Heinäkuun lopulla julkaistu Kansalaisaktivistin käsikirja on herättänyt positiivista kiinnostusta kansallismielisissä pitkin koko aktivistikenttää. Kiinnostus on perusteltua, sillä teos on kattava ja varmasti lukijoitaan sivistävä.
Koska Kansalainen haluaa ihmisten ostavan teoksen, mainostamme sitä häpeämättä. Osta se suoraan TÄSTÄ!
Haastattelimme myös kirjan kirjoittajaa ja selvensimme hieman kirjan taustaa. Olkaa hyvä:
Kirjoitit kirjan, jossa opastetaan kansallismielisen kansalaisaktivismin saloihin. Miksi?
– Idea tähän jäi jo vuosia sitten virumaan takaraivoon, kun luin 1980-luvulla julkaistun vasemmistolaisten kirjoittaman kansalaistottelemattoman käsikirja-opuksen. Ostin sen jostain divarin alelaarista tai vastaavasta unohdettujen teosten jämäboksista. Teos oli jo lukiessani sitä monilta osin vanhentunut, mutta toisaalta tarjosi paljon perusaktivismivinkkejä, joita voi soveltaa myös tähän päivään. Suomessa ei ole vastaavaa teosta tehty kansallismielisille, tai ainakaan ei ole tullut vastaan, jos ei lasketa jotain yhdistysten omia, sisäisiä oppaita, jotka ovat yleensä hyvin suppeita. Sellaisia olen lukenut yhden joskus viime vuosikymmenellä. Siinä oli muutamat pointtinsa, mutta varsinaiset aktivismivinkit ja -ohjeet rajoittuvat melko suppealle toiminta-alueelle.
– Tästä kun kelataan viime kevääseen, kun nyt julkaistu teos on kirjoitettu, niin motivaatio kirjoittamiselle lähti ihan vain siitä syystä, että koen tarvetta auttaa ympäristöä kehittämään itseään tehokkaammin, jotta voisimme menestyä paremmin poliittisella areenalla. Mielestäni kokemusta on hyvä jatkaa vaikka sitten tällaisin keinoin, jos sitä löytyy riittävästi omasta takaa.
– Kansalaisaktivismi ei ole niin monimutkaista kun moni luulee, mutta asian ymmärtämiseksi voidaan tarvita pientä selvitystyötä ja motivointia, esimerkiksi tällaisen opuksen muodossa. Lisäksi huomasin, tai näin asian ainakin haluan ymmärtää, että viime syksynä julkaistu Kansallismielisen liikkeen strategia-pamfletti toi tietyiltä osin positiivista kehitystä ja ajatusta joillekin sen lukeneille. Nyt julkaistu teos on huomattavasti laajempi, ja tavoitteenani onkin siis saada ihmisiä motivoitumaan kansalaisaktivismin saralla.
Teosta ei ole kirjoitettu pelkän teorian pohjalta, vaan se vaikuttaa perustuvan laajaan kokemukseen kansalaisaktivismista. Pitääkö tämä paikkansa?
– Teoksen takana on tietenkin juurikin sitä, että on tullut laitettua ne kädet sinne saveen aika monessakin asiassa vuosikymmenten aikana. Mielestäni tällaista teosta ei olisi uskottavaa kirjoittaa, jos ei olisi käytännössä touhunnut vuosien varrella. Teoreettinen osaaminen on teoriaa ja käytäntö on käytäntöä. Lisäksi aktiivinen havainnointi ympäristöstä ja sen arkisista realiteeteista on rakennuttanut ymmärrystä, jota tässä kirjassa nyt pyritään avaamaan myös lukijoille.
– Olen täysin tietoinen esimerkiksi kansallismielisen liikkeen melko kämäisestä rahatilanteesta ja monet aktivismin muodot ja vinkit perustuvatkin nimenomaan siihen, että niitä voi tehdä pienellä rahalla tai ilmaiseksi, kunhan viitseliäisyyttä löytyy. Toki vinkkejä annetaan myös rahatilanteen parantamiseen, sillä emme voi ikuisuuksiin rämpiä taskurahojen voimalla, jos haluamme todellista muutosta.
– Raha ei tietenkään ole ainut ongelma. Vastuunpakoilu, huono johtaminen, laiskuus, lilkukanvarsiin puuttuminen ja autistinen tilanneälyn puute ovat muutamia esimerkkejä, joihin itse kompastelemme. Toivon, että tällaisista tavoista voidaan pyrkiä pyristelemään irti ja kirjassa onkin omat osuutensa esimerkiksi johtamiselle ja haahuilulle.
