Kotimaa

Kansalaisen sunnuntaiekstra: Mikä on Kelsu?

Kuva: Olli Pasanen

Kansalainen esittelee Suomen kansallismielisiä yhdistyksiä haastatteluineen, ja kertoo miten niiden toimintaan pääsee osallistumaan. Esittelyssä tänään Kansallismieliset eläin- ja luonnonsuojelijat ry, tuttavallisesti ”Kelsu”, jonka puheenjohtaja Olli Pasanen kertoo muun muassa mikä hänet sai ryhtymään toimeensa ja miten Kelsu eroaa monista muista eläin- ja luonnonsuojeluyhdistyksistä.

Kelsu ry (Kansallismieliset eläin- ja luonnonsuojelijat) on perustettu vuonna 2017 edistämään eläinten ja luonnon suojelemista suomalaiskansallisessa hengessä. Suomen luonto ja eläimistö on tärkeä osa Suomea, ympäristöä jossa kansamme on syntynyt ja muotoutunut nykyisen kaltaiseksi. Suomalaisten luontoyhteys on muovannut voimakkaasti kulttuuriamme läpi vuosisatojen ja vuosituhansien. Ajatellaan vaikka kulttuurimme fyysistä puolta esim. risuaitojen tekoa tai vaikka marjastusta. Molemmissa keskeisessä osassa ovat Suomen metsistä saatavat tarpeet. Myös henkisen kulttuurimme vanhimnat kerrostumat liitttyvät luonnon voimiin (väkiin, luonnottariin jne.) sekä luonnon paikkoihin, joissa esi-isämme kokivat pyhyyden tunnetta. Edelleen metsä on monen suomalaisen kirkko ja iso osa kulttuuriimme kuuluvista perinteistä, arvoista ja käytöstavoista liittyvät maamme luontoon. Voidaankin sanoa, että luonto on tärkeä liittolaisemme kamppailussa identiteettimme säilyttämiseksi.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta katsoessamme ihminen on osa luontoa ja suomalainen kansa on pohjoisen kotoperäinen populaatio ja taksoni siinä missä saimaannorpat tai ruotsinpitkäpalotkin. Globalistinen kulutusyhteiskunta muodostaa uhan kaikille kolmelle, kuten koko elokehälle.

Myös eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu toimintaamme ja nyt joulukuussa 2021 olemme muotoilemassa lausuntoa valmisteilla olevaan eläinten hyvinvointilakiin. Vastaava laki puuttuu useista Euroopan ulkopuolisista maista. Euroopan kulttuureissa eläinten kunniottamisella on pitkät vuosituhansien taakse ulottuvat perinteet.

Käytännön toimintamme koostuu lausuntojen ja kannanottojen teon lisäksi esimerkiksi roskatalkoista, linnun pöntöistä huolehtimisesta sekä erilaisista pidemmistä ja lyhyemmistä retkistä. Lisäksi jo pelkkä olemassa olomme haastaa Elokapinan kaltaisia globalismia ympäristösuojelun varjolla ajavia tahoja.

”1. Olli Pasanen, olet Kelsu ry:n puheenjohtaja, mikä sai sinut ryhtymään tähän toimeen?”

Minut valittiin ensimmäisen kerran Kelsu ry:n puheenjohtajaksi syksyllä 2019. Olin tuossa vaiheessa viimeinen kolmesta perustajajäsenestä joka oli edelleen aktiivinen yhdistyksemme hallituksessa, joten puheenjohtajaksi ryhtyminen oli luontevaa.

”2. Miten Kelsu eroaa monista muista eläin- ja luonnonsuojeluyhdistyksistä?”

Suomessa on paljon pieniä luonnonsuojeluyhdistyksiä joilla on omia isoista toimijoista kuten Suomen luonnonsuojeluliitosta poikkeavia painotuksia vaikka tietyt pääperiaatteet ovatkin samoja.

