Sähkön markkinakysymysten monimutkaisuutta käyttävät keskusteluissa väärin ne, jotka kuuluvat ”voittajajoukkueeseen” jatkuvassa sähkön ylihinnoittelussa. ”Ruotsalaiset asiakkaat maksavat korkeampaa sähkön hintaa, kun viemme sähköä”, väittää analyytikko Bengt Ekenstierna ja esittää seitsemän keskeistä kysymystä sähköntoimituksista.
1) Onko kukaan vastuussa siitä, että Ruotsissa on toimivat sähkömarkkinat?
Vastaus on ei – mikä on paitsi yllättävää myös pelottavaa. Ennen sähkömarkkinoiden vapauttamista vuonna 1996 sähköyhtiöt olivat vastuussa sähkön toimituksesta niillä maantieteellisillä alueilla, joille niille oli myönnetty toimilupa. Tähän vastuuseen kuului varmistaa, että sähköntuotantoa oli riittävästi ja että sitä tarvitseville oli tarjolla sähkölinjoja. Kun siirryimme vapautettuihin sähkömarkkinoihin, verkkomonopoli säilyi, mutta sähkön tuotanto ja myynti jätettiin niin sanotuille markkinoille. Olen vakuuttunut siitä, että hallitus, joka teki nämä päätökset parlamentin tuella, ei ymmärtänyt, mitä tämä merkitsisi. Margaret Thatcher oli vakiinnuttanut sanan ”markkinat” yhteiskunnan tehokkuuden lisäämisen lunastussanana. Unohdettiin, onko mahdollista, että maa todella luovuttaa kriittisen infrastruktuurin markkinoille, joiden tavoitteena on tuottaa tuottoa omistajilleen, ja mitä tapahtuu, jos näin tapahtuu.
Vastaavia päätöksiä tehtiin ympäri Eurooppaa, joskin monissa tapauksissa rajoituksin, joilla pyrittiin suojelemaan sähköjärjestelmää joutumasta kansallisvaltion valvonnan ulkopuolelle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut Ruotsissa.
Ruotsissa meillä on Svenska kraftnät, jonka tehtävänä on rakentaa ja ylläpitää valtakunnallista sähköverkkoa (kuten moottoriteitä sähkölle), jotta sähkö pääsee maan kaikille alueille. Siellä yksityiset ja/tai kunnalliset verkkoyhtiöt huolehtivat sähkön jakelusta käyttäjille. Svenska kraftnät ei ole onnistunut tässä tehtävässä, ja meiltä puuttuu siirtokapasiteettia Pohjois-Ruotsista Keski- ja Etelä-Ruotsin kulutusalueille. Svenska kraftnätin tehtävänä on myös varmistaa reaaliajassa (seuraavana päivänä), että sähköverkko on vakaa (säilyttää 50 Hz:n taajuuden), ja tätä varten Svenska kraftnätillä on joitakin välineitä, joilla se voi saavuttaa tämän yhteisymmärryksessä sähköntuottajien kanssa markkinaehtoisesti. Mutta jos tällaista tuotantoa ei ole, jää jäljelle asiakkaiden irtikytkentä. Toistaiseksi tämä ei ole ollut tarpeen, vaikka Svenska kraftnät uhkasi tehdä niin viime talvena.
Tuolloin hallitus perusti myös viranomaisen, jonka nimi on nyt Energiamarkkinoiden tarkastusvirasto. Sen päätehtävänä on varmistaa, että sähköverkkojen omistajat eivät käytä väärin monopoliasemaansa, mutta teoriassa sen pitäisi myös valvoa, ettei markkinoita manipuloida. Toistaiseksi, 25 vuotta perustamisensa jälkeen, tämä viranomainen ei ole vakuuttanut sähkönkuluttajia siitä, että se on hoitanut tehtävänsä – ja olemme nähneet, miten sähköverkon hinnat ovat nousseet huimasti viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Jäljelle jää siis kysymys: Kuka varmistaa, että ajan mittaan ja kaikkina aikoina tuotetaan sähköä, joka vastaa Ruotsin sähköntarvetta? Monet uskovat, että valtion omistama Vattenfall hoitaa tämän tehtävän, mutta ei. Vattenfall on osakeyhtiö, ja olemme kuulleet kerta toisensa jälkeen, kuinka Vattenfallin toimitusjohtaja toteaa, että Vattenfall toimii markkinaehtoisesti ja että sen päätehtävänä on tuottaa tuottoa (tehdä rahaa) omistajalleen eli valtiolle.