Kirja käsittelee myös tosielämän tapahtumia kansallismielisen liikkeen lähihistoriasta ja käy niitä läpi niin onnistumisina kuin epäonnistumisina. Mikä tässä on ollut ajatuksena?
– Tarkoitus on ensinnäkin antaa käytännön esimerkkien kautta ajatusta lukijalleen, että näinkin voi toimia. En halua jättää ihmistä tyytymään siihen, että katuaktivismi on pelkkää tarrojen liimausta tai someaktivismi on pelkkää muiden tekemän sisällön uudelleenjulkaisua. Aikaisemmin tapahtuneita hyviä tempauksia voi sekä kopioida suoraan sellaisenaan, mutta vastaavaa toimintaa voi myös itse pyrkiä kehittämään aina hieman tilanteen ja ajankohtaisuuden mukaan.
– Lisäksi epäonnistumisia tai huonoja strategisia tempauksia ja toimintamalleja on hyvä käydä läpi, jotta nuoremmat aktivistisukupolvet eivät ryntäile niihin samoihin kuoppiin kuin mihin vanhemmat polvet ovat rynnänneet vain todetakseen, että olisihan sitä voinut taas tätäkin asiaa miettiä vaikka minuutin verran ennen kuin tehtiin jotain typerää, mikä joko syö paljon resursseja vailla suhteellista hyötyä tai aiheuttaa muuten vain ongelmia niin yksilöille kuin yhteisöille. Olisi typerää olla käsittelemättä myös näitä negatiivisia asioita tällaisessa koulutusmateriaalissa.
Vaikka kyseessä on ”ajaton” teos, käydään siinä jonkin verran myös ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä läpi. Miten hyvin koet näiden asioiden kestävän aikaa?
– Siinä käydään jonkin verran ajankohtaisia asioita läpi tietyn pointin korostamisen vuoksi. Jotkut näistä asioista eivät kestä aikaa, osa on saattanut jo ikään kuin vanhentuakin, mutta tarkoitus onkin saada tietty pointti esille. Luotan sen verran lukijoihin, että he ymmärtävät tämän. Esimerkiksi Israelin ja Iranin keskinäinen kähinä on varsinkin Amerikassa aiheuttanut todella laajan juutalaiskriittisyyden kasvun ja hyvin merkittävätkin henkilöt ovat tuoneet tätä asiaa esille. Se, mitä Amerikassa tapahtuu tänään, usein seuraa myös Eurooppaan ja myös Suomeen. Tämä ”antisemitismin uusi tuleminen” ei ollut vielä kirjaa kirjoittaessa räjähtänyt käsiin.
– Sama koskee myös suoria kansalaisaktivismin vinkkejä. Nopeasti kehittyvässä maailmassa vielä kirjoitushetkellä toimiva vinkki saattaa olla syksyyn mennessä vanhentunut. Edelleen luotan tässä lukijoiden kykyyn soveltaa kirjasta oppimaansa ajankohtaiseksi teoksi.
– Tällaisen teoksen kirjoittaminen täydellisesti aikaa kestäväksi on luultavasti mahdoton tehtävä varsinkin, kun tekoäly, tietotekniikka, eskaloituvat sodat ja vauhdilla suuntaamme siirtyvä Overtonin ikkuna muuttavat ympäristöä koko ajan. Edelleen toistan: jos havaitset jotain vanhentunutta, sovella. Ensisijainen pointti on herättää nimenomaan ajatusta lukijassa, joka on oletettavasti aktiivinen kansallismielinen henkilö, ja saada tämä toimimaan ympäristön vaatimalla/mahdollistamalla tavalla.
– Suurin osa kirjassa kerrotuista perustason aktivismivinkeistä tai vaikka kehityksen logiikasta kestää kuitenkin hyvin aikaa, joten teos ei vanhene kuin pieniltä ja toissijaisilta osin. Ja se on täysin tietoinen valinta ollut kirjoittaa sinne myös helposti ja nopeasti vanhenevaa sisältöä.
Erityisesti teoksessa korostetaan markkinointia. Miksi koet sen niin tärkeäksi?
– Me myymme ympäristöllemme kansallismielistä aatetta sekä monet myyvät omaa kansallismielistä järjestöään, jolloin markkinointi on ensisijaisen tärkeää. Pyrin tuomaan esille, että markkinoinnin tulee olla monipuolista ja paksua, ei pelkästään yhteen markkinointitapaan perustuvaa ja laihaa kokonaisuutta. Ihmiset eivät myöskään tule meidän luokse, meidän on mentävä ihmisten luokse. Näin toimivat kaikki menestyneet järjestöt, puolueet ja yritykset.
