Syyskuun 11. olleissa Ruotsin valtiopäivävaaleissa oli mukana kaikkiaan 77 pientä puoluetta, jotka eivät ylittäneet neljän prosentin äänikynnystä. Ne eivät siis saaneet kansanedustajia Ruotsin valtiopäiville eli eduskuntaan. Tarkalleen 100.076 äänestäjää eli 1,54% antoi äänensä pienpuolueille. Moni pienpuolue sai vain 1-2 ääntä.
Omalta listaltaan valtiopäiville pyrkinyt suomalaistaustainen John Mikkonen sai vaaleissa kolme ääntä.
Suurin pienpuolue oli radikaali-islamilainen Nyans-puolue, joka sai 28.352 ääntä ja 0,4% äänistä. Suurimman osan äänistään Nyans sai Malmön vaalipiirissä, jossa puolueen kannatus oli 2,1%
Saksalaisen Alternativ für Deutschland- puoleen mallin mukaan perustettu maahanmuuttokriittinen Alternativ för Sverige- puolue sai 16.646 ääntä ja 0,26% äänistä. Puolue oli valtiopäivien ulkopuolelle jääneistä puolueista toisella sijalla Nyansin jälkeen.
Kansallissosialistinen Pohjoismainen Vastarintaliike osallistui myös Ruotsin vaaleihin. Liike sai 847 ääntä, ja 0,1% äänistä.
Lähde Valmyndigheten
Ei missään nimessä tulisi hajauttaa ääniä AfS:lle vaan kaikki SD:lle. Vähäinen määrä puolueita on etu.
Ympäristöpuolue (Miljöpartiet) putosi valtiopäiviltä, joka kahden ”käkikelloisen” kärkiedustajansa kanssa kannatti polttoaineiden nostoa loputtomiin ja lopulta polttomoottoriautojemn kietämistä viidessä vuodessa. Ja sähkön tuottoa EI saanut toteuttaa millään muulla kuin tehottomilla tuulimyllyillä ja lisätä niitä määrättömästi. Asuntojen läµpöä piti laskea, käydä suihkussa harvemmin ja kylmällä vedellä tietenkin!
Nk. ”pakolaisia” piti ottaa rajattomasti alikehittyneistä maista täydellä ylöspidolla ja maturikollisuutta, jos sitä nyt ylipäätään onkaan voidaan käsitellä piirileikeillä ym. ”kovilla otteilla!!!
Ruotsidemokraatit ovat heille Natseja, jotka laittavat uunit lämpöisiksi kunhan saavat ukkovarpaansa hallitusoven väliin!
Olenko väärässä vai onko Kansalainen -verkkojulkaisusta alkanut tulla Partisaani -julkaisun maltillisempi versio? Kyllä tässä nyt on vähän alkanut tulla Saarelan päätoimitusaikaa ikävä.
Sama havainto. Mediakriittisyysaste on nousussa minullakin!
Tuossa nyt kiteytyy se, mistä kirjoitin itsekin arvostellessani joidenkin huuma mieltää Sinimustat muutoksen tekijöiksi nopealla aikataululla. Kuru itse on sanonut, ettei poliittisten tekojen tai niiden seurausten tulos ole tämän hetken muuttaminen paremmaksi, vaan katse pitää kohdistaa pidemmälle tulevaisuuteen. Siinä olen täysin samaa mieltä kurun kanssa. Se jos mikä on populismia jos nyt lähdetään luomaan mielikuvaa puolueesta, joka nousee raketin lailla eduskuntaan, ja siitä hallitukseen, tai että puolueen ajamat asiat toteutuu yhden vaalikauden puitteissa.
Pitää olla realisti, ja kuru on sitä. Hän ymmärtää miten pitkä tie on kuljettavana, eikä puolueen tulevaisuus ole pelkkää nousukiitoa. Itse kunkin kannattaisi miettiä miten pitkään Perus-Suomalaisilta meni muuttua kolmen henkilön ryhmästä suuremmaksi. Vistbacka, Soini ja Halme istui kyllä eduskunnassa, mutta mitä sinä aikana saatiin sellaista joka olisi kääntänyt maan asioita edes hiukan järkevämpään suuntaan. Soini itse tunnusti, että toiminta oli silloin lähinnä tuuleen huutamista, hän maksoi pullakahvit ja halme uhosi kun oltiin vaaliteltalla. Vasta kun Jussi Halla-aho, jota nyt tunnutaan syyttävän vaikka mistä takinkäännöstä nousi puolueen riveihin, alkoi PS kannalta muuntuminen tyhjästä huomioon otettavaksi tekijäksi. Nyt kun puolue on suuri, sillä on jo oppositiossakin valtaa ja mikäli suomen kansa käsittäisi jotain politiikasta, he äänestäisivät PS:n puolesta tulevissa vaaleissa. Jokainen ääni mitä puolue saa, on pois vastustajilta. Jokainen ääni mikä annetaan pienille, vaikkakin hyvään pyrkiville tahoille on ääni joka lasketaan pois PS:n mahdollisuuksista.
