Irakissa, tai Damaskoksessa, Syyriassa. Maanviljelijöitä kohtaan tunnettu viha lisääntyy hallituksen epäonnistumisen vuoksi. Populistiset liikkeet tekevät syntipukkeja maanviljelijöistä ja erityisesti buureista/afrikaanereista.
Nelson Mandelan hallitusta on romantisoitu paljon lännessä, mutta syrjintä ja kaikki mainitsemasi syntyivät hänen hallintonsa aikana.
Ongelmat olivat alkaneet jo Mandelan aikana. Pahimmat rotulait, kuten positiivinen syrjintä, alkoivat Mandelan aikana. Maanviljelijöiden murhat alkoivat Mandelan aikana. Ongelma on se, ettei tästä voi mainita. Meidän on teeskenneltävä, että nämä ongelmat alkoivat vasta Jacob Zuman ja Cyril Ramaphosan myötä. ANC ei koskaan ollut hyvä hallitus. Pian Mandelan tultua presidentiksi alkoi uusi rotusyrjintä valkoista vähemmistöä kohtaan.
Miten maanviljelijät selviytyvät tästä tilanteesta?
Useimmat maanviljelijät järjestäytyvät yhä enemmän luodakseen omat hyvin koulutetut turvarakenteensa. Solidaarisuusliike ja AfriForum ovat suoraan mukana tässä. Viime vuosina olemme kouluttaneet 10 000 ihmistä muun muassa käsittelemään ampuma-aseita, partioimaan alueita droneilla ja käyttämään teknologiaa, kuten kameroita. Kun maanviljelijät ovat hyvin organisoituneita ja varustautuneita turvaamaan kotinsa ja tilansa, hyökkäykset vähenevät. Haasteena on se, että Etelä-Afrikka on hyvin suuri ja että usein juuri syrjäisillä alueilla asuvat vanhemmat viljelijät joutuvat erittäin raskaasti aseistettujen ja väkivaltaisten hyökkääjien järjestäytyneiden jengien kohteeksi. Maatilojen turvallisuuden parantaminen on myös hyvin kallista.
Ja miksi tiedotusvälineet, jotka ovat niin tietoisia rasismista, vaikenevat näistä rasistisista rikoksista?
Tiedotusvälineet uskovat edelleen, että afrikkalaiset ja erityisesti valkoiset maanviljelijät ovat vastuussa menneisyyden synneistä. Huolimatta siitä, että apartheid päättyi kolme vuosikymmentä sitten, afrikkalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähätellään edelleen, ja tiedotusvälineet sivuuttavat maanviljelijöiden murhat vain osana laajempaa rikosongelmaa. Mustiin kohdistuvasta rasismista tiedotetaan aina hyvin, mutta valkoisiin kohdistuvan rasismin valtava lisääntyminen ja valkoisiin maanviljelijöihin kohdistuvat viharikokset ja murhat sivuutetaan normaalina eikä rasismina.
Saatteko tukea kansainvälisellä tasolla, vai ovatko valtiot ja kansainväliset järjestöt jälleen kerran vaiti?
Viisi vuotta sitten aloitimme Solidaarisuusliikkeessä kampanjan, jolla tiedotimme länsimaille näistä asioista. Edistystä on tapahtunut paljon, mutta tuki on edelleen vähäistä. Saamme paljon myötätuntoa, mutta tietysti on edelleen monia poliitikkoja, jotka uskovat, että Nelson Mandelan ihannoima Etelä-Afrikka on olemassa. Sitä maata ei ole olemassa. Etelä-Afrikkaa hallitsevat korruptoituneet ja radikaalit ryhmät. Yhdysvalloissa ja joissakin Euroopan maissa ollaan yhä tietoisempia siitä, mitä kaikkea Etelä-Afrikassa on meneillään. Saamme yhä enemmän tukea yksityishenkilöiltä, pieniltä järjestöiltä ja konservatiivisimmilta poliittisilta puolueilta ja ryhmiltä lännessä. On kuitenkin tärkeää saada Yhdysvaltain hallitus ja Euroopan hallitukset ottamaan vahvempi kanta Etelä-Afrikan tapahtumiin ja toimimaan. Lisäksi meidän on kiireesti hankittava hankkeillemme enemmän taloudellista tukea, mikä on ollut tähän asti vaikeaa.
On paradoksaalista, että Etelä-Afrikan hallitus, joka sallii nämä rikokset, tuomitsi Israelin kansanmurhasta kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Etelä-Afrikan ANC-hallitus on yhä enemmän länsivastainen. He pitävät Etelä-Afrikan valkoisia länsimaisen kolonialismin ei-toivottuna jäänteenä Afrikassa, aivan kuten he omien sanojensa mukaan pitävät Israelia lännen ei-toivottuna jäänteenä Lähi-idässä. Kahden viime vuoden aikana Etelä-Afrikka on lähentynyt Venäjää, Irania, Kiinaa ja myös Hamasin kaltaisia terroristiryhmiä. Kun Sudanin nopeiden tukijoukkojen kaltaiset ryhmät tappavat kymmeniätuhansia ihmisiä etnisten puhdistusten avulla, Etelä-Afrikan hallitus katsoo muualle ja päättää sen sijaan ilmoittaa Israelista Kansainväliselle rikostuomioistuimelle. Etelä-Afrikan hallitus väittää olevansa moraalisesti korkeammalla, mutta todellisuudessa Etelä-Afrikan hallitus on vain uuden länsivastaisen liikkeen pelinappula. On esitetty väitteitä, että Etelä-Afrikan ANC:tä rahoittaa Kiina, Venäjä ja/tai Iran, mutta se olisi loogista, kun tarkastellaan ANC:n hallituksen valikoivaa moraalia.
