Kun uudet ideologiset liikkeet kaappaavat vallan instituutioissa, nousee aina tarve kirjoittaa historia uudelleen. Kuten vanha neuvostoliittolainen vitsi joka pilkkasi kommunistien uudelleen kirjoittamaa Venäjän historiaa sanoo, “tulevaisuus on varmaa—ainoastaan menneisyys on arvaamatonta.”
Huomasimme tämän kun homojen oikeuksia vaativa liike alkoi saavuttaa vaikutusvaltaa. Yhtäkkiä väitettiin että monet naimisissa olleet miehet, kuten Abraham Lincoln ja William Shakespeare, olivatkin itse asiassa homoja. Historiallinen kaappi täyttyi pian fiktiivisistä homoista. Progressiiviset uskonnontutkijat kiirehtivät “homouttamaan” raamatullisia kirjoituksia ilmoittamalla syntisesti miten lukuisat raamatun henkilöt—kuten esimerkiksi David, Ruth ja Daniel—olivatkin osa LGBT:tä. Nyt kun transsukupuolisuus liike on noussut, lukuisia uusia löytöjä on tehty.
Esimerkiksi viime marraskuussa saimme kuulla uutispommin kun North Hertfordshiren museo ilmoitti, että Roomaa lyhyesti hallinnut keisari Elagabalus, joka salamurhattiin tämän ollessa 18-vuotias vuonna 222, olikin transsukupuolinen. The Telegraph lehden mukaan museo ilmoitti, että se aikoo olla sensitiivinen kolmannella vuosisadalla hallinneen Elagabaluksen pronomineja kohtaan. Keisaria tullaan tästedes käsittelemään transnaisena oikeiden pronominien kera. Varsin huvittavasti tämä väite saa lähteensä klassisista kirjoituksista, joissa väitetään Elagabaluksen kerran pyytäneen että häntä kutsuttaisiin leidiksi; enemmistö historiantutkijoista kuitenkin katsoo kirjauksen olleen yritys poliittisesti vahingoittaa keisaria.
Kuten The Telegraph kirjoitti, “tiedote museo käytännöistä ilmoittaa näytöksissä käytettyjen pronominien olevan ne, joita kyseinen henkilö olisi itse käyttänyt, tai ne, jotka olisivat jälkikäteen sopivat.” Tarkka lukija huomaa sanan “jälkikäteen” suurehkon merkityksen. Ennalta arvattavasti, museo konsultoi “LGBT hyväntekeväisyys Stonewallia ja ammattiliitto Unisonin LGBT osastoa pitääksemme huolen siitä, että näytöksemme, julkisuutemme ja puheemme ovat aina ajan tasalla ja mahdollisimman inklusiivisia.” Historian, kuten tiedätte, tulee olla aina inklusiivinen sekä ajan tasalla.
Liberaalidemokraattinen valtuutettu Keith Hoskins oli suorastaan innoissaan tästä päätöksestä. Hoskins, joka ei ole historiantutkija, sanoi jykevästi että “Elagabalus varmasti suosi she-pronominia, ja juuri sen takia me reflektoimme tätä kun keskustelemme hänestä nykypäivänä. Me yritämme olla sensitiivisiä menneisyyden ihmisten pronomineille siinä missä olemme sensitiivisiä nykypäivän ihmisten pronomineille. Se on ainoastaan kohteliasta ja kunnioittavaa. Me tiedämme että Elagabalus identifioi itsensä naiseksi ja oli siksi erittäin tarkka mitä pronomineja hän käytti, mikä kertoo siitä että pronominit eivät ole mikään uusi juttu.”
Tuossa hän sanoo hiljaisen kohdan ääneen, eli—Elagabalus on jälkikäteen transitioitu naiseksi, koska tekemällä niin Hoskinsin ystävät voivat ilmoittaa että “pronominit eivät ole mikään uusi juttu” ja täten meidän muiden tulisi vain ottaa rennosti ja nauttia ohjelmasta. Vähemmän ideologiset historiantutkijat ovat huomauttaneet että syytökset Elagabaluksen naisellisuudesta toimivat keinona romuttaa keisarin maine ja täten oikeuttaa tämän murha. Kuten Cambridgessa toimiva professori Andrew Wallace-Hadrill kertoi, “Roomalaisilla ei ollut meidän käsitystämme transsukupuolisuudesta, mutta he käyttivät syytöksiä seksuaalisesta käyttäytymisestä naisena yhtenä pahimmista loukkauksista miehiä kohtaan.” Näyttää siltä, että menneisyys oli yhtä transfoobista kuin nykypäivä.
Tunnettu antiikin ajan historioitsija Tom Holland tiivisti uutisen ytimekkäästi: “Tämä väite nojaa kahteen varsin kyseenalaisen oletukseen: ensinnäkin, että tämä olisi se ainut kerta jolloin Elagabaluksen ajan erittäin epäluotettaviin lähteisiin tulisi luottaa; ja toiseksi, että roomalaisten oletukset sukupuolesta olisivat samankaltaisia kuin brittiläisillä museokuraattoreilla vuonna 2023. Kaikesta huolimatta, tämä oli erinomaista markkinointia museolta!” Syytökset naisellisuudesta kohdistettiin Hollandin mukaan “käytännössä jokaiseen roomalaiseen poliitikkoon” eräänlaisena “perus loukkauksena.” Elagabalus kokee nyt kohtalon jossa aktivistit ylpeänä vahvistavat hänen vihollistensa pahimmat loukkaukset.