Esimerkiksi Ekomodernistit painottavat tieteen ja tekniikan merkitystä ympäristöongelmien ratkaisussa. Jotkut eläinoikeusaktivistit ja niin kutsutut ekofeministit taas pyrkivät parantamaan eläinten asemaa tietynlaisen radikaalin tasa-arvoideologian kannalta, jolloin eläinoikeudet rinnastuvat heistä intersektionaaliseen feminismiin tai nk. BLM-liikkeen toimintaan. Valkoinen heteromies nähdään tietysti päävihollisena.

Kuitenkin useimmat ympäristöongelmat ovat kärjistyneet juuri nykyisenä tieteen, teknologian, glopalismin ja edistysintoilun aikakaudella. Tieteestä, kehittyneestä ajatteluperinteestä ja tekniikasta on toki toisaalta apuakin ympäristöongelmien ratkaisemisessa, mutta on myös syytä muistaa että esi-isämme elivät vuosituhansia yhteisöissä, jotka olivat pääsääntöisesti tasapainossa luonnon kanssa. Eroammekin muista monista muista luontoyhdistyksistä siinä että näemme globaalin massakulutusyhteiskunnan ympäristöongelmien kärjistymisen perimmäisenä syynä.

Usein väitetään että globaalit ympäristöongelmat vaatisivat muka globaaleja ratkaisuita, mutta se ei pidä ainakaan täysin paikkaansa. Vaikka esimerkiksi luontokato on maailmanlaajuinen ongelma voivat ratkaisut sen pysäyttämiseksi olla usein hyvinkin paikallisia. Esimerkiksi suojelualueen perustaminen, niittyjen teko ja linnunpönttöjen ripustaminen puihin. Olemmekin painottaneet käytännön toiminnan merkitystä luonnon säilyttämiseksi enemmän kuin monet muut pienemmät luontoyhdistykset.

”3. Mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisen menetelmistä?”

Pidän ilmastonmuutosta todellisena ongelmana, mutta seurauksiltaan vähemmän vaarallisena kuin esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden hupenemista.

Kannatan sinänsä tiukkoja päästönormeja. Kotimaisen teollisuuden suojaksi pitäisi kuitenkin asettaa samalla ilmastotulleja, jotta ulkomainen enemmän saatuttava teollisuus ei saisi kilpailuetua löysempien päästönormien takia.

Ilmastotullien lisäksi hiilidioksidia sitovat uudelleen metsitykset auttaisivat torjumaan ilmastomuutosta monilla seuduilla erityisesti köyhemmissä maissa. Suomessahan on jo nyt käytäntönä metsänuudistusvelvollisuus hakatuilla alueilla.

Polttoaineveron nosto ei vaikuta kovin paljoa autoilun määrään eikä siitä valtiolle syntyvät tulot ole korvamerkittyjä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pidänkin korkeaa polttoaineveroa enemmän tasaverona, joka on mahdollista markkinoida uusvasemmistolle ilmastonmuutoksen torjuntaan vedoten.

”4. Mitkä mielestäsi ovat suurimmat uhat luonnolle ja eläimille Suomessa?”

Luonnolle suurin uhka on luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Siinä missä ilmastomuutoksia tapahtuu muutaman vuosituhannen välein tapahtuu massasukupuuttoja muutamien kymmenien miljoonien vuosien välein. Saatamme elää sellaisen alkuaikoja mikäli oikeansuuntaisia korjausliikeitä ei tehdä ajoissa.

Kotieläimien hyvinvoinnille pidän suurimpana uhakana maataloustuotannon tehostumista, johon liian alhaiset tuottajahinnat saattavat kannustaa. Tehotuotannossa yksittäisen eläimen hyvinvoinnista huolehtimiseen ei käytetä yhtä paljon aikaa kuin perinteisemmässä kotieläintaloudessa. Pidän yläpäätään jatkuvia tuotannontehostamisvaatumuksia yhtenä nykyajan isoista ongelmista.

”5. Mitä tavallinen ihminen voi tehdä suojellakseen luontoa ja eläimiä?”

