Viime tiistaina Ranskan kansalliskokous äänesti pontevasti sellaisen muutosehdotuksen puolesta, jolla naisen ”abortin vapaus” otettaisiin osaksi perustuslakia. Tämä voisi avata tietä sille, että kaikki aikarajoitukset, jotka koskevat pyynnöstä tehtäviä abortteja, samoin kuin nykyiset omantunnonlausekkeen suojaa koskevat säännökset, jotka hyödyttävät terveydenhuollon ammattilaisia, voitaisiin kumota. Remix Newsin toimittaja Olivier Bault kirjoitti aiheesta seuraavan artikkelin.
Marine Le Pen, joka alun perin vastusti presidentti Emmanuel Macronin demagogista pyrkimystä tehdä abortista perustuslaillinen oikeus Ranskassa, kehotti poliittisen ryhmänsä kansanedustajia äänestämään tämän muutoksen puolesta isänmaallisena velvollisuutenaan.
Vaatimus abortin tekemisestä perustuslailliseksi oikeudeksi Ranskassa syntyi alun perin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen, jolla kumottiin Roe v. Wade -tuomio vuodelta 1973.
Viime tiistaina Ranskan kansalliskokouksen 575 kansanedustajasta 493 äänesti sen puolesta, että naisten ”abortin vapaus” kirjataan Ranskan perustuslakiin, ja vain 28 kansanedustajaa äänesti vastaan, mukaan lukien 12 Le Penin Kansallisesta liittoumasta (88:sta), 14 keskustaoikeistolaisesta Les Républicains -puolueesta (LR) (62:sta) ja kaksi puolueeseen kuulumatonta.
Macronin keskustasta äärivasemmistoon kaikki ranskalaiset kansanedustajat äänestivät sen puolesta, että abortista tehdään naisten perustuslaillinen oikeus syntymättömän lapsen oikeutta elämään vastaan.
Muutoksen kannattajat, myös presidentin poliittiseen leiriin kuuluvat, sanovat, että Ranska lähettää vahvan viestin maailmalle olemalla ensimmäinen maa maailmassa, jonka perustuslakiin on kirjattu abortti. Perustuslakimuutoksen laatijoiden itsensä mukaan, jotka kaikki ovat Macronin Renaissance-puolueen kanssa liittoutuneen ja hallituskoalitioon kuuluvan keskustapuolue Modemin jäseniä, ”se lähettää viestin muulle maailmalle tekemällä Ranskasta ensimmäisen maan, joka sisällyttää abortin peruslakiinsa”.
Kuten LR:n edustaja Xavier Breton totesi tiistaina käydyissä keskusteluissa, kommunistinen Jugoslavia edelsi Ranskaa tässä asiassa vuonna 1974. Breton on yksi niistä harvoista kansanedustajista, jotka vastustivat avoimesti perustuslain muutosta ja äänestivät lopulta sitä vastaan.
Toinen merkittävä muutosehdotuksen vastustaja on senaatin puhemies Gérard Larcher, jonka poliittisella ryhmällä LR:llä on enemmistö Ranskan parlamentin ylähuoneessa. Larcher ei vastusta aborttia, mutta kuten hän sanoi tammikuussa: ”Abortti ei ole uhattuna maassamme. Jos se olisi uhattuna, uskokaa minua, taistelisin sen säilyttämisen puolesta. Mutta uskon, että perustuslaki ei ole sosiaalisten ja yhteiskunnallisten oikeuksien luettelo.”
Viime vuoden helmikuussa Ranskan senaatti kuitenkin äänesti sen puolesta, että ”abortin vapaus” kirjataan perustuslakiin. 166 senaattoria äänesti sen puolesta ja 152 vastaan, yhteensä 348 senaattorista.
Jotta muutos tulisi osaksi Ranskan perustuslakia, se on hyväksyttävä ilman lisäkeskustelua kolmen viidesosan ääntenenemmistöllä Ranskan parlamentin kongressissa, joka on Versailles’n palatsiin kokoontuva parlamentin molempien huoneiden yhteiskokous.
Vasemmisto: Ei ”vapaus” tehdä abortti, vaan ”oikeus” tehdä abortti
Sekä Le Penin Kansallisen liittouman että kansalliskokouksen keskustaoikeistolaisten johtajien tuen ansiosta Ranskan perustuslakia tullaan lähes varmasti muuttamaan siten, että sen ensimmäisessä artiklassa todetaan: ”Laki määrittelee ne edellytykset, joilla naisen oikeutta vapaaehtoiseen raskauden keskeyttämiseen käytetään.”
