Lähi-itää käsittelevissä viestiketjuissa on jännä huomata, kuinka monelta keskustelijalta unohtuu täysin kyseisten sotien etninen ulottuvuus. Juutalaiset, persialaiset, arabit, kurdit ja muut alueen kansat ajavat tiukasti omia kansallisia etujaan, täysin riippumatta siitä, miten niiden toimet vaikuttavat eurooppalaisiin ja meihin suomalaisiin.
Monet suomalaiset tuntuvat ajattelevan, että Israel ”taistelee koko lännen puolesta” mukamas yhteistä vihollista vastaan. Harva kuitenkin osaa perustella sitä, että mikä se maitamme yhdistävä arvopohja loppujen lopuksi on, ja miten eurooppalaiset kansat hyötyvät millään tavoin tästä ”liittolaissuhteestaan” juutalaisvaltion kanssa. Todellisuudessa juutalaiset ajavat hyvin etnosentrisenä kansana röyhkeästi omia etujansa, eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa se, selviävätkö eurooppalaiset tulevaisuuden myllerryksistä vaiko eivät, kunhan juutalaisvaltio itse voi kasvaa ja kukoistaa.
Juutalaiselle ei myöskään tuota mitään ongelmaa tuomita pienintäkään eurooppalaisen nationalismin ilmentymää, mikäli se koetaan uhkaavan juutalaisten yhteiskunnallista asemaa, vaikka heidän oma kansallisvaltionsa on juuri tappanut kymmeniä tuhansia arabeja ja kannattaa näiden asuinalueiden etnistä puhdistusta. Juutalaisvaltio voi myös kritisoida kovaäänisesti vastustajiensa ydinasehankkeita, samalla kun sen oma (ja täysin ulkopuolisen valvonnan ulkopuolella) oleva ydinasearsenaali on alun alkujaankin varastetusta uraanista tuotettua.
Juutalaisjärjestöjen lännessä lietsoma muslimivastaisuus ei myöskään ole osoitus siitä, että he olisivat löytämässä yhteistä säveltä eurooppalaisten konservatiivien kanssa – he vain tarvitsevat uusia liittolaisia edellisten siirryttyä vastustajan puolelle. Yaron Nadbornikkia kovasti peukuttavat konservatiivisionistit tuntuvat täysin unohtaneen sen, että sama mies järjesti vain muutamaa vuotta aiemmin rasisminvastaisia marsseja, johon osallistui myös useita muslimeita. Yksikään Israelin sotilaallinen operaatio muslimeita vastaan ei myöskään poista sitä tosiasiaa, että juutalaiset ovat olleet monikulttuurin, sateenkaariaatteen ja kansalaisoikeusliikkeen tärkeimpiä liittolaisia kaikissa länsimaissa toisen maailmansodan loppumisesta lähtien.
Näiden asioiden huomioiminen ei tarkoita sitä, että kannattaisin itse erityisellä kiihkolla Iranin tai Hamasin hallintoa, tai että haluaisin itse elää islamilaisessa tasavallassa. Iranilaiset ja palestiinalaiset ovat kuitenkin eurooppalaisten kannalta paljon pienempi uhka kuin juutalaiset ja Israel, johtuen jo ihan siitä, että näiden muslimimaiden kyky vaikuttaa länsimaiden lainsäädäntöön on käytännössä mitätön. Iranin kyky vetää länsimaita mukaan omiin sotiinsa on myöskin olematon, siinä missä Israel voi aina luottaa amerikkalaisten veronmaksajien rahalliseen tukeen ja amerikkalaisten joukkojen sotilaalliseen apuun. Joka ikinen sionistien aloittama sota lisää entisestään värillisten ihmisten muuttopainetta Eurooppaan, joiden maahantuloa lukuisat juutalaisvetoiset järjestöt edistäisivät enemmän kuin mielellään.
Eurooppalaisten kansojen tuleekin muistaa, ettei heillä ole yhtään todellista ystävää Euroopan ulkopuolella. Muukalaiskansoille me olemme ainoastaan hyödynnettävä resurssi heidän omissa päättymättömissä sodissaan.
Tuukka Kuru
Sinimusta Liike
Niinhän ne j–talaiset euroopassa pitää ”äärioikeistoa” pahimpana uhkanaan, vaikka kaikki tietää jopa tilastoista että se uhka heille(kin) tulee sieltä lähi-idän suunnalta.
Saksassa olivat AfD:tä kieltämässä koska se on niin kauhea uhka heille, toisin kuin moskeijoiden tuhannet vihasaarnaajat.
Koko muun maailman ei pitäisi puuttua lähi-idän tilanteeseen mitenkään, pitäisi vain sulkea rajat että sieltä ei kukaan tule tänne. Rajat voisi taas avata kun jommallakummalla puolen on yksi ihminen jäljellä, ennen sitähän siellä ei sodat lopu.