Uutuusteoksessa ”Suvereenit Hiekkamadot” apulaisprofessori, majuri Juho Kukkola käsittelee Venäjän toimintaa kybertilassa. Tutkimuksen erityisenä tarkastelun kohteena on Ukrainan sota, mutta se tarkastelee myös Venäjän kyberoperaatioita ja -puolustusta vuosina 2000-2021.
Juha Kukkola on tutkinut Venäjän kybertoimintaa ennenkin. Hän väitteli tohtoriksi Venäjän kyberpuolustuksen rakentumisesta vuonna 2020. Väitöskirja ei kuitenkaan käsitellyt Venäjän hyökkäysoperaatioita.
”Hyökkäysoperaatioista kysyttiin, mutta en oikein osannut sanoa niistä mitään. Maanpuolustuskorkeakoulun professorit Petteri Jouko ja Marko Palokangas pyysivät minua kirjoittamaan heidän tulevaan kirjaansa parinkymmenen sivun artikkelia Venäjän hyökkäyksellisestä kybertoiminnasta, joten aloin tutkimaan sitä kaiken sen perusteella mitä olin jo lueskellut ja opiskellut. Artikkeli kuitenkin paisui yli satasivuiseksi tutkimusraportiksi”, Kukkola selittää.
Tutkimuksessa on käytetty venäjänkielisiä ja venäläisiä lähteitä, kuten sotatieteellistä kirjallisuutta, uutisia ja lakitekstejä. Hän on käyttänyt myös läntisiä lähteitä, kuten aikaisempia tutkimuksia ja tietoturvayhtiöiden julkaisemia raportteja.
”Olen pyrkinyt käyttämään venäläisiä lähteitä jo väitöskirjastani lähtien ihan sen takia, että sellaisiin lähteisiin perustuvalle tutkimukselle on ollut kysyntää, koska sitä ei tehdä hirveän paljon”, toteaa Kukkola.
Mikä kybertila ja mitkä hiekkamadot?
Tutkimusraportin nimessä ovat Venäjän kybertoiminnan sekä puolustuksellinen että hyökkäyksellinen elementti.
Sanalla ”suvereenit” viitataan Venäjän tavoitteeseen saada digitaalista ja teknologiallista suvereniteettia, mihin liittyy heidän yritys rakentaa kansallinen internet-segmentti, joka voidaan tarvittaessa irrottaa kansainvälisestä internetistä.
Hiekkamadoilla viitataan Venäjän sotilastiedustelu GRU:n ”Sandworm” nimiseen toimijaan, joka on profiloitunut tuhoavien kyberhyökkäyksien aktiiviseksi tekijäksi.
Kybertila on Kukkolan mukaan äärimmäisen tärkeä kansainvälisen politiikan ja strategian tutkimuksen kysymys. Kybertilalla voidaan vaikuttaa vastustajan asevoimien poliittisen päätöksenteon taustalla oleviin järjestelmiin ja perusteisiin häiritsevästi, jolloin on valtaa ja voimaa tehdä asioita.
Käsite kybertila tarkoittaa Kukkolalle informaatiotilan teknologista kerrosta, joka koostuu tietoverkoista ja -järjestelmistä, joissa käsitellään informaatiota.
”Informaatiotila itsessään on laajempi, siihen kuuluu kognitiivinen ja psykologinen puoli ja se käytännössä rajautuu kybertilan ulkopuolelle”, hän tarkentaa.
Kybertila Kukkolalle on siis tietoverkkoja, koneita, dataa ja bittejä, jotka ylläpitävät informaatioyhteiskuntaamme.
Venäjä toimii monipuolisesti kybertilassa
Venäjän toiminta kybertilassa on ollut 2000-luvulla monipuolista. Se on käyttänyt erilaisia menetelmiä, kuten tiedustelua, informaatiovaikuttamisen tukemista, kriittisen infrastruktuurin häirintää ja tuhoamista sekä sotilasoperaatioiden tukemista. Samoja menetelmiä on käytetty Ukrainassakin.
”Ukrainan sodassa toimien volyymi ja aggressiivisuus on vaihtunut ja tarkoitusperänä on sotatoimien tukeminen. Vihollisvaltion johtamiskyvyn tuhoaminen on muuttunut siitä mitä se oli aikaisemmin. Sodassa käytettyjä keinoja ja menetelmiä on kokeiltu, joten tämä muodostaa selkeän jatkumon”, kertoo Kukkola.
Venäjä suorittaa paljon tuhoavampia ja vakavampia hyökkäyksiä siviili-infrastruktuuriin kuin muut valtiot. Venäjä myös suorittaa ”haktivistien” ja sijaistoimijoiden laajakäyttöä. Se käyttää esimerkiksi ns. pro-patrioottisia hakkeriryhmiä tekemään hyökkäyksiä siinä määrin, mitä muilta ei ole nähty. Kukkola kuitenkin huomauttaa, että muiden valtioiden teot eivät ole kokonaan tiedossa.
Teos on ladattavissa Doria-julkaisuarkistosta sekä ostettavissa Puolustusvoimien julkaisujen verkkokaupasta viikolla 15.
Maanpuolustuskorkeakoulu