Poliitikkomme näyttävät edelleen hautaavan päänsä hiekkaan ja luottavat siihen, että markkinat hoitavat tämän asian. Olisi toivonut, että energiaministerimme olisi puuttunut ongelmaan perustamalla viranomaisen, jolla on tämä vastuu. Ymmärrän, että asia on monimutkainen, koska olemme osittain heittäneet lapsen pesuveden mukana ulos, ja monia hallitusten tekemiä päätöksiä ei voida perua poliittisesta väristä riippumatta.
2) Kuka omistaa Ruotsissa sähköä tuottavat voimalat?
Aloitetaan toteamalla, että Ruotsin sähköntuotannon enemmistön omistajia ovat useat valtiot. Vattenfallin omistaa valtio, Statkraftin Norjan valtio, Uniperin Saksan valtio ja Fortumin enemmistön omistaa Suomen valtio. Näiden maiden kansalaiset/äänestäjät omistavat siten määritelmän mukaan leijonanosan Ruotsin sähköntuotannosta. Lisäksi on kunnallisia yhtiöitä, kuten Skellefteå Kraft, Tekniska verken Linköpingissä, Öresundskraft (Helsingborg) ja Kraftringen (Lund, Lomma ym.) muutamia mainitakseni. Viimeisten 2,5 vuoden aikana, jolloin sähkön hinnat ovat nousseet huimasti, nämä omistajat ovat antaneet epäonnistuneen hinnoittelumallin vallita. Tämä on johtanut siihen, että ruotsalaisilta sähköasiakkailta on peritty jopa 300 miljardia kruunua liikaa. Nämä miljardit ovat päätyneet sähköntuottajille (kohtuuttomat ylisuuret voitot), Svenska kraftnätille (pullonkaulamaksut) ja valtiovarainministeriölle (arvonlisäverotulojen kasvu). Viime kädessä ruotsalaisten voimalaitosten omistajat voidaan ilman sääntelyn rajoituksia myydä rahoitusalan toimijoille missä tahansa maailmassa teemalla ”sille, joka maksaa eniten”. Tämä tarkoittaa, että ei ole olemassa sääntelyn turvaverkkoa, jolla varmistetaan, ettei omistus päädy maihin, joita Ruotsi ei pidä sopivina.
3) Riittääkö Ruotsin sähköntuotanto itselleen?
Lyhyt vastaus on kyllä. Mutta meiltä puuttuu sähköverkko, joka voisi lähettää sähköä Pohjois-Ruotsin voimalaitoksista Keski- ja Etelä-Ruotsin suurille kulutusalueille.
Viime vuonna Ruotsi tuotti sähköä noin 170 TWh, kun taas kulutus oli ennätyksellisen alhainen, 135 TWh.
Suurin sähköntarve ajoittuu vuosittain joulu-tammikuulle ja on noin 26 000 MW. Vaikka meillä on yhteensä hieman yli 41 000 MWh:n asennettu kapasiteetti, josta tuulivoiman osuus on hieman yli 15 000 MW, 4 500 MW:n sähköntuotannon (lähinnä 6 ydinvoimayksikön) alasajon jälkeen voi tulla kriittiseksi selviytyä huipputehosta todella kylminä aikoina. Näin käy silloin tällöin, kun koko Ruotsissa on todella kylmiä talvipäiviä, jolloin saatamme tarvita tuontitukea muutaman kymmenen tunnin ajan vuodessa.
4) Mikä on todellinen sähköntarve seuraavien 20 vuoden aikana?