Linnunpönttöjen ripustaminen puihin ja niiden huoltaminen pesintäkausien välillä auttaa monia kolopesijälintuja, joista useat ovat harvinaistuneet viimevuosina. Linnunpönttöjä voi ripustaa myös toisen omistamalle alueelle mikäli siihen saa luvan. Oman kokemukseni perusteella luvan saa yleensä varsin helposti.

Ulkona irrallaan ajelehtivat roskat voivat takertua eläimiin ja rumentaa maisemaa, joten roskien kerääminen ja vieminen asianmukaiseen jatkokäsittelyy on erittäin tärkeää. Jätteiden huolellinen lajittelu auttaa vähentämään uusien raaka-aineiden tuottamisesta luonnolle koituvaa kuormitusta.

Haitallisten vieraskasvien kuten komealubiinin ja jättipalsamin kitkeminen lisää kotoperäisten luonnonkasviemme elintilaa. Erityisesti paikoissa joissa on vasta muutama varsi agressiivista vieraslajia kitkeminen voi parantaa merkittävästi alkuperäisten niittykasvien tulevaisuutta.

Tietysti omilla kulutusvalinnoilla liittyen niin ruokavalioon, liikkumiseen kuin moneen muuhunkin asiaan voi vaikuttaa paljon siihen kuinka paljon aiheuttaa ympäristölle kuormitusta. Kannattaa muistaa, että keinoja oman ympäristökuormituksen vähentämiseen on useita ja jokainen pystyy valitsemaan omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopivia. Toisen on helpompi nostaa kotimaisten kasvisten osuutta ruokavaliossa kun taas toisen laskea kodin sisälämpötilaa.

” 6. EU:n biodiversiteettistrategiassa määritellään Euroopan laajuiset tavoitteet ja toimet luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiaan ja 30 % maa- sekä meripinta-alan suojeluun EU-alueella. Onko tämä mielestäsi tarpeellista? ”

Monissa Euroopan maissa on laajoja suojelualueita, joiden suojelumääräykset eivät ole yhtä tiukkoja kuin esimerkiksi Suomen kansallispuistoissa. Käsittääkseni EU:n biodiversiteettistrategiassa vaaditaan uusia tiukoilla suojemääyksillä olevia alueita selvästi vähemmän kuin 30 %. Ylen mukaan EU:n strategiassa tiukkojen suojelumääräysten suojelualuetta olisi 10 % jokaisen maakunnan metsäpinta-alasta.

Sisänsä edellämainitun kokoiset suojelualueiden prosenttiosuudet pinta-alasta on tarpeen. Biodiversiteetin väheneminen kiihtyi Suomessa 2010 luvulla ja kyseisen kehityssuunnan pysäyttämiseen tarvitaan järeitä toimia.

Kokonaan toinen asia on sitten onko EU sopiva taho organisoimaan luontokadon torjumista. On itsessään tärkeää ja oikeudenmukaista että Suomella säilyy päätäntävalta Suomen luontoon liittyvissä kysymyksissä. EU:nhan piti pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupeneminen jo vuoteen 2010 mennessä, mutta niin ei käynyt. EU:sta tulee monesti kunnianhimoisia julistuksia aiheesta kuin aiheesta, mutta yleensä niiden tavoitteista toteutetaan vain murto-osa.

Kolmannekseen Suomi ei luonnonmaantieteellisesti kuulu minusta varsinaisesti Manner-Eurooppaan vaan lähemmäksi Länsi-Siperiaa. Jotkut EU:n tiukasti rauhoittamat lajit ja lajiryhmät kuten viitasammakko tai lampikorennot ovat meillä kohtuullisen yleisiä. Lajien suojeluun käytettävät resurssit tulisi kuitenkin suunnata erityisesti uhanalaisiin lajeihin.

”7. Miten Kelsuun pääsee mukaan?”

