Koko Suomea kosketti tiistaina vantaalaiskoulussa tapahtunut suru-uutinen, jossa kuudesluokkalainen lapsi meni kouluun ja ampui kolmea luokkatoveriaan, yhtä kuolettavasti. Luodeista saaneet olivat vain 12-vuotiaita, kuten ampujakin.
Ensimmäisenä tulee mieleen, mikä nuorisoa vaivaa? Vielä 1950-luvulla perhekoot olivat suurempia ja aseita maassa oli enemmän jo sotavuosienkin vuoksi, eikä aseet olleet kodeissa lukittuna kaappeihin. Sotavuosilla olisi voinut perustella henkisiä traumoja, mutta silti lapset eivät menneet kouluihin ammuskelemaan toisia oppilaita.
Tuolloin kouluissakin oli vielä kuria ja kunnioitusta opettajia sekä vanhempia kohtaan. Pojat selvittivät ongelmansa usein tappelemalla reilusti keskenään, ei juoksemalla opettajan taakse kantelemaan tai hakemalla asetta kouluun.
Jossain vaiheessa tilanne on kuitenkin muuttunut. Tämän päivän nuoret ovat kasvaneet koko elämänsä katsoen amerikkalaista tuontiviihdekulttuuria, jossa näkyvässä roolissa toimivat gettojen kovanaamat, jotka selvittävät jokaisen ongelmansa ampumalla. Milan Jaffin kaltaiset jengijohtaja-raiskaajat ovat nuorison idoleita, mikä on täysin epäterve lähtökohta yhtään millekään asialle. Tätä ihannoidaan kulttuuri-ihmisten puolesta, mikä tietysti johtaa varsinkin nuorilla matalampaan kynnykseen astua rikollisuuden ja törkeän väkivallan tielle.
Kun samaan aikaan kansakunnalle opetetaan jo lapsesta lähtien, mitä kaikkia oikeuksia meillä on, mutta jätetään mainitsematta velvollisuudet, ja kun samaan aikaan luodaan sosiaalista painetta hylätä arvot, joilla on merkitystä ja hyväksyä henkisesti tyhjät arvot, on päivänselvää, että mielenterveysongelmatkin lisääntyvät.
Nyt on 12-vuotias syyllistynyt todella törkeään ja valitettavaan tekoon. Mikäli haluamme parantaa nuorison, on korkea aika palauttaa toisiamme kunnioittavat arvot takaisin osaksi yhteiskunnallista kasvatusta.
Tämä tarkoittaa, ettemme voi pakottaa lapsiamme elämään monikulttuurisissa kouluissa, joissa lapsista pyritään kasvattamaan henkisiä tyhjiöitä, jotka eivät osaa määritellä edes sukupuoltaan. On hankala kunnioittaa ympäristöä, joka ei kunnioita yksilöitään, ja sellainen johtaa väkivaltaiseen ihmisvihaan.
Nina Metsälä
”I turned myself to other things, and I saw the opressions that are done under the sun, and the tears of the innocent, and they had no comforter; and they were not able to resist their violence, being destitute of help from any. And I praised the dead rather than the living: And I judged him happier than them both, that is not yet born, nor hath seen the evils that are done under the sun.”
~ Ecclesiastes 4:1-3
Koulukiusattu ampuja toimi kuten aikuiset opettavat toimimaan, eli keskustelu ja demokratia ovat aikuisten mukaan vääriä tapoja toimia, vain viha ja tappaminen ovat oikein. Vihaa lietsotaan kaikkia aatesuuntia vastaan, natseja vastaan, venäläisiä vastaan, länsimaita vastaan, suvaitsemattomia vastaan, suvaitsevaisia vastaan, valkoihoisia vastaan, värillisiä vastaan jne…
Ainoa demokraattinen ja tasa-arvoinen piirre tässä aateilmapiirissä on se, että kaikkia vihaa joku toinen.
Kun tähän tilanteeseen lisää sen, että kansalaisia, lapset mukaanlukien pelotellaan sodan uhalla, pandemialla ja ilmastonmuutoksella, niin mitä muuta kuin tällaisia tragedioita voi odottaa.
Vain kiusattu itse voi tietää miltä tuntuu kun ei kestä enää päivääkään rääkkäystä, sillä se hetki tulee joka kiusatulle, joko päätös on se, että oma elämä päätetään tai sitten tapahtuu mitä nytten Vantaalla. Itse aikoja sitten alakoulussa oli tilanne että olin joutua kiusatuksi, kun tuota oli tapahtunut päivä takaperin ja koitti seuraava päivä, kiusaaja tuli taas iholle, tuolla kertaa ei onnitunut, sillä iskin silmän mustaksi kiusaajalta ja lopulta meistä tuli parhaat kaverit. Rauha hänen muistolleen. Kuoli tarkalleen 12 vuotta sitten. Siellä minä kiusattu istuin kiusaajani haudalla ja surin kaveriani, en kiusaajaani.
Voisi ihan yhtä hyvin kysyä mikä aikuisia vaivaa?
Viime vuodet on joka päivä suorastaan ihannoitu tappamista.
Poliitikot sanoo että kaikkien pitää juhlia venäläisten tappamista.
Uutiset on täynnä ylistystä tappamista ja oikein palvotaan kaikkein tuhovoimasempia aseita. Jos taas joku kehtaa puhua rauhasta ja tappamisen lopettamisesta, itse stana putinin kätyriksi.
Tämän voi laajentaa vielä laajemmin kysymällä, mikä koko maailmaa vaivaa?
Itse näkisin asian yksinkertaisesti siten, että kaikkien henkisten arvojen ja ihmis-/maailmankuvan romahdus maailmassa nk. Jumalan Kuoleman jälkeisellä nihilistisellä hajaannuksen aikakaudella – tälle ajalle ominaisten ideologioiden ja maailmanvaltojen myötävaikutuksella – ruokkii mitä moninaisimpia tuhoisia prosesseja niin yksilöllisesti kuin kollektiivisestikin.
Koko planeetan ilmapiiri vastaa 100 %:asti niitä kuvauksia, joita perinteisen maailman ennakoiduissa teksteissä on kerrottu pimeästä aikakaudesta ja nk. Antikristuksen Järjestelmästä. Asian ymmärtämiseksi ei tarvitse välttämättä edes uskoa mihinkään, kun kyse on aikakautisesta perimätiedosta.
Yritykset palata menneisyyden maailman rakenteisiin on mitä luultavimmin myös tuhoontuomittua niiden energioiden vuoksi, jotka ovat päässeet valloilleen tällä aikakausien vaihtumisen ajalla.
Väitän että itse ymmärrän aika hyvin tämän p-n mitä meille syötetään. suodatan sen myös aika hyvin.
Mutta jollain 12-vuotiaalla ei ole elämänkokemusta niin kuin mulla on, en yhtään ihmetele että sekoaa tässä maailmassa.
Itsellä ei ole lapsia ainakaan tietääkseni.
Mutta pystyn hyvin kuvittelemaan vaikka 12-vuotiaan lapsen tuskan.
Itsekin olin koulukiusattu ja elämä oli kirjaimellisesti h-ä.
Kenenkään ei tommoseen ratkaisuun pitäisi ryhtyä, mutta mun mielestä aikuiset saa syyttää itseään.
Olen monella tapaa samaa mieltä. Mutta tääkään sivusto ei anna minun olla samaa mieltä.
Kommentti on aina ”tarkistettavana” joopa joo