Juuri nyt on poliittisia lausuntoja, joiden mukaan Ruotsin energiantarve kolminkertaistuu seuraavien 20 vuoden aikana. Energiaministeri mainitsee luvun 380 TWh. Näiden lausuntojen takana ei ole päteviä, avoimia ja tieteellisiä analyysejä, ja näihin lausuntoihin on syytä suhtautua rajoittavasti. Mitä ministeri haluaa saavuttaa?
Muistan 1970-luvun alussa, kun Vattenfallin ja Sydkraftin yhdistetty asiantuntemus teki ennusteita, joiden mukaan vuosituhannen vaihteeseen mennessä sähköntarve olisi jossain 350-500 TWh. Nämä oletukset kumottiin vain kymmenen vuotta myöhemmin, ja vuonna 2000 sähköntarve oli vain 140 TWh. Siitä lähtien energiatehokkuuden parantaminen sekä teollisuudessa että yhteiskunnassa yleensä on ollut jatkuvaa, ja viime vuonna olimme jo hämmästyttävän alhaisella 135 TWh:n vastaavalla tasolla. Todellisuus sai meidät kiinni, ja kaikki suunnitelmat yli 12 ydinreaktorin rakentamisesta peruttiin.
Nyt vallitsee sama euforia siitä, että Norrlandin vihreät investoinnit fossiilittomaan teräkseen tarvitsevat valtavia määriä sähköä – väitteitä, joilla ei ole mitään järkeä. Jos sekä H2 Green Steel että LKAB siirtyisivät vetyyn perustuviin tuotantolaitoksiin, nämä kaksi laitosta kuluttaisivat täydellä teholla alle 25 TWh sähköä. Asiantuntijoiden mukaan LKAB:n visio raudan tuotannosta ei ole taloudellisesti realistinen, ja olisi väärin antaa tällaisten sähkömäärien (77 TWh) vääristää kaikkia ennusteita. Skellefteån akkutehdas sekä kaksi muuta akkutehdasta, joista keskustellaan, tarvitsevat enintään 7-8 TWh sähköä vuodessa. Ajoneuvoliikenteen muuttaminen sähkökäyttöiseksi lisää vielä 12-15 TWh vuoteen 2040 mennessä.
Jos lasken nämä kulutukset yhteen (alle 50 TWh) ja oletan, että meillä on tällä hetkellä 135 TWh:n kysyntä, en pääse edes 200 TWh:n kysyntään. Useat analyytikot ovat sitä mieltä, että tämä on järkevämpi ja realistisempi ennustehorisontti. Kun otetaan huomioon, että vuonna 2022 meillä oli 175 TWh:n tuotantolaite (nettovienti oli viime vuonna noin 30 TWh) ja että noin 20 TWh tuulivoimaa on rakenteilla, energiaministerin lausunto, jonka mukaan tarvitsemme 20 vuoden kuluttua 300-380 TWh sähköä, ei ole uskottava.
Sillä uusi sähköntuotanto, olipa se sitten merituulivoimaa tai ydinvoimaa, tulee olemaan kallista kilowattituntia, ja yritykset ja sähkönkuluttajat yleensä joutuvat sitten maksamaan sähköstä 2 kruunua/kWh. Kun otetaan huomioon, että terästehtaat ovat tehneet selväksi, että sähkö ei saa maksaa yli 40 äyriä/kWh, jotta niiden investoinnit olisivat kannattavia, herää monia kysymyksiä, joista hallitus ei valitettavasti ole keskustellut.
5) Miksi Norrlannin kiistanalaiset vihreät terästehtaat saavat maksaa käyttämästään sähköstä enintään 40 äyriä/kWh, kun kaikki muut sähköasiakkaat joutuvat maksamaan 2 kr/kWh?