Joidenkin mielestä PS on muuttunut lässyksi, periaatteensa myyneeksi puolueeksi. Voi olla, mutta se lässy ja periaatteeton puolue on kuitenkin suuremman vallan kahvassa kiinni kuin yksikään pienpuolueista, Miksi nyt pelätään äänestää PS:n puolesta, jos on ensin vuosikausia haaveiltu vahvemmasta ja muutokseen kykenevästä ryhmittymästä. On kaiketi syytä muistuttaa siitä ettei mikään puolue voi roikkua joskus tarjoamissaan lupauksissa, jos pääsy eteenpäin estyisi. Kompromisseja on tehtävä, eikä PS ohella ole tarjolla mitään mikä edes yrittäisi muuttaa nykyistä mielipuolista vouhkaamista. Kansallismielisten pitäisi nyt lopultakin ymmärtää ettei ole aika hajottaa rivejä, vaan koota ne yhteen. Sinimustien taakse ei tule riittävää kannatusta, ja vaikka leikkisimme ajatuksella että he rynnistäisivät suoraan eduskuntaan, tai jopa ehdolle seuraavaan hallitukseen, niin mitä luulette, olisiko YKSIKÄÄN vihervassari valmis yhteistyöhön kun perus-suomalaistenkaan kanssa ei olla valmiita moiseen. Orpo voi kääntää takkinsa mikäli PS on hyvin vahva, demarit ei siihen päädy, ja muiden kanta on jo tiedetty aikoja sitten. Siihen saumaanko nyt oletaan sinimustien kiilaavan voitokkaasti.
Minä kannatan sinimustien näkemyksiä, mutta siinäkin on omat piirteensä joita en koe omakseni. Tätä maailmaa voi muuttaa, mutta tätä ei voi enää kääntää Vihtori Kosolan torpasta johdetuksi IKL:n jälkeläiseksi. Siihen ei vaan saada riittävästi aatteen paloa. Tilanne voi joskus olla parempi, ja toivon sitä, mutta nyt olisi hyvä miettiä seuraavaa neljää vuotta jota ei millään opilla voi kääntää 1920 luvun toisinnoksi. Se mitä nyt koitan sanoa on, että sinimustienkin pitää jossain vaiheessa muuttaa puolueohjelmaansa, ja vaikka se olisi miten karvas pala nieltäväksi heitä kannattaville, niin voitte olla varmoja että se tapahtuu. Oletteko silloin valmiita hylkäämään puolueen ja ilmoittamaan että sinimustat ovat kääntäneet takkinsa, tai että kuru on pettänyt lupauksensa ? Tuukka tietää oikein hyvin poliittisessa ryhmässä olleena, mitä pitää tehdä ja koska. Nyt on PS:n aika, sinimustien sitten myöhemmin.
Vanhat toistuvat totuudet:
-Mitä eroa on vihervassari- ja persuäänestäjillä?
-Vihervassareilla on itsepetokselle jokin raja, ja jotan periaatteita, olkoon sitten kuinka hassuja tahansa.
-Mitä muuta eroa on vihervassari- ja persuäänestäjillä?
-Molemmat sinänsä tykkää S&M:sta ja kakkoseen ottamisesta, mutta vihervassarit sentään osaavat käyttää liukastetta.
Hämmästellen kysyn, että kuinka makuuhuonetarinasi liittyvät politiikkaan?
Hän äänestää etänä, vällyjen välistä tai ei äänestä lainkaan.
Virhevassareilla ei ole mitään rajaa itsepetokselle,ei niin kerrassaan mitään.Ääriliikkeen vahakatseisia tolloja.
Tuossa ylempänä Ruotsin Miljöpartiet,aivan sekoja ja vielä virheempiä kuin virheet.
Sulla ajatus liikkuu sulkijalihaksen tienoilla…voi mikä Mies! 😀
Ilkka todistaa vahvasti. Respect
Ei vaan ihan samanlaista relativistista selittelyä kuin äärivasemmistollakin.
