Kun Ruotsissa Markarydin kirkkoherra Håkan Persson ilmoitti sosiaalisessa mediassa, ettei hän päästä Västeråsin hiippakunnan uutta sateenkaarenväristä messukasukkaa kirkkoonsa, syntyi mediakohu. Artikkeleissa vihjataan, että Persson toimii piilotetun vähemmistöjä syrjivän ja suvaitsemattoman agendan mukaisesti ja että hänen kantansa on herättänyt ”reaktioita” – mutta kommenttien tarkastelu osoittaa, että pappi on saanut vankan kannatuksen.
Kun ruotsalaisen seurakunnan pappi Håkan Persson totesi sosiaalisessa mediassa, että ”sateenkaaren värinen messukasukka ei tule Markarydin kirkkoon niin kauan kuin olen kirkkoherra”, hän sanoi, että ”kyse ei ollut kenenkään poissulkemisesta, vaan Ruotsin kirkon liturgisen värimaailman noudattamisesta.”
”Meillä on Ruotsin kirkossa kirkkovuosi, jossa liturgiset vaatteet seuraavat kirkkovuotta. Meillä on itse asiassa säännöt sitä varten. En ymmärrä, tästä on tulossa eräänlainen ”pakkopulla”. Ainoa asia, jota kommentoin, oli se, että meillä on valkoista, punaista, vihreää ja violettia näitä kirkkovuoden eri aikoja varten”, Persson sanoi Smålänningenille.
Tästä huolimatta tiedotusvälineet yrittivät antaa ymmärtää, että taustalla oli ”taka-ajatuksia”. Samaan hengenvetoon, kun Perssonin kommentti uutisoitiin, esitettiin kysymyksiä LGBTQ+-ihmisten asemasta kirkossa – ikään kuin hänen kantansa liturgiseen pukeutumiseen merkitsisi automaattisesti syrjintää.
Persson korostaa, että ”kaikki ovat tietenkin tervetulleita kirkkoon, olivatpa he mitä tahansa, ja että hänen kantansa koskee liturgista käytäntöä, ”ehdottomasti ei politiikkaa.”
Kirkkoherralla on valtava kannatus – toisin kuin tiedotusvälineet antavat ymmärtää
Tiedotusvälineiden raporteissa kerrotaan, että Perssonin viesti on herättänyt ”reaktioita”, mikä viittaa epäsuorasti siihen, että ne olisivat kielteisiä Perssonia kohtaan. Mutta kuka tahansa, joka lukee sosiaalisen median kommentteja, näkee toisenlaisen todellisuuden: tuki on ylivoimaista.
”Hyvä Håkan. Puolusta itseäsi. Meillä on Ruotsin lippu ja sen alla kaikki ovat tasa-arvoisia”, kirjoittaa Christer.
”Kunnioitus sinulle Håkan, puolustaudu, monet ajattelevat kuten sinä”, kehottaa Hans.
”Ilmeisesti on vielä pappeja, joilla on munaa”, Ingvar sanoo.
”Hyvä Håkan. Anna kirkon säilyttää perinteensä”, Stefan sanoo.
”En oikein ymmärrä, mikä oli kummallista? Kai se oli vain tyly lausunto, joka perustui siihen, että hän ei arvosta liturgian politisoitumista?”, Simon perustelee.
Paikka kristilliselle uskonnonharjoitukselle vai seksuaalipoliittinen mainostila?
Taustalla on Västeråsin hiippakunnan kustantama sateenkaarenvärinen messukasukka, joka liittyy selvästi ”edistykselliseen” LGBTQ+-symboliikkaan. Facebookissa hiippakunnan edustajat kuvailivat sen ”tuovan lisää näkökulmia kirkolliseen ilmaisuun” seksuaalisten suuntautumisten ja taipumusten koko kirjon osalta”.
Tämä politisointi on herättänyt kysymyksiä, eikä vain Perssonin kohdalla. Monet ovat sitä mieltä – ilman, että heillä on mitään näkemyksiä ihmisten seksielämästä – että liturgiasta ei pitäisi tehdä aikasidonnaisten identiteettipoliittisten symbolien mainostilaa, vaan että kullakin asialla on paikkansa.
”Kirkko ei ole mainospaikka eri järjestöjen symboleille. Evankeliumi on rakkaudellisin sanoma, mitä on olemassa, sitä ei tarvitse peittää muilla ahdasmielisemmillä mielipidekäytävillä”, Bo kirjoittaa kommentissaan Håkan Perssonin huomautusten tueksi.
”Risti sisältää kaikki ihmiset koko maailmassa. Suojelkaa kirkkoa politiikalta”, Stefan sanoo kommenttiosastolla.
Kirkko kuuluu kaikille – mutta ei kaikelle
Markarydin kirkkoherra sanoo selvästi: ”Kaikki ovat tervetulleita. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirkon pitäisi hylätä omat sääntönsä ja määräyksensä sopeutuakseen jokaiseen poliittiseen tai yhteiskunnalliseen suuntaukseen.”
Persson huomauttaa, että on olemassa sääntöjä siitä, miten papit pukeutuvat jumalanpalveluksissa. Tiedotusvälineiden työllistämänä hän torjuu vihjailevat syytökset, joiden mukaan tämä olisi kielteinen tai suvaitsematon arvio jostakin ihmisryhmästä, ja korostaa, että kyse on vain järjestyksen ja perinteiden puolustamisesta.
Lähde: Samnytt
En ole mikään kovin uskonnollinen ihminen, mutta joskus vaikeina aikoina ristii kätensä ja yllättävää kyllä se auttaa nukkumaan.
Jos olisi kovin uskovainen, niin me elämme lopun aikoja.