Viisikymmentä vuotta sitten ruotsalaiset koulut kuuluivat maailman parhaimpiin, ja niissä opetettiin katekeettisesti, opettaja oli luokkahuoneen selkeä auktoriteetti ja tietoa välitettiin kirjojen avulla. Paljon on muuttunut sen jälkeen, useimmiten huonompaan suuntaan, kuten kansainvälisesti vertailevien PISA-tutkimusten katastrofaaliset tulokset osoittavat.
Koulutuksen digitalisointi, jossa perinteiset oppikirjat korvataan näytöillä ja internetillä tiedon lähteenä, on yksi edistyksellisten kasvatustieteilijöiden ylistämistä innovaatioista. Jälkikäteen, kun sitä on tutkittu, voidaan todeta, että sillä on ollut kielteinen vaikutus opetukseen.
Kalmarin koulu ”vetää käsijarrusta”
Yksi kouluista, joka kyseenalaisti digitalisoidun opetuksen lupaukset ja tutki tilanteen todellisuutta, on Falkenbergsskolan, joka nimestään huolimatta sijaitsee Kalmarissa. Ja on käynyt ilmi, että tämä kehitys on ollut haitaksi oppilaille.
Koulujen tulokset puhuvat puolestaan. Mitä enemmän digitaaliseen opetukseen on siirrytty, sitä enemmän oppiminen on kärsinyt ja koulutulokset ovat heikentyneet. Laskusuuntaus on niin vakava, että olemme nyt kääntymässä ympäri ja palaamassa analogiseen opetukseen, jossa käytetään kirjoja näyttöjen sijaan.
”Olemme miettineet asiaa ja vetäneet käsijarrun päälle”, sanoo rehtori Per-Ola Jacobson Vi lärarelle antamassaan kommentissa.
Tietokoneet poissa ensi lukukaudella
Tämä lukukausi on viimeinen, jolloin luokkahuoneessa käytetään digitaalisia innovaatioita. Kun syyslukukausi alkaa, näytöt poistuvat ala- ja yläkouluista. Myös lukioissa vähennetään merkittävästi näyttöjen käyttöä, mutta ei poisteta sitä kokonaan.
Per-Ola Jacobson sanoo, että ”tuhansien vuosien kokemus” osoittaa, että ”oppimisen perusta on analogiassa”. Siksi hän määrittelee sen, mitä Falkenbergin koulu on tehnyt, ei ”uudelleenajatteluksi” vaan ”ajatteluksi”. Rehtori kehottaa muita koulujen hallintoja tekemään samoin.
Hän huomauttaa myös, että Ruotsissa viime aikoina lisääntynyt sosioekonominen eriytyminen tekee ruotsalaisista kouluista erityisen huonosti soveltuvia digitaaliseen opetukseen. Vaikka hyvät suorittajat pärjäävät kohtuullisen hyvin, heikommin suoriutuvat jäävät jälkeen enemmän kuin koskaan.
”Digitalisaatio on ollut sokeaa, tietämätöntä ja naiivia”
Falkenbergin koulu on yksi niistä kouluista, jotka hyppäsivät digitaalisen opetuksen kelkkaan innokkaammin kuin useimmat muut maassa. Tietokoneet ovat korvanneet perinteiset opetusmateriaalit lähes kokonaan. Siksi se on ollut muita kouluja paremmassa asemassa arvioimaan tätä kehitystä.
Per-Ola Jacobsonin mukaan koulut ovat kiirehtineet eteenpäin ilman pohdintaa ja arviointia, koska ne ovat halunneet olla eturintamassa eivätkä vaikuttaa konservatiivisilta ja takapajuisilta. Myös koulujen hallinto on painostanut tietokonelaitteiden valmistajia ja toimittajia.
”Digitaaliset välineet ja tietokoneet eivät pelasta nuorten oppimista. Digitalisointi on ollut sokeaa, tietämätöntä ja naiivia, ja se on lähinnä täyttänyt laitteistotoimittajien tilauskirjat ja lompakot varsin hyvin. Traagista on, että emme vieneet sitä pedagogisesti eteenpäin, ja näemme nyt sen tulokset”, Falkenbergin koulun rehtori sanoo.
Hän uskoo, että monet ovat ymmärtäneet väärin opetuslain uudet suuntaviivat, joiden mukaan koulujen pitäisi valmistaa oppilaita digitaaliseen yhteiskuntaan, jonka he myöhemmin kohtaavat. Rehtorin mukaan tämä ei ole sama asia kuin kaiken opetuksen digitalisointi.
Lähde: Samnytt
Kaikki ihmiskunnan tieto on kirjoissa. Digitaalinen tallenne kun kestää 10 vuotta tai ikuisuuden, siitä riippuen kumpi tulee ensin täyteen. Heh heh… Vähän vakavammin puhuen kirjojen lukeminen on täysin eri kokemus kuin netin syövereissä kahlaaminen.
Antikvariaatista voi ostaa kolmesataa vuotta vanhan kirjan. Mahtaako joskus olla mahdollista ostaa antikvariaatista alkuperäinen kirjatiedosto, joka on hyvässä kunnossa ja kolmesataa vuotta vanha?
Oppimistulokset ovat heikentyneet, suurelta osin siksi, että on muutettu opetusta uskomusten perusteella. On aika palata takaisin siihen, mikä antoi hyvät tulokset. Ollaan nyt niin modernia, mutta 60-luvulla opittiin paljon paremmin.
Totta kai murjaanien kulttuuri pilaa monissa kouluissa kaiken oppimisen.
Kyllä siellä ruotsin kouluissa sitä oppimista enemmän tekee mahdottomaksi kaikki mokkakikkareet joita on joka ikinen koulu täynnä, ainostaan kotiopetuksessa voi olla varma että lapsi enää voi keskittyä rauhassa oppimaan. Sama tpahtuu Suomessa, monessa koulussa on jo nyt täysin mahdotonta valkoihoisen lapsen keskittyä oppimiseen sillä se on mahdotonta apinaviidakossa.