Lyhyt vastaus on, että muuten vihreän teräksen tuotanto ei ole kannattavaa. Ymmärrän, että teolliset investoinnit ovat Ruotsille tärkeitä, eikä vähiten terästeollisuutemme ylläpitämiseksi, kun sen on lopetettava fossiilisten tuotteiden käyttö. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua sillä ehdolla, että kaikkien muiden sähköasiakkaiden sähkölaskut ovat neljä kertaa korkeammat ennen kuin kaasukriisi Euroopassa aiheutti sähkönhintojen nousun.
Jos Ruotsin valtiopäivät katsoo, että terästeollisuus on pidettävä aisoissa, olen ensimmäinen, joka tukee tällaista lähestymistapaa, mutta ei siten, että kaikki muut sähkönkäyttäjät joutuvat maksamaan 2 kruunua kilowattitunnilta Ruotsin sähköntuotannon liian kalliin laajentamisen seurauksena. Silloin on parempi, että valtio, joka myös omistaa LKAB:n, tukee näitä teollisia investointeja, jolloin tällaiset kustannukset voidaan sisällyttää valtion talousarvioon.
6) Mitä Euroopan yhtenäiset sähkömarkkinat tarkoittavat?
Brysselin poliitikkojen pyrkimys siihen, että koko Euroopan pitäisi olla sähköisesti yhteenliitetty ilman teknisiä siirtorajoituksia, osoittaa, etteivät he ymmärrä, miten tekniset järjestelmät ja erityisesti sähköjärjestelmät toimivat. Se, että maat vaihtavat sähköä keskenään, on jotain aivan muuta, ja siihen meidän pitäisi pyrkiä, mutta tässä yhteydessä on oltava säännöksiä, jotta tällaisen yhteistyön arvo hyödyttää ensisijaisesti sähköasiakkaita.
Saksa on sulkenut ydinvoimansa Japanin ydinonnettomuuksien jälkeen vuonna 2011. Saksalla on pitkään ollut strategia, joka perustuu siihen, että maakaasu on energiamuoto, johon se investoi. Se, että leijonanosan kaasusta toimitti Venäjä, ei haitannut saksalaisia poliitikkoja. Sen lisäksi, että tällainen strategia on ristiriidassa ilmastopyrkimysten kanssa, se on nyt osoittautunut myös haavoittuvaksi strategiaksi, joka on hajoamassa Saksan talouteen.
Pitäisikö Ruotsin sitten laajentaa ydinvoimaa niin paljon, että energiaministeri Ebba Buschin mukaan se on paljon suurempi kuin mitä tehtiin 1970- ja 1980-luvuilla, ja että tämä energia olisi sitten Euroopan yhteisten sähkömarkkinoiden sääntöjen puitteissa annettava naapurimaidemme käyttöön?
7) Miksi ruotsalaisten sähköasiakkaiden pitäisi maksaa korkeampia sähkön hintoja, kun viemme sähköä?
Nykyinen sähkömarkkinamalli marginaalihinnoittelulla on palvellut tarkoitustaan 30 vuoden ajan. Euroopan energiahuollon ja sähkömarkkinoiden muutosten myötä tämä menetelmä on kuitenkin tullut tiensä päähän. Hinnoittelufilosofia, jonka mukaan markkinoiden kysynnän tyydyttämiseen tarvittava viimeinen kilowattitunti määrää kaiken kyseisellä markkinapaikalla myydyn sähkön hinnan, ei enää toimi.
Esimerkiksi nykyinen marginaalihinnoittelumalli ja EU:n säädökset merkitsevät sitä, että Ruotsin eteläisten sähköalueiden sähkön kysynnän lisäksi on olemassa myös korkeiden kustannusten maihin vietävät sähkömäärät. Ilman näitä määriä sähkön hinta marginaalihintamenetelmällä päätyisi esimerkiksi 50 äyriä/kWh, mutta kun siihen lisätään vientimäärät, mieluiten etelään, sähkön hinta voi päätyä kymmenkertaiseksi (5 kruunua/kWh) kaikille Etelä-Ruotsin yrityksille ja kansalaisille. Tämä on tärkein syy siihen, miksi sähkön hinta on noussut Ruotsissa viime vuosina. Tätäkö me haluamme Ruotsissa?