Jaah. Omasta mielestäni taas varsin pragmaattista. Ei se huonoa ole jos realiteetit on hallussa. Mutta monta on miestä, monta on mieltä.
No, kun realiteetit ovat oikeasti hallussa, ymmärtää että sellainen pragmatismi on sitten pragmaattisesti otettuna semanttinen pyhitys sille, että voi aivan yhtä hyvin äänestää kolmea muuta pientä variaatiota samasta, nimittäin kokoomusta, keskustaa ja demareita.
Radikaalien muutosten tekeminen nykyisessä järjestelmässä vaatisi 40-50% eduskuntakannatuksen, muussa tapauksessa eli nykyhetkessä on muutosten laimeus voimassa. Miltei kaikki kun voivat hallita toistensa kanssa ilman henkistä itsemurhaa niin siinähän sitä lillutaan sitten varsin tyhjässä kompromismissa. Siinäkin kuitenkin on vahvimmalla valtaa eniten suhteessa muihin.
Jos ollaan realisteja, sitten asia on juuri noin. Mutta aatteenpalon hurmiossa monet eivät ole realisteja ja pitävät Perussuomalaisia takinkääntäjinä ja jotain sinimustia periaatteenpuolueena. Ero on siinä, että Perussuomalaiset saattavat parantaa joitain asioita, koska heillä on voimaa. Sinimustat voivat uhota, mutta oikein hyvällä tuurilla saatu yksi kansanedustaja ei muuta yhtään mitään miksikään. Haluammeko parantaa jotain, vain pelkästään uhota periaatteiden hurmoksessa?
eli pitäiskö olla äänestämättä ,vai saanko äänestää sinimustia oi suuri herra
Mielipiteenvapaus koskee myöskin sinua joten anna mennä. Mutta mikäli käy niin ettei asiat muutukaan parempaan suuntaan, niin viimeistään silloin kannattaa miettiä tuliko tehtyä oikea valinta ? Älä suutu siitä jos realistit näkevät ettei Sinimustilla ole vielä mitään vaikutusmahdollisuutta, sellaista politiikka on. Ehkä mielikuvissasi luot näkymän ajasta kun AH nousi valtaan, mutta älä unohda ettei sekään tapahtunut yhden äänestyskerran jälkeen, se vaati vuosien työn.
Omalta osaltani voin sanoa että Sinimustan liikkeen puolueohjelma on puolueista kaikkein lähimpänä omaa ajatusmaailmaani. Semmoista itsepainia tulevien vaalien tiimoilta käyn sen asian myötä että mikä NYT olisi viisainta ja tehokkainta. Taustalla ajatuksissa kummittelee myös persujen hallituskauden /seilyt, sillä samaa väkeä siellä on edelleen paljon mukana.
Ano Turtiainen on hyvä esimerkki siinä mielessä, ettei hänkään vaikka sai aikaan oman puolueen, ole tuottanut mitään mikä olisi parantanut tilannetta. Joidenkin mielestä on mukava elää kuvitelmassa suurista mahdollisuuksista ilman ongelmia, mutta me emme elä missään banaanivaltiossa, joka huutoäänestyksellä valitsee heimojohtajat, ja päätyy loputtomaan riitaan.
Eipä lisättävää!
VKK on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Siihen päälle muiden samansuuntaista asiaa ajavien vaaliliitto. Eli SKE, Kristallipuolue ja Vapauden liitto. Tosin niissäkin on solutusta ja kontrolloidun opposition makua. Mutta silti ihan eri luokassa kuin PS.
PS on olut rokoteagendassa mukana täysillä ja Matti Putkonen on CIA agentti ja Purra on Halla-ahon goomaama myös. Eli ei missään tapauksessa kannatusta PS:lle.
Tässä tulee se konkretia jälleen kerran esiin. Mitä tarjottavaa pienpuolueilla on? Sossuilla on ainakin työpaikkoja jäsenkirjaa vastaan. Se on kovaa valuuttaa tässä elämässä.
Mistä löytyisi pienpuolue joka esim. valmistaisi jotain myytävää? Vaikka kompostoisi puun lehtiä EM:llä ja kahvinporoilla. Kumpiakin saa ilmaiseksi tonnikaupalla ja keväällä olisi myytävää tuotetta. Sen jälkeen iso kasa ihmisiä jotka uhraavat yhden syksyn aikaansa reippaille, saisivat työpaikan ja palkkaa. Jokaiselta perikunnalta löytyy oksasilppuri ja oksia on Suomi täynnä. Ojanvaarret kasvavat pajukkoa jne… Pajutöistäkin maksetaan melko paljon.
