Uutiset

Kauhun monia sävyjä

Tuulia Matilaisen kirjat.
Tuulia Matilaisen kirjat: "Kunnes kuulen niiden tulevan" ja "Viime yönä näin unta". Kuva: Jasmina Jalonen.

Viime yönä näin unta (2023), 218 s, Tuulia Matilainen, Hexen Press

”Viime yönä näin unta” on akaalaisen kirjailijan, Tuulia Matilaisen, tuorein teos. Tänä vuonna ilmestynyt kauhua, mystiikkaa ja arkielämää sekoitteleva romaani on Hexen Pressin kustantama. Aiemmin Matilaiselta on ilmestynyt muun muassa hieman saman henkinen kirja ”Kunnes kuulen niiden tulevan”(2017). Se yhdisteli dystopiaa ja suomalaista kansanperinnettä, mutta tämä uudempi teos on sitä hyytävämpi ja sopii oikein hyvin syksyisiin tunnelmiin.

Kirjassa Hannes-niminen nuorehko mies aloittaa työn puhelinmyyjänä tietämättä varsinaisesti, mitä on myymässä. Elämänvesi-nimistä humpuukituotetta kaupataan lähes uskonnollista retoriikka hyödyntäen. Kuitenkin myöhemmin alkaa selvitä, ettei tuote olekaan aivan neutraali. Kaikenlaista outoa alkaa tapahtua ja lukija joutuu miettimään, mikä kaikki onkaan totta.

Hanneksen tarina ehtii herättää monenlaisia ajatuksia. Aluksi arkiselta tuntuva puhelinmyynti tuntuu lupailevan jonkinlaista parodiaa ja kauhukin syntyy lähinnä ilkeän pomon edesottamuksista. Sittemmin tarina kehittyy monimutkaisemmaksi ja saa useita tasoja. Unenomaisten kohtauksien henkilöinä esiintyvät mystiset naiset ja onnettomat miehet. Kauhuelementit tekevät teoksesta mukaansatempaavan. Eräät asiat jäävät hieman auki, muun muassa Elämänveden koostumus, mutta tällaisen voi katsoa sopivan teoksen tyyliin.

Vaikka tapahtumat sijoittivat 1990-luvulle, asiaan ei kiinnitä jatkuvasti huomiota. Teoksen teemat ovat yhtä hyvin tätä päivää. Teoksesta voi löytää myös eettisiä teemoja, toisaalta liittyen kaupantekoon, toisaalta perhesuhteisiin. Mitä rehellisyys merkitsee niissä ja kuinka rehellinen kannattaa olla itselleen? Humpuukituotteet ja ihmisten saattaminen kuolemanvaaraan, vaikka ilman pahaa tarkoitustakin, tuovat mieleen tämän ajan koronakeskustelun. Tarinan voi nähdä myös kommentoivan aikamme koulutusihanteita. Vastavalmistunut maisteri päätyy tekemään epämääräisiä hanttihommia, minkä voi tulkita kritiikiksi koulutususkovaista yhteiskuntaamme kohtaan. Kirjahan sopisi hyvin vaikka valmistujaislahjaksi jollekin toiveikkaalle nuorelle humanistille.