Helsingin nuorisotyön aluepäällikön mukaan ”jengi”-sana pitäisi varata aikuisille, järjestäytyneille rikollisjengeille. Nuorten tiivistyneet kaveriporukat ovat eri asia.
Nuorten ryhmiä kutsutaan liian herkästi jengeiksi, sanoo Helsingin kaupungin nuorisotyön aluepäällikkö Tiina Hörkkö. Jengien sijaan kyse on ihan tavallisista kaveriporukoista.
Hörkön mukaan epätarkka terminologia hämärtää rajan nuorten normaalin ryhmäytymisen ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä.
– Kun puhutaan jengeistä, pitää ensin ymmärtää nuoruuden kehitystehtävä: irtautuminen kodista ja tarve kuulua johonkin yhteisöön. Siinä harjoitellaan sitä, millainen minä olen aikuisena ja miten toimin muiden kanssa. Keskustelusta unohtuu helposti, että nuorilla on oikeus kuulua ryhmiin, Hörkkö sanoo.
Hörkön mukaan keskustelussa sekoittuvat poliisin esiin nostamat vakavat rikollisjengit ja nuoret, jotka vain kokeilevat rajojaan. Rikollisjengit pyrkivät rekrytoimaan nuoria, mutta tämä ei tee nuorten tavallisista porukoista jengejä.
– Termistön sekoittuminen tapahtuu helposti. Äänekäs nuorisoporukka voi tuntua pelottavalta, ja se leimataan herkästi jengiksi. Mutta jengi-sana pitäisi varata aikuisille, järjestäytyneille rikollisjengeille. Nuorten tiivistyneet porukat ovat eri asia ja vaativat eri keinoja.
Nuorten tiiviitä kaveriporukoita on Helsingissä useilla alueilla. Helsingin nuorisotyössä niitä kutsutaan ”tiivistyneiksi nuorten kaveriporukoiksi”.
– Osa niistä tekee rikoksia tai aiheuttaa häiriötä ja turvattomuutta. On tärkeää erottaa nämä ilmiöt: rikollisjengit, tavalliset nuorten porukat ja ne porukat, jotka sähläävät ja tekevät asioita, jotka eivät ole hyväksi edes heille itselleen, Hörkkö sanoo.
Nuorten porukoiden johtajatyypit ja rikokset eivät tee niistä rikollisjengejä
Helsingissä on pilotoitu liki vuoden ajan uutta moniammatillista toimintamallia juuri näiden tiivistyneiden porukoiden tukemiseksi. Mukana ovat lastensuojelu, koulu, oppilashuolto ja nuorisotyöntekijät.
– Tarjoamme nuorille mielekästä tekemistä vapaa-ajalle ja yksilöllisiä tukitoimia. Näin on pystytty puuttumaan porukoihin, joissa esiintyy rikoksia tai rikosten ihannointia.
Hörkkö huomauttaa, että terminologian sekaannus on kasvanut mediassa lisääntyneen jengipuheen myötä.
– Nuoret saattavat kutsua itseään ”jengiksi” vain porukan nimenä, ja sitten tavalliset kansalaiset säikähtävät tätä. Erottelu on tärkeää, koska toimenpiteet ovat täysin erilaisia eri ilmiöissä.
Rikollisjengit määritellään poliisin ja oikeuslaitoksen toimesta, ja niille on laissa omat kriteerinsä, kuten hierarkia ja järjestäytyneisyys.
Nuorisotyön tehtävänä on tunnistaa ne nuorten porukat, joiden toimintaan tulisi puuttua varhain.
– Nuorten porukoissa voi olla johtajatyyppejä ja rikoksia, mutta se ei tee niistä järjestäytyneitä rikollisia. On tärkeää erottaa nämä, koska nuorten kohdalla meillä on keinoja auttaa ja vaikuttaa, Hörkkö sanoo.
Nuorten tarve kuulua porukkaan on Hörkön mukaan koko nuoruuden ydintehtävä. Ryhmässä nuori peilaa itseään ja saa palautetta siitä, millainen hän on.
– Meidän pitää tukea sitä, ettei kukaan nuori jää yksin.
Hörkkö on havannoinut, että vakavammalle rikollisuudelle altistavaa on päihteiden käyttö, joka voi johtaa myymiseen ja rikoskontakteihin.
Erityisesti hän on huolissaan ”vapesta” eli sähkötupakasta, jonka myymisestä on tullut ilmiö nuorten keskuudessa viime vuosina. Tämä voi aiheuttaa velkoja ja velanperintää ja nuori oppii mallin ”helposta rahasta”. Hörkön linjaus on, että sähkötupakan myyntiä pitäisi valvoa paremmin.
Hörkön mukaan laittomien ilmiöiden normalisoimista tulisi välttää, ja esimerkiksi sähkötupakan myyntiä ei pitäisi pitää ”normaalina”.
Hän on huomannut, että nuoret saavat ostettua netistä laittomia tuotteita yhä helpommin, ja myyvät niitä eteenpäin esimerkiksi snapchat-ryhmissä.
– Testasin kerran, miten muuntohuumeen tilaaminen tapahtuisi. En tilannut, mutta prosessi oli pelottavan helppo. Sivustoja tulee ja menee jatkuvasti. Jos keski-ikäinen aikuinen pystyy tilaamiseen asti etenemään, nuoret osaavat varmasti paremmin.
Mitään tiettyä juurisyytä rikollisuuteen ajautumiselle ei Hörkön mukaan ole, mutta taustalla sille altistumisessa voi olla osattomuutta ja lapsiperheköyhyyttä. Hörkkö korostaa, että laittomien ilmiöiden normalisointia tulee välttää ja nuoria tukea mahdollisimman varhain.
Tämä juttu on julkaistu Länsiväylässä ja Helsingin Uutisissa.
Ennen ne oli joidenkin somepoliisienkin mukaan ”löyhiä kaveriporukoita”, nyt ne on näköjään tiivistynyt?
Onko sillä uhrille väliä millä nimellä kutsutaan porukkaa joka hänet pahoinpitelee, ryöstää, raiskaa tai puukottaa?
Tarkka ilmaus on: Lähinnä muslimimamuista koostuva röyhkeä vähälahjaisten loisien (jälkeläisten) rikoksia tehtaileva väkivaltainen neliraajaisten nisäkkäiden lauma.