Entäs sitten romumetalli? Sitä ei kukaan maksa mistään. Mutta jos sen erottelee ja sulattaa termitillä sulaksi ja kuparielektrodeilla kääntään partikkelit tiettyyyn suuntaan niin se on kovaa tavaraa. Tankomaisena siitä sorvaa ja lattamaisena valmistaa jo vaikka mitä. Ja harkomaisena se voi odottaa valamista. Valuraudat, teräkset, nuorrutusteräkset, alumiini., lyijyt jne. Lahjoittajia varmasti löytyy.
Miksi me aina maksetaan ELY-keskusten kautta siitä että kaikki materiaali rahdataan Ruotsiin? Ruotsalaiset saavat kaikki ne raaka-aineet joista me olemme maksaneet. Ja saavat vielä rahaa siitä. Olemmeko me näin tyhmiä?
Entäs elektronikka? Tantaalit, palladiumit, rodiumit, tinat, kuparit, lyijyt, hopeat, kullat… Kaikki laivataan Ruotsiin.
Miksi Metso/Valmet ostaa hydraullohkojen päätyjä Göttingenin yliopistolta jossa ne on valettu oppilasharjoitustöinä? Siksi koska ne ovat edullisia ja hyvälaatuisia. No, miksi Metso/Valmet ei pysty keskustelemaan suomaalisten yliopistojen kanssa? Vissiin meillä on kielimuuri tai oppilastyöt eivät kuulu opetukseen.
Olisiko aika alkaa tekemään jotain? Vaikka vain varastoimaan raaka-aineita?
Kun katsoo Ruotsia tänä päivänä, jossa rotumuukalaisista koostuvat katujengit asettaa omia tiesulkuja ja kaduilla on hirveä määrä ampumistapauksia, sekä raiskauksia, niin täytyy ihmetellä ihmisten suoranaista välinpitämättömyyttä, sekä typeryyttä.
Aidon muutoksen Ruotsin touhuun toisi se, että ihmiset antaisivat äänensä Vastarintaliikkeelle.
Katsotaan nyt aikovatko ruotsalaiset hyväksyä väestönvaihtokehityksen hiljaa olemalla/kotona nyrkkiä puimalla vai nähdäänkö lähitulevaisuudessa suurta poliittista muutosta.
Katso Suomea mitä eroa ? Ei mitään.
Kun puolueille äänikynnys Ruotsin eduskuntaan on peräti 4%, on selvä että ihmiset jotka ovat hädissään milloin mistäkin eivät äänestäkään parasta vaihtoehtoa, vaan sitä jolla on mahdollisuudet päästä ”vaikuttamaan” vaikka se olisikin omalla tavallaan huono puolue.
Näin puoluekartellien valtaa ja puoluekorruption pitkää jatkumoa suojellaan äänikynnyksillä.
Ilman sitä äänikynnystä AfS:n jo nyt jyrkkä kasvukäyrä olisi vain jyrkentynyt entisestään.
Vielä 75 vuotta sitten sama linja ja ajattelu kuului itsestäänselvyytenä valtavirtaan. Siihen siis pystyy palaamaan ajan kanssa, kunhan sen eteen tehdään rohkeasti ja suoraselkäisesti työtä.
Sellaisen tavan ja työn sijaan SD on alkanut moraaliposeeraamaan kauhistelemalla niitä ketkä pyrkivät oikeasti vaikuttaviin toimiin, eli yrittämällä miellyttää suvakkeja, mikä on mahdoton tehtävä, SD:t ovat vain lianneet omaa kunniaa sillä sekä heikentäneet tärkeää agendaa.
Politiikan realismia on, että et voi vaikuttaa, ellet pääse riittävällä kansanedustajamäärällä vaikuttamaan. Mitkään periaatteet ja omasta mielestä tärkeät asiat eivät edisty, jos ei saa riittävästi ääniä. Silloin omat tavoitteet jäävät toteutumatta ja toiminta on tuuleen huutelua.
Kun ymmärtää, että kaikkia asioita ei voi ajaa juuri nyt, koska niiden ajaminen ei saa riittävää kannatusta, voi keskittyä niihin asioihin, joita voi ajaa juuri nyt, joilla saa riittävästi ääniä, voidakseen vaikuttaa edes niissä. Ajan kanssa voi päästä tilanteenseen, jossa voi vaikuttaa niihin muihinkin asioihin, kunhan pitää suunsa kiinni niistä, kunnes aika on kypsä.