Economic Freedom Fighters, maan kolmanneksi suurin puolue, juhlii mielenosoituksissaan huutamalla ”Tappakaa maanviljelijä/buuri” (”Kill the Boer”). Mikä vaikutus tällä puolueella on tapahtumiin?
EFF:n vaikutusvalta kasvaa. Jo yli 15 vuoden ajan köyhyys ja työttömyys ovat lisääntyneet Etelä-Afrikassa. Miljoonat ihmiset ovat äärimmäisen epätoivoisia etsiessään helppoja, populistisia ratkaisuja ongelmiinsa. EFF, joka on avoimesti kommunistinen ja rasistinen, ei tarjoa mitään toimivaa ratkaisua, mutta sen lupaukset valkoisilta viljelijöiltä pakkolunastetuista ja mustille annettavista maatiloista, ilmaisista taloista, terveydenhuollosta ja muusta kuulostavat huonosti koulutettujen ja epätoivoisten ihmisten mielestä joltain, joka voisi toimia. Siksi on pelättävissä, että EFF saattaa kasvaa voimakkaimmin kaikista poliittisista puolueista tulevissa kansallisissa vaaleissa 29. toukokuuta. Tämä voi tehdä siitä ANC:lle tulevaisuudessa hyvin vaarallisen koalitiokumppanin.
Toukokuussa pidettävien vaalien perusteella Afrikan kansalliskongressi saattaa menettää ehdottoman enemmistönsä. Mitä tämä voisi merkitä buurien yhteisölle? Tulevatko asiat huononemaan vai onko syytä toivoon?
Yhteisömme on hyvin järjestäytynyt. Solidaarisuusliikkeessä meillä on yli kaksikymmentä järjestöä, joilla on lähes 700 000 jäsentä, jotka maksavat jäsenmaksun joka kuukausi. Liikkeemme luo ratkaisuja yhteisöissä. Siihen kuuluu oma koulutuksemme, koulun jälkeinen koulutus, omat turvallisuusrakenteemme jne. Emme siis voi vain kompuroida vaaleista toiseen. Afrikaanereita/buureja on nykyään tuskin yli 2 miljoonaa ihmistä yli 60 miljoonan asukkaan maassa. Lähes 500 000 kansalaistamme on lähtenyt maasta kolmen viime vuosikymmenen aikana. Tästä huolimatta jatkamme rakentamista ja taistelua. Rakennamme omia korkeakouluja, yliopistoja ja kouluja samalla kun taistelemme tuomioistuimissa ja yhteisöissä kielemme, kulttuurimme ja elinympäristömme sekä perusoikeuksiemme säilyttämisen puolesta. Se saattaa kuulostaa vaikealta taistelulta, mutta olemme varmoja, että onnistumme uskomme perusteella. Emme aio sallia, että olemassaolomme jatkuminen estetään. Sadan vuoden kuluttua afrikaanerit ovat yhä Etelä-Afrikassa.
Lähde: European Conservative
Nämä afrikkalaiset, jotka pitävät valtaa ja väittävät valkoisten varastaneen heiltä maat ja mannut, ovat tulleet alueelle kauan sen jälkeen, kun buurit saapuivat sinne. Buurit ostivat paikallisilta heimolta, joita oli hyvin vähän, maata ja elivät täysin sovussa niiden kanssa.
Nyt valtaa pitävät ovat siirtolaisia, jotka tulivat Etelä-Afrikkaan työn perässä. Heiltä ei ole kukaan vienyt mitään, eikä heillä ole mitään valkoisia parempia oikeuksia Etelä-Afrikan maihin. Valkoiset sopivat maista silloin siellä eläneiden heimojen kanssa, joten valkoisilla on kaikki oikeudet maatiloihinsa minkä tahansa moraalin mukaan.
Ruotsiin tuli muutama vuosi sitten valkoinen e-afrikkalainen perhe hakemaan turvapaikkaa.
Heitä ei varmasti olisi tarvinnut sossun elättää, mutta vähemmän yllättäen tehtiin pikaratkaisu että ei turvapaikkaa ja lähetettiin perhe takaisin.
Ja sittenpä se perheen isä murhattiinkin samantien.
Ei ole myöskään Suomeen kelvanneet Etelä-afrikkalaiset valkoiset, ainostaan kikkareet on tuolta suunnalta ovat jostain kumman syystä jääneet Suomeen.