Ranskan vasemmisto, joka äänesti yksimielisesti tämän muutoksen puolesta, halusi alun perin, että tätä ei kuvailla ”vapaudeksi” tehdä abortti, kuten kansalliskokouksen tiistaina hyväksymän perustuslakilain otsikossa, vaan ”oikeudeksi” aborttiin. Vasemmiston suurimman poliittisen ryhmän France Unbowedin (LFI) kansalliskokousedustaja Mathilde Panot kannattaa avoimesti naisen oikeutta aborttiin raskauden yhdeksänteen kuukauteen asti, kuten monet hänen kollegoistaan.
Vuonna 2021 kansalliskokous, jossa Macronin poliittisella puolueella oli vielä ehdoton enemmistö, hyväksyi ”bioetiikkaa” koskevan lakiehdotuksen, joka olisi laajentanut abortin saatavuutta pyynnöstä Ranskassa yhdeksänteen raskauskuukauteen, kuten nykyään vain muutamassa maassa (nimittäin kommunistisessa Kiinassa, Vietnamissa, Pohjois-Koreassa ja Kanadassa sekä muutamissa demokraattien hallitsemissa Yhdysvaltojen osavaltioissa). Tämä lakiehdotuksen osa onneksi hylättiin senaatissa, eikä sitä sen jälkeen palautettu uudelleen äänestyksessä kansalliskokouksessa, jolla on aina viimeinen sana, jos näiden kahden kamarin välillä on erimielisyyksiä.
Valitettavasti presidentti Macronin pyrkimys tehdä ”abortin vapaudesta” perustuslaillinen oikeus ilman, että samalla vahvistetaan omantunnonlauseketta ja syntymättömän lapsen elämän suojelua Ranskan peruslaissa, saattaa avata tien tuleville laeille, joilla tukahdutetaan sekä terveydenhuollon ammattilaisten omantunnonlauseke että naisen aborttioikeutta koskevat aikarajat.
Marine Le Penin tuki abortin sisällyttämiselle Ranskan perustuslakiin tuli petoksena niille, jotka uskoivat hänen ja hänen puolueensa olevan edelleen keskustaoikeistolaista LR:ää konservatiivisempia. Homoavioliittoja 2010-luvun alussa vastustaneen Manif pour Tous -liikkeen johtaja Ludovine de La Rochère ihmetteli torstaina Radio Courtoisie -ohjelmassa avoimesti, mitä Le Pen ymmärsi sanalla ”isänmaallinen”, kun hän vaati Kansallisen liittouman kansanedustajia äänestämään ”isänmaallisesti” perustuslain muutoksen puolesta.
Hän huomautti myös, että Ranskassa tarvitaan nyt todella sitä, että vaikeaan tilanteeseen joutuneille raskaana oleville naisille annetaan vapaus synnyttää lapsensa abortin sijaan. Turvakodit ovat tällaisten naisten käytettävissä vasta kuudennesta raskauskuukaudesta lähtien, eivätkä useimmat edes tiedä niiden olemassaolosta.
Kansalaisjärjestöt, jotka ennen tiedottivat ranskalaisille naisille siitä, miten he voivat saada apua raskauden loppuun saattamiseen ja lasten kasvattamiseen, ovat jo kauan sitten jättäneet maan aborttiklinikat, koska laki, jonka mukaan on rikos painostaa naista kaikin tavoin olemaan tekemättä aborttia, ei ole enää rikos Ranskassa, kun taas naisen painostaminen abortin tekemiseksi ei ole enää rikos.
Tämä tapahtuu nyt tilanteessa, jossa Ranskassa tehdään enemmän abortteja kuin missään muussa EU-maassa ja enemmän kuin koskaan viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana: vuonna 2022 Ranskassa rekisteröitiin 234 253 aborttia. Samaan aikaan elävänä syntyneiden määrä vähenee nopeasti, vain 678 000 elävänä syntynyttä lasta vuonna 2023.
Kun LFI:n kansanedustajat loppuvuodesta 2022 jättivät lakialoitteen Ranskan perustuslain muuttamisesta naisen aborttioikeuden puolesta, Le Pen ja hänen puolueensa järkyttivät monia perinteisiä äänestäjiään vastaamalla siihen ”maltillisemmalla” muutoksella, jonka tarkoituksena oli kirjata Ranskan nykyinen aborttilaki perustuslakiin.
