Orpon hallituksen investointisuunnitelma saattaa vaatia valtion pörssiomaisuuden myyntiä yli 1,5 miljardin euron edestä. Omaisuuden myynti johtaa todennäköisesti valtion yhtiöiden ulkomaiseen omistukseen.
Valtioneuvoston omistajaohjauksen ylijohtaja Maija Strandberg suhtautuu kriittisesti pitkään kerrytetyn ja tuottavan omaisuuden mittavaan myyntiin.
– Jos valtio lähtee merkittävässä määrässä myymään omaisuutta, se lipuu ulkomaisiin käsiin. Kotimaasta sille ei löydy ottajaa, Strandberg toteaa MTV Uutisille.
Investointeihin kolme miljardia euroa
Junarata-, maantie-, puolustus-, ympäristö- ja hoitojono-investointeja varten olisi myytävä valtion omaisuutta yhteensä noin kolmella miljardilla eurolla. Paljon keskustelua on aiheuttanut erityisesti Turun ja Helsingin välisen Länsirata-investoinnin rahoitus omaisuutta myymällä.
Veikkauksen sekä VR:n tasejärjestelyillä järjestyy summasta hieman alle puolet, mutta loput pitäisi hankkia pörssistä.
– Jos joudumme koko kolme miljardia kattamaan, väistämättä olemme sen edessä, että joudumme myös valtion pörssiomaisuuteen kajoamaan, kertoo Strandberg.
Valtio on koonnut suoraan omistukseensa sekä sijoitusyhtiö Solidiumin salkkuun merkittäviä omistuksia suomalaisista pörssiyhtiöistä.
Solidium omistaa osuuksia muun muassa yhtiöistä kuten Metso, Konecranes, Outokumpu, Valmet, Nokia, Stora Enso, Elisa ja Iceye.
Solidiumin sijoitusten kokonaisarvo on yli 9 miljardia euroa.
Valtioneuvoston kanslian suorassa omistuksessa on Fortumin, Finnairin, Nesteen, Postin ja SSAB:n osakkeita.
Mahdollisia myyntikohteita ei kommentoida julkisuuteen, sillä tiedot suurista osakekaupoista laskisivat todennäköisesti myyntikohteiden pörssikursseja.
Etukäteen laskeneet kurssit johtaisivat siihen, että valtion olisi myytävä enemmän osakkeita saadakseen 1,5 miljardin euron investointirahat kasaan.
Ulkomaalaisomistus vaikeuttaa kansallisten etujen varjelua
Valtio haluaa olla omistajana tietyissä yhtiöissä esimerkiksi siksi, että yhtiöt ovat Suomelle strategisesti merkittäviä. Niiden osaaminen, tuotanto ja mahdollisesti myös pääkonttori halutaan pitää kotimaassa.
Osakeomistusten kautta valtio saa äänivaltaa yhtiökokouksissa ja yhtiöiden hallituksissa, joissa suuria päätöksiä tehdään. Ulkomaalaisen omistuksen lisääntyminen voisi vaikeuttaa kansallisten etujen varjelua.
Moni yhtiö maksaa lisäksi osinkoja ja pitkällä aikavälillä menestyvien yritysten pörssikurssit yleensä nousevat eli valtion omistusten arvo kasvaa.
Strandberg vihjaa, että investointeja ja niiden rahoitusta pitäisi miettiä vielä tarkasti.
– Tällä hetkellä valtion pörssiomaisuuden tuotto on enemmän kuin esimerkiksi valtion velan korko. Ymmärrän toki paineet velan osalta, hän pohtii.
– Ensin pitäisi tarkastella investointeja niin, että omaisuutta myydään tuottavan omaisuuden hankkimiseksi. Ei missään tapauksessa kulutusmenoihin, Strandberg jatkaa.
Päätöksiä tänä vuonna
Hallituksen kanssa on vielä tarkoitus keskustella, haluaako se varmasti myydä osakkeita. Strandberg toivoo ainakin itse, että tuottavaa omaisuutta myydään mahdollisimman vähän.
– Haluan varmistaa, että poliittisella puolella on kaikki faktat hallussaan, kun lopullisia päätöksiä tehdään, hän sanoo.
Päätöksiä myynneistä tehdään tänä vuonna. Jos osakkeita myydään, myyntikohteet pyritään valitsemaan siten, että haittaa valtion omistuksille tulee mahdollisimman vähän.
– Kaikille omistuksille on syy. Valtion suorassa salkussa on strategisesti tärkeitä yhtiöitä. Myös Solidiumin salkussa on yhtiöitä, joilla on kansallista merkittävyyttä. Pyrimme mitigoimaan haittoja, jos myynteihin mennään, Strandberg toteaa tarkoittaen mahdollisen myynnin haittojen riskien hallintaa.
Taas äärimmäisen lyhytnäköistä touhua, tulee mieleen kaikki aiemmat ’hyvät’ kaupat josta on tullut vaan tappiota ja/tai veronmaksajille kustannuksia kuten mm. sähköverkon myynti Carunalle 2013, Kemiran myynti norjalaisille 2008 ja Digitan TV lähetysverkon myynti ranskaan v.2000 josta yleisradio eli veronmaksajat ovat maksaneet vuokraa jo monin verroin sen verran mitä kaupasta aikanaan saatiin. ( nykyään AI koettaa kiistää tuon 2000 tapahtuneen kaupan ja ainoastaan kun kysyt monia tarkentavia kysymyksiä, myöntää että kauppa tehtiin silloin ja yle maksaa siitä edelleen kovaa vuosivuokraa, miksiköhän tämä seikka on piilottamisen arvoinen kun Caruna ja Kemira asiasta tulee heti kaiki faktat, lienee v.2000 asiat jo niin vanhoja että kannattaa jo koettaa peitellä sen ikäisiä suhmurointeja? )