Kolumnit Kotimaa Uutiset

Kansalaisen luontoekstra: Suomalaista superruokaa omasta ympäristöstä

Poimulehtiä. Kuva: Terhi Kiemunki

Kuvat ja teksti Terhi Kiemunki

Villivihanneksissa on moninverroin enemmän antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita kuin viljellyissä kasveissa. Lisäksi luonnonkasveista saa apua monenlaisiin vaivoihin sekä kauneuden- ja terveydenhoitoon. Oman pihapiirin tai lähimetsän herkut ovat puhdasta lähiruokaa, jonka kerääminen on myös terveellistä ja terapeuttista luonnossa liikkumista.

Sesonki alkaa jo huhtikuussa

Alkukeväästä on aika tarkastaa viimevuotiset varastot ja tehdä tilaa tulevalle villivihannessadolle.

Useimpien villivihannesten sesonki alkaa Etelä-Suomessa huhti-toukokuussa ja loppuu kesäkuun lopussa. Pohjoisemmassa Suomessa se jatkuu vielä heinäkuussakin. Villivihannekset ovat parhaimmillaan tuoreena, mutta niitä kannattaa säilöä myös talven varalle.

Pakastaminen ja kuivaaminen ovat helpoimpia säilöntätapoja. Runsaasti satoa säilövän kannattaa hankkia kunnollinen, tilava kasvikuivuri, mutta miedolla lämmöllä kiertoilmauunissa tai haaleassa saunassa sanomalehtipaperin päällä kuivaaminenkin onnistuu.

Villivihanneksia voi myös pakastaa, silloin kasvi säilyttää parhaiten vitamiinit, maun ja luonteen. Ennen pakastusta kasvit kannattaa kiehauttaa vedessä tai freesata nopeasti öljyssä pannussa.

 

Helpompaa kuin heinänteko

Villivihanneksia kerätäkseen ei välttämättä tarvitse mennä kovin kauas. Voikukat, nokkoset, maitohorsmat ja monet tutut kasvit löytyvät yleensä ihan lähiympäristöstä.

Kasvit poimitaan puhtailta paikoilta, etäisyys lähimpään tiehen tulee olla 50-100 metriä, riippuen liikenteen vilkkaudesta. Puhtaimpia kasvit ovat alueilla, joita ei ole lannoitettu tai käsitelty torjunta-aineilla. Myöskään lantaloiden ja huussien lähistöltä ei kannata poimia elintarvikkeeksi käytettävää kasvia.

Paras aika keräämiselle on kuiva sää aamukasteen jälkeen. Keräämiseen kannattaa käyttää paperipusseja ja lajitella kasvit jo kerätessä omiin pusseihinsa.

Villivihannesten keruussa pätee sama sääntö kuin sienten ja marjojenkin: älä kerää tai maista mitään, mitä et tunne. Tärkeää on muistaa kunnioittaa luontoa ja noudattaa jokamiehenoikeuksia. Kenenkään pihaan ei saa mennä ilman lupaa, eikä hyvää kasvupaikkaa kannata tyhjentää kokonaan. Puista ei saa ottaa mitään ilman maanomistajan lupaa, kuten kuusenkerkkiä tai koivunlehtiä.

Kuivaamisen aa:t ja oo:t

Kuivaamisen onnistumisen kannalta kasvit on saatava kuivumaan mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Näin niiden maku ja vitamiiniarvot säilyvät parhaiten.

Kasvien kuivauslämpötilaksi suositellaan korkeintaan 35 astetta, kuivausaikaan vaikuttaa niiden sisältämä vesimäärä. Kasvit ovat tarpeeksi kuivia, kun ne ovat kiinteitä ja murenevat käsissä. Jos ne tuntuvat pehmeiltä tai nahkeilta, niissä on vielä liikaa kosteutta.

Kuivatut kasvit säilytetään valolta suojattuna puhtaissa lasi- tai peltitölkeissä tai paperipusseissa. Ne olisi hyvä käyttää vuoden sisällä.

Kuivattuja kasviksia voi käyttää ruuanvalmistuksessa monella tavalla. Ne lisäävät ravintoarvoa ja antavat uusia makuja keittoihin, laatikoihin, patoihin ja munakkaisiin, niitä voi käyttää suolaisiin tai makeisiin leivonnaisiin, smoothieen, jogurttiin sekä kuumiin ja kylmiin juomiin.

 

Tuoreiden villivihannesten käytössä vain mielikuvitus rajana

Ne ovat valmiita syötäväksi sellaisenaan huuhtelun jälkeen. Nokkonen vaatii tuoreena käytettäväksi muutaman minuutin kiehautuksen.

Sen lisäksi, että villivihannekset ovat herkullisia, ne sisältävät runsaasti vitamiineja, antioksidantteja, kivennäisaineita ja rautaa. Niillä on runsaasti erilaisia terveysvaikutuksia: voikukka poistaa nestettä ja puhdistaa elimistöä, pihasaunio auttaa vatsavaivoihin, mesiangervolla on tulehdusta poistava vaikutus ja siankärsämöllä antibakteerisia vaikutuksia.

 

Pyörtänöpöllön pihalta löytyy tietoa muutamien kasvien ravintosisällöstä ja käyttömahdollisuuksista sekä myös jonkun verran vanhoja käyttötapoja ja uskomuksia niiden lääkinnälliseen tarkoitukseen.

Tilaa
Ilmoita
guest
2 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Puolueeton

Terhi pyytää syömään rikkaruohoja tai pahimmassa tapauksessa pa..aruohoa. No, monet rikkaruohot ovat kuitenkin vain maatalouden leimaamia kasviksia, joita ei viljellä ja joita tunkee juurikasmaahan. Tosin eräitä rikkaruohoja on ainakin etelässä alettu viljellä ja niitä saa kaupoista ostettua.
Hyvältä maistuvat! Kiitos vinkistä!

Viimeksi muokattu 1 kuukausi sitten by Puolueeton
Tuumailija

Viljatkin ovat yksivuotisia rikkakasveja, mutta eivät niin terveellisiä ihmiselle saati eläimille suuremmissa määrin.

Paljon löytyy ihan luonnonvaraisina kasveja, joita voi käyttää sinällään tai lisukkeena possun niskan kanssa. Yksi jota aikoinaan käytettiin yleisestikin oli lipstikka, lipstikkakeitto on joillekkin tuttu. Nokkonen käy pinaatin korvikkeena ja on rautapitoisempaa.
Luonnosta löytyy yllättävän paljon syötäviä ja hyödyllisiä ”rikkakasveja”.