Meidän nettisivuilla on linkki, jonka kautta pääsee laittamaan jäsenhakemuksen. Meihin voi olla yhteydessä myös laittamalla postia osoitteeseen ”postikelsu@gmail.com ”. Olisi hienoa jos meidän kanssa saman henkiset olisivat laajemmin tietoisia yhdistyksestämme ja lähtisivät mukaan toimintaan.

Tilaa
Ilmoita
guest
15 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Media Prosumer

Hyvä artikkeli. Näkyvyyden kannalta otsikoinnissa kannattaa kyllä vähän vihjata jutun sisällöstä, sillä jutun poimiminen mediavirrasta luettavaksi tapahtuu sen perusteella, miten tärkeäksi tai mielenkiintoiseksi jutun sisällön arvioi otsikosta. Oli aivan sattumaa, että itse törmäsin tähän juttuun.

Voi

Silti on hiilidioksidihuijarin hypnoosissa.

juha II

Mielestäni eläinkantojen säätely terveellä ja tervehenkisellä metsästyksellä on ensiarvoisen tärkeä asia. Todellinen ja perinpohjin luontoa ja ihmistäkin ymmärtävä luonnonsuojelu, jolla on jalat tukevasti suomalaisessa metsässä ei rajaa toimintaansa vain kaupunkiväestön ahtaaseen ja monesti luonnosta etääntyneeseen katsantokantaan. Joka on ”luonnonsuojelu-totalitarismia” tavalla, joka sulkee ihmisen sen ulkopuolelle unohtaen sen, että ihminen on osa luontoa ja pelkkä ihmisen läsnäolo tekee siitä epäpuhtaan ja suorastaan uhanalaisen. Jos haluaa saada kommarin takajaloilleen. Ei tarvitse sanoa sen, että ”ihminen on osa luontoa”!
Erityisesti metsästyksen sallimisen niissä marginaaleissa kun se on riistanhoidollisesti järkevää tulee sallia nykyaikanakin. Metsästäjät harjoittavat riistaeläinten talviruokintaa ja riistalaskentaa, josta hyötyy valtion instanssitkin. Demonisoidut kaupunkien betoniviidakoista katsovat monasti nk. ”luonnonsuojelijat” eivät tee edes sen vertaa suomalaisen luonnon hyvinvoinnin eteen ja ymmärrä sen perinmäistä harmoniaa kuin yksinkertaiset maalaistollot, jotka ovat olleet ”metsäläisiä” koko ikänsä. Eivät he kaiketi edes ympäripäissään roskaa luontoa ollessaan metsässä kuin ”luonnonsuojelijat” pääsääntöisesti tekevät ”rotesti-reissuillaan”.

Mitä tulee suurpetoihin ja erinäisiin hanheihin, jotka paskovat pellot. Ei pidä minkään rauhoituspäätösten ja lakien antaa es6tää kantojen harvennusta kun kokonaistilanne ei enää ole hyödyksi ei eläimille eikä liioin ihmiselle vaan tekee järjellisen elämän täysin mahdottomaksi tilanteissa, jossa suurpedot tukkivat pihapiiriin. Ja kun näin tapahtuu kaupungeissa muuttuu samalla se flekmaattinen asenne asiaan verrattuna siihen kun susi käy pistämässä talon kuistilta koiran poskeensa. ”Veikkaanpa, että parku saattaisi hyvinkin olla suurempi kun hienosto rouvan puudeölista ei jäisi jäljekke kuin hännäntynkä!

Olli

Kelsu ry:n jäsenissä ja aktiiveissa on ja on ollut mukana useita metsästäjiä. Itse näen metsästyksen ekologisena ja eläinten hyvinvoinnin kannalta positiivisena ravinnonhankinta vaihtoehtona lihansyöjille kunhan se ei kohdistu uhanalaisiin lajeihin.