– Jos esimerkiksi myymme ajatusta paluumuutosta tekemällä pelkästään yhtä tarraa, jossa tuodaan esille, että me nationalistit haluamme, että lentokoneet käynnistetään ja paluumuuttolennot aloitetaan. Vaikka niitä tarroja levittäisi miljoonittain lämpimien kuukausien aikana, ei se luultavasti herätä mitään suurempaa kiinnostusta, varsinkin kun huomioidaan tavoitteemme kokoluokka, joka on saada keskustelu paluumuutosta valtavirtaiseksi keskustelun aiheeksi ja sitä kautta osaksi poliittista päätöksentekoa ja toiminnallista todellisuutta.
– Kun se oli taitettu ja luin teoksen läpi, tuli mieleen aika montakin asiaa, joita olisi voinut käsitellä. Tällaisen teoksen kirjoittaminen täydelliseksi ja kaiken kattavaksi oppaaksi olisi kuitenkin loputon tehtävä ja joskus on osattava lopettaa ja laitettava paketti painoon. Muuten se ei valmistuisi ikinä. Esimerkiksi tekoälyn hyödyntämistä olisi voinut käsitellä, kuten montaa muutakin asiaa. Joka tapauksessa tällä oppaalla jokainen lukija pääsee jo pitkälle – kunhan viitsitte vielä nostaa ahterinne sohvan pohjalta ja realisoida ajatuksenne todelliseksi toiminnaksi.
Haluaisitko antaa jotain selkeitä ohjeita aktivismin tehostamiselle tässä?
– Toki! Käyttäkää viestinnässä aikaa nuorison tavoittelemiseen. Tämän päivän alaikäiset ovat huomispäivän johtajia. Käyttäkää nuorison kieltä ja huumoria tavoitellessanne tätä yleisöä. Nuoret sukupolvet vaikuttavat muutenkin olevan matkalla olemaan kansallismielisin sukupolvi vuosikymmeniin ihan maailmanlaajuisella skaalalla, joten kuumaa rautaa kannattaa takoa.
– Kannustakaa etenkin kauniita naisia somettamaan ja tekemään videoita. Näitä ei maailmanlaajuisellakaan tasolla ole tuhottomasti, mutta ne tuntuvat järjestään nousevan suositummaksi propagandamateriaaliksi kuin miesten vastaavat videot. Katsojat ovat sekä miehiä että naisia, joista jälkimmäisten on helpompi samaistua oman sukupuolen edustajiin ja ensin mainitut katsovat naisten videoita suurilta osin mielellään ihan jo biologisista syistä.
– Älkää unohtako huumoria. Meemit tekivät Donald Trumpista presidentin. Meemit vaikuttivat Elon Muskin maailmankuvaan. Meemit ovat tuoneet luoksemme miljoonia valkoisia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käyttäkää huumoria aseena sen eri muodoissa, sillä pelkkä ankea exel-jargoni kiinnostaa vain rajallista yleisöä.
– Hyödyntäkää tekoälyä. Tekoäly tulee olemaan osa elämiämme, halusimme tai emme, ja sitä kannattaa hyödyntää niin paljon kuin mahdollista.
– Kaiken propagandan ei tarvitse olla negatiivista ja mustapilleröivää propagandaa, kuten jatkuvaa maahanmuuttajien raiskausuutisten levittämistä. Muistakaa myös kertoa yhteisöstänne ja sen jäsenistä, jotta uudet potentiaaliset rekrytoitavat voivat nähdä jotain sellaista, millaiseksi hekin haluaisivat tulla: positiivisia ja esimerkillisiä ihmisiä. Käyttäkää tässä etenkin hyvät paperit (=ei helppoja maaleja, kuten rikosrekisteriä tai pitkäaikaistyöttömiä) omaavia, komeita miehiä, kauniita naisia ja ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet elämässään jotain merkittävää.
– Jos olet johtava jäsen, johda esimerkillä. Realiteetti on, että vapaaehtoisessa kansalaisaktivismissa oma-aloitteisuus ei ole se kaikista merkittävin muoti-ilmiö. Johtajilla ei ole oikeutta haahuiluun.
Kiitokset haastattelusta! Jäikö jotain vielä sanomatta?
– Osta teos niin tuet kansallismielistä toimintaa rahallisesti. Katso samalla kirjakauppaan muuta valikoimaa. Lue tämä teos ja ryhdy jalkauttamaan aktivismiasi ympäristöön parhaan osaamisesi mukaan – aatteemme tarvitsee juuri sinun apuasi!
