Venäjän presidentti Vladimir Putinin jo etukäteen kohua herättänyt haastattelu julkaistiin perjantaina Suomen aikaa. Parituntinen haastattelu on saanut sosiaalisessa mediassa hurjat katsojaluvut.
Lännessä Putinia kannattavat, mutta jostain syystä Venäjän ulkopuolella asuvat usein perustelevat putinismiaan hänen edustamilla ”perinteisillä arvoilla” ja miten hän taistelee Natoa ja lännen liberaalia rappiota ja imperialismia vastaan. Haastattelussa kuitenkin selviää, miten hän on ylpeä monikulttuurisesta Venäjästä, on tiedustellut mahdollisuutta päästä Natoon sekä pitää Ukrainan sodassa tärkeimpänä vaatimuksenaan kansallismielisten liikkeiden kieltoa. Toisin sanoen Putinin juhlistaminen jonkinlaisena nationalismin sankarina on varsin absurdia argumentointia.
Haastattelussa Putin kuvailee tapausta, jossa hän kysyi Yhdysvaltain presidentiltä mahdollisuutta liittyä Natoon. Amerikkalaiset keskustelivat asiasta hetken aikaa ja tyrmäsivät pyynnön. Natoa täysin perustellusti vastustavat perustelevat tukeaan Putinille Nato-vastaisuudella. Putin kuitenkin kertoo itse haastattelussa tiedustelleensa mahdollisuudesta päästä Natoon. Ristiriitaista?
Haastattelussa Putin kertoo Ukrainan sodan rauhanneuvottelujen tärkeimmäksi teesiksi ”uusnatsien” toiminnan vastustamisen ja kieltämisen. Ukrainassa kansallismielinen alakulttuuri on yksi Euroopan voimakkaimmista ja sodan myötä se on vain vahvistunut. Putin valittelee, että maassa on kansallismielisiä soihtumarsseja ja historiallisia nationalisti-kansallissankareitakin kunnioitetaan aivan liikaa. Se, että miten naapurimaan alakulttuurit kuuluvat Venäjän ulkopolitiikan piiriin, jää hämäräksi.
Venäjällä alkoi noin kymmenen vuotta sitten kansallismielisen toiminnan alasajo suorastaan Neuvostoliittolaisin keinoin. Tunnetut aktivistit työnnettiin vankilaan, ”katosivat” tai joutuivat lähtemään maanpakoon. Jotkut ”tekivät itsemurhan” vankilassa. Maasta paenneet nationalistit – kuten Ukrainan puolesta toimivan Russian Volunteer Korps-sotilasyksikön johtaja Denis Kapustin – ovat kertoneet, että mikäli Venäjällä haluaa harrastaa kansallismielistä toimintaa, tulee toimia Kremlin määrittelemien ehtojen puitteissa. Muuten saatat pudota ikkunasta tai saada vuosien mittaisen tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Euroopassa jotkut tahot, jotka Kreml määrittelisi ”uusnatseiksi”, tukevat Putinin sotaa. Miksi? Näiden elinajanodote olisi Venäjällä huomattavasti lyhyempi ja toimintamahdollisuudet merkittävästi kapeammat kuin liberaalissa lännessä, jossa toki on sielläkin kapeat toimintamahdollisuudet. Venäjän tukeminen merkitsee nationalismin kuolemaa.
Putin perustelee Ukrainan sotaa myös 1600-luvun aikaisilla historiallisilla rajoilla. Venäjä on sen verran suuri maa, että se tuskin tarvitsee erityisesti lisää lebensraumia, joten kuinka relevantti kysymys Ukrainalle kuuluvat maa-alueet ovat 400 vuoden takaisista rajoista huolimatta? Koskeeko oikeus maa-alueisiin myös Karjalaa, joka kuuluisi Suomelle? Tuskin, sillä kyse on silkasta alistamisesta, ei reilusta pelistä.
Venäjää tuetaan huuruisimpien kansalaisten toimesta siksi, että se toimii vastapainona Amerikan ylivallalle. Amerikkalaisen imperialismin vastustaminen on tietysti perusteltua, mikäli haluaa olla itsenäinen, mutta onko Putin ja Venäjä todella vastaus Nato-imperialismille, vai onko kyseessä vain slaavilainen imperialismi, jollainen on etenkin suomalaisille erityisen tuhoisaa Venäjän rajanaapurina? Antaisiko voimakas Venäjä Suomen tehdä itsenäistä politiikkaa, vai pyrkisikö se alistamaan Suomen oman valtapiirinsä alle, kuten kylmän sodan aikana? Minkälainen isänmaalliseksi itseään kuvaileva suomalainen haluaa vahvan Venäjän?
Vaihtoehto idän ja lännen imperialismille ei ole tukea kumpaakaan osapuolta, sillä molemmille Suomi on pienenä valtiona pelkkä pelinappula. Suomen tulee hakea liittolaisia lähempää, sellaisilta valtioilta jotka eivät harrasta toisten alistamista, ja vahvistaa sitä kautta sekä omaa että liittolaistensa puolustuskykyä että taloudellista omavaraisuutta. Tällöin myös pienet valtiot voivat puolustautua suurempia, muiden alistamiseen taipuvaisia tahoja vastaan, oli kyse sitten taloudellisesta, sotilaallisesta tai mistä tahansa muusta painostamisen muodosta.