Olen sitä mieltä, että EU:n kunnianhimoinen tavoite Euroopan yhteisistä sähkömarkkinoista on ajautunut ojaan, ja se on toteutettava. Kyse ei ole nationalismista vaan viisaudesta.
Kaipaan keskustelua, joka perustuisi edellä mainittuihin kysymyksiin. Teollisuus torjuu kaikki tehdyt aloitteet, energiamarkkinoiden valvontaviranomainen piiloutuu muodollisuuksien taakse, Svenska Kraftnät katsoo, että sen pullonkaulamalli sopii hyvin sen etuihin, ja poliitikkomme eivät yleensä ymmärrä. On kuitenkin joitakin poliitikkoja, jotka ymmärtävät ongelman kuvauksen, mutta heillä ei ole välineitä eikä asiantuntijaviranomaisia, jotka tukisivat heitä heidän tavoitteessaan, jotta parlamenttimme voisi tehdä tarvittavat päätökset näistä Ruotsin kannalta tärkeistä asioista.
Bengt Ekenstierna
Teollisuusneuvos ja analyytikko
Lähde: Samnytt
Kansalaisten on aivan turhaa narista korkeista hinnoista, koska ovat demokratiassa itse valinneet poliittiset päättäjänsä, jotka energiapolitiikasta päättävät.
Sähkö on myös kansalaisille tärkeää energiaa kuten muutkin fossiiliset polttoaineet, jotka pyritään kieltämään ilmastopolitiikassa. Politiikan ainoana tarkoituksena on taata suuri valta vallanpitäjille määrätä kansalaisten oloista.
Jos EU on kansalaisten puolesta, sähköä pitää riittää kaikille. Siksi on EU päätös, jokaisen maan pitää pystyä myymään osa sähköntuotannostaan muille EU maille. Sehän on hyvä päätös, koska sähköstä on pulaa. Pula johtuu siitä, että energian tuotannosta ja käytöstä määrää politiikka.
Yhteiset sähkömarkkinat ovat hyvin toteutettu vedätys, jossa valtioiden osin omistama sähköpörssi ohjaa kätevästi hintoja
Nordpool toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Saksassa, Puolassa, Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sekä Irlannissa.
Yhteismarkkinoilla se eniten kuluttava sanelee ’ vapaasti ’ ostotarjousten hintatason. Tässä tapauksessa Saksa, jossa vihreiden ohjauksella ajettiin ydinvoima alas ja tuulivoima ei kata syntynyttä vajetta. Samalla myös Saksan LNG n ostot Venäjältä loppuivat.
Sähköpörssin oikeat maksumiehet löytyvät pohjoismaista, joissa aikaisemmin sähkö oli edullista. Kiitoa vesivoiman ja ydinvoiman sekä toimivien fossiilista käyttävien voimaloiden.
Onko se oikeaa ja markkinataloiteen nojaavaa pörssitoimintaa, kun tuottaja ja myyjä ovat käytännössä samassa veneessä. Ostajalla on silloin aidot hankintavaihtoehdot aika vähissä.
Mikäs ihme se on, että hinta on korkea, kun sanotaan, että maksa tai myydään kaikki naapureille.
Miksi Suomalaisten on AINA pitänyt maksaa KAIKESTA enemmän kuin muiden ?
Luultavasti siksi, että Suomessa on piilokorruptiota, joka vaikuttaa rehdin kilpailun puutteeseen.
sama homma suomessa.PKS sähkön asiakas.syksyllä tein pörssi sähköön,eli priima,kiinnityksen talvelle 1.1-31.3 2024.kiinnitys hinta,8.5 senttiä/kwh.tammikuun,kwh/14.633senttiä.kuulemma kulutusvaikus nostaa hintaa.eli jos käyttää sähköä milloin sähkön hinta on korkealla,se nostaa hintaa sovitun,hinnan päälle.eli täyttä huijausta koko kiinnitys.ensi kesänä,vaihtuu sähkö yhtiö.,jää pelkkä siirtomaksu PKS,ssälle.