Tämän kaltaisista jutuista on tullut yleisiä. Vuonna 2019 History Channel innokkaasti raportoi miten “pitkään mieheksi luultu arvostettu viikinkisoturi olikin nainen” ja miten “tämä löytö herätti kysymyksiä siitä miten viikingit käsittivät sukupuoliroolit—sekä sukupuoli-identiteetin”. Nämä “kysymykset”, kuten on pakko huomauttaa, nousivat ainoastaan aktivistien tarpeesta puhua transsukupuolisista viikingeistä. Mutta kyse ei ole vain viikingeistä, joiden olisin itse uskonut olevan parempia ehdokkaita toksisen maskuliinisuuden torjuntaan. Kyse on myös anglosakseista.
Viime vuonna, eräs keskiajan historian PhD kandidaatti Liverpoolin yliopistosta tuotti tämän mahtavan otsikon: “Nämä hautaukset haastavat historioitsijoiden mielikuvat anglosaksien sukupuoli käsityksestä.” Artikkelissa on esimerkiksi tällainen kohta:
Minun Ph.D. tutkimukseni kysyy että voiko historiantutkijoiden ymmärrystä anglosaksien sukupuoli käsityksestä kehittää, jos näitä tyypillisesti sukupuolitettuja hautauksia katsoo transteorian sekä 2000-luvun transretoriikan linssien läpi. Epätyypillisesti sukupuolitetut hautaukset yleensä sivuutetaan poikkeuksina kaivaus raporteissa sekä myöhemmissä tutkimuksissa. Tämä johtuu anakronistisesta ideasta jonka mukaan historialliset yhteiskunnat noudattivat jonkinlaista systeemiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta joka on yhteensopiva 1900-luvun länsimaisten standardien kanssa.
Menneisyys, toisin sanoen, on täysin trans—huomasimme asian vasta nyt. Aktivisti akateemikot tuottavat tämän kaltaista tavaraa roppakaupalla. Oli androgyynisiä skyyttiläisshamaaneja; lukuisia Maori sukupuolia (aidot maorit kiistävät tämän väitteen); persialaisia hautauksia rautakaudelta jotka paljastavat että muinaiset ihmiset “tunnistivat transsukupuoliset 3,000 vuotta sitten”; ”transsukupuolinen sotilas” Rooman armeijassa; lisää “transsukupuolisia viikinkisotureita”; jopa muinaisen Egyptin faarao Hatshepsut oli nähtävästi transsukupuolinen koska hänellä on parta häntä kuvaavissa patsaissa, mikä tosiasiassa symboloi hänen asemaansa hallitsijana. Lisäksi satoja media artikkeleita on julkaistu viimeisen parin vuoden aikana, joissa väitetään suuren joukon historiallisia henkilöitä olleen joko transsukupuolisia tai ei-binäärisiä. Kaiken tämän tarkoituksena on, kuten yksi otsikko ilmoittaa, rakentaa historiallinen tausta trans-liikkeelle: “Trans ei ole trendi: 4 sukupuolellisesti epäsäännöllistä historian henkilöä jotka uskalsivat olla itsensä.”
Tätä uutta trans-buumia arkeologiassa ja historiantutkimuksessa voidaan kutsua jälkitäytöksi—aseta oma lopputuloksesi (sukupuolia on enemmän kuin kaksi, trans-ideologia on faktaa), ja etsi sitten todisteita jotka tukevat valitsemaasi lopputulosta. Täten, sukupuolisesti epänormaaleja sotureita löydetään yhtäkkiä kaivauksissa—ja vielä täysin ajallaan!—erittäin säännöllisesti, sekä kriittisiä uusia löytöjä tehdään muinaisista teksteistä sukupuoli-ideologian ja historian risteyksessä. Napoleon tunnetusti kutsui historiaa “kasaksi valheita, joista on päästy sovintoon.” Mikäli olet historiantutkija tai arkeologi tänä päivänä, varmin tapa saavuttaa suosiota lehdistössä on yllättää joku kauan kuollut kuningas hame päällä tai kaivaa esiin jokin uusi transsukupuolinen heimo. Tulemme näkemään paljonkin näitä valheita tulevien vuosien aikana, koska jälleen kerran kuolleita tullaan kutsumaan puolustamaan elävien harhoja.
Tämä kirjoitus on käännetty Jonathon Van Marenin julkaisusta The European Conservative lehdessä. Alkuperäisen tekstin voi lukea tästä.
Kun ennen puhuttiin jostain asiasta, että se olisi lähes mahdoton, sanottiin: ”Jos tädillä olisi munat, niin se (hän) olisi setä”. Jos siellä jossain kolkuttelee vaikka totuuden siemen?
Tätä LGBTQ ” moninaisuutta ” ei ollut edes olemassa ennen kuin tultiin 2000 luvulle. Ja silloinkin homppelit, lesbot tai muut marginaaliryhmät on aina valkoisia, ei koskaan mustia tai arabeja. Miten ne osasikaan välttää kaiken historiansa aikana. Eikös se joku Tamperelainen kommunistimuija julistanut Mannerheiminkin olleen homo joka bylsi kirgiisejä. Sittemmin paljastui että kirjoittelun takana oli sammumaton viha valkoisia kohtaan koska iso-isä oli ollut punakaartissa ja tuli ammutuksi 1918. Toisin sanoen piti yrittää nyt ” kostoksi ” esittää Mannerheim homona, joka oli sinälläänkin surkuhupaisaa että samat tahot, ( kommarit ) ovat kaiken aikaa puhuneet myönteisesti homoista, mutta tällä kerralla se laskettiinkin vakavaksi mainehaitaksi.