Ranskalaiset tiedotusvälineet kuvailivat tätä ”täydelliseksi muutokseksi Kansallisen liittouman puolueelle” ja totesivat, että ”tähän asti Marine Le Pen oli aina pitänyt kiinni siitä, että hän vastustaa abortin perustuslaillistamista, ja hän vahvisti tämän 13. marraskuuta Le Journal du Dimanche -lehden haastattelussa”: ”Me emme ole Yhdysvallat. Mikään poliittinen puolue Ranskassa ei vaadi tämän oikeuden poistamista. En siis oikein ymmärrä, mihin uhkaan tämä perustuslaillistamisvaatimus vastaa.”
Muuttaisiko Marine Le Penin vaalivoitto mitään?
Kun presidentti Macron ilmoitti lokakuussa 2023, että hän aikoo esittää lakiehdotuksen abortin tekemisestä perustuslailliseksi oikeudeksi Ranskassa, Le Pen sanoi, ettei siitä ole mitään hyötyä.
Lopulta hän kuitenkin sai useimmat edustajansa äänestämään abortin vapaan saatavuuden puolesta, koska hän tiesi hyvin, että kaikki Ranskan suuret tiedotusvälineet kannattavat abortin vapaata käyttöä, mikä herätti jälleen kerran kysymyksiä siitä, johtaisiko Marine Le Penin ja Kansallisen liittouman vaalivoitto todella mihinkään merkittävään muutokseen Ranskassa.
Kun Remix Newsin toimittaja Olivier Bault haastatteli Marine Le Peniä Kansallisen rintaman päämajassa Pariisin lähellä tammikuussa 2015 puolalaiseen viikkolehteen Do Rzeczyyn, hän kertoi: ”En usko, että abortin kieltäminen on nykyään mahdollista. Meidän on kuitenkin tehtävä kaikkemme aborttien määrän rajoittamiseksi. Ei pakottamalla naisia olemaan tekemättä aborttia, vaan antamalla heille todellinen mahdollisuus valita. Nykyään tehdään kaikki mahdollinen abortin edistämiseksi. Jos otamme käyttöön synnytystä tukevia ehdotuksia ja tarjoamme naisille etuoikeutetun asunnon saannin ja tukea, jotta he voivat kasvattaa lapsensa asianmukaisesti, jos järjestämme kampanjoita, joilla nuorista naisista ja miehistä tehdään vastuuntuntoisempia, voimme auttaa vähentämään abortteja. Se, että aborttien määrä ei ole vähentynyt, on epäilemättä yhteiskuntamme epäonnistuminen, mutta todellisuudessa kyse on taistelusta, jota ei ole käyty.”
Mutta tämä on muinaishistoriaa, ja näyttää siltä, ettei hän ole se, joka ryhtyy tähän taisteluun, kirjoittaa Olivier Bault.
Lähde: Remix
On jo lähtökohtaisesti väärin ajatella, että «kaikki minkä ihminen saa», on valtion ansiota ja lähtöisin valtiosta. Tietenkin ajatuskuvioon kuuluu, että hallituksen ajaman politiikan vaihtuessa kansalaisten oikeudet lakkaavat olemasta.
Voiko valtiossa, jota hallitsee [Donald Trump], olla vapautta ja vaurautta?
Muuttuvatko «nuoret naiset» vastuuntuntoisiksi, jos heille annetaan rahaa — ja jos he eivät muuttuneet, niin johtuiko se pelkästään siitä, että rahaa ei annettu tarpeeksi paljon.
Moni [ruotsalainen] kaupunki on siirtolaisjengien panttivanki: jos ette anna «riittävästi» rahaa, tuhoamme kaiken.
Eikö ihmisellä sitten ollut vapauksia ja oikeuksia ennen kuin valtio syntyi — tai siis ainakin nykyaikainen suvakkivaltio, joka on ollut olemassa noin about kymmenen vuotta.
Uskovaisten sanoma on ”täyttäkää maapallo”. Ihminen on maapallon pahin rutto. Hävittää kaiken altaan jättäen jäkeensä kuoleen maaosan jatkaen tuhomaan seuraavan, tämä tapahtuu maissa jossa eniten rutto, anteeksi, ihminen eniten sikiää. Minulle miehenä on sama mitä nainen ruhollaan tekee, se kuuluu hänelle, ei minulle eikä muillekkaan ukoille.