Riistanhoitotyö kuten lintukosteikkojen teko, jota metsästäjät tekevät paljon on usein tärkeää monille eläinlajeille.

seant

Mikä on kanta tuulimyllyihin, tuntuu ettei mikään luonnonsuojelujärjestö ei ole ottanut kantaa, vaikka näillä suuri vaikutus metsän eläimistöön. Sitä on selvä esimerkki Ruotsista, jossa oli luontomatkailualue, jossa eläimet oli yksi tärkeä kohde eli oli ruokintapaikkoja ym. Kun tuli tuulimyllyt, kaikki eläimet kaikkosi, yksikään lintu ei pesinyt paikallisessa järvessä ja kaiken lisäksi yrittäjältä meni elinkeino.

Olli

Kantamme tuulimyllyihin riippuu siitä mihin niitä rakennetaan. Tuulimyllyistä ei saisi olla kohtuutonta haittaa linnustolle, maisemalla tai paikallisille ihmisille kuten nykyisi usein on. Olemmekin vastustaneet esim. Kannonkosken uutta tuulivoimahanketta. Minusta tuulivoimaloiden lupaehtoja tulisi kiristää.

pää määrää

Pitää olla ikivanha, jotta on voinut huomata Suomen luonnon ja lähivesien suuren pilaamisen. Suomessa on tuskin yhtää vesistöä, jota ei olisi koneitten avulla pilattu. Kannattaa lukea median vaikenema kirja Mikä pilasi Suomen vesistöt, jossa todistetaan matemaattisesti etteivät ravinnepäästöt voi olla syy pilaantumiseen, vaan on olemassa toinen visusti peiteltävä teko.

Millä perusteella

Millä tavalla ne koneet ovat ne vesistöt pilanneet ?. Vähän voisi tarkentaa. Vai meinaatko soiden ojittamista.

Metsäkone hommissa on ainakin melko tiukat ohjeet vesistöjen lähellä, sekä jätettävä suojakaistale rantaan. Sama koskee kaivinkone mätästystä.

pää määrää

Voi vastata vastakysymyksellä, mikä aiheutti kalakuolemat 1970 luvulla? Siihenkin on ympäristövirkamiesten vastaus, joka on keksitty peittämään todellinen syy.

Ilkka Forsten

Odotan hengitystäni pidätellen mikä on oikea syy ?

Puolueeton

Tästä kuvasta https://www.luonnontila.fi/site/images/luonnontila/images/stories/indikaattorit/sisavedet/sv4-happamoituminen.gif näkyy kalakuolemien lisääntyneen 10 kertaisesti 1960 luvulta. Soiden ojitus alkoi 1955 ja oli huipussaan 1972. Kalojen kuolemisen syyksi pantiin silloin happosateet, nyt syynä on sulfaatin aiheuttama happamoituminen.
Soiden ojitus pilasi Suomen sesistöt syntyneiden satojen miljoonien humustonnien vaikutuksesta. Humus muutti vedet ruskeaksi ja pohjista katosi happi ja katoaa edelleen orgaanisen humusjätteen peittäessä vesistön pohjat.
Euran Pyhäjärvessä on kuollut kaloja. Syyksi nimitettiin ilmastonmuutos ja veden lämpötilan nousu. Joku tutkija totesi, että kalat ovat kuolleet hapen puutteeseen.

Millä perusteella

Ojituksessa käytetään kaivinkonetta, eli silloin voisi syyttää niitä, eikä kaikkia koneita. Muuten suo-ojia on alettu nykyään peittämään uusiksi.

Millä perusteella

Niin, et vastannut kysymykseen ollenkaan vaan kuten pääministerimme kiersit sen aivan kokonaan ja jätit vastaamatta.
Kerro siis miten ne metsäkoneet ja kaivinkoneet taikka maataloustraktorit pilasivat vesistöt ?
Tuskin olet metsäkonetta tai muutakaan koskaan edes nähnytkään. Tai metsässä käynyt. Itse olen tehnyt mätästystä kaivurilla ja ajanut metsäkonetta. Joten on tietoa oikeasti. Jos ei tiedä mistään mitään, niin olisi suositeltavaa olla silloin hiljaa.

Ilmari

Miksi vastaat kysymykseen kysymyksellä?

Tuumailija

Kansalaisen verkkokauppa