Kulttuuri Uutiset

Germania, huumorilla höystettyä vaihtoehtohistoriaa ja -nykyaikaa

kirjailijat, kirjat, Oulu, mies, parrakas, silmälasit, kasvokuva, kirjasto
indiekirjailija Esa Paloniemi, CC0.

Germania (2023) 94 s, Esa Paloniemi, Firma Piasteri

Germania (2023) on oululaiskirjailija Esa Paloniemen tuore teos, joka kertoo vaihtoehtoisen tarinan siitä, miltä Eurooppa voisi näyttää, jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan. Kirjan maailmassa Eurooppaa hallitsee Saksan johtama Euroopan Kansanyhteisö. Olosuhteet ovat varsin rauhalliset ja suotuisat. Teknisesti edistynyt Kansanyhteisö on 2020-luvulle mennessä kehittänyt robotiikkaa ja valloittanut avaruudenkin, jonka siirtokunnissa tosin on aineksia levottomuuteen. Afrikan maat ovat jääneet siirtomaiksi. Japani puolestaan hallitsee idässä ja pitää Kiinaa alusmaanaan. Juutalaiset taas asustavat Madagaskarilla. Nimi kirjalle tulee Germaniaksi nimetystä pääkaupungista, joka aiemmin tunnettiin Berliininä.

Tarinassa yhdistyy kaksi juonikulkua. Ilkka Teerivaara -niminen kirjailija, Paloniemen alter ego, saapuu Saksaan noutamaan palkintoa kirjastaan ”Neljätoista sanaa”. Kyseinen kirja on oikeastikin Paloniemen teos, jossa historia on mennyt, kuten se oikeasti meni, mutta jossa ”suuri matusota” on lopulta johtanut kansallissosialismin paluuseen. Germania-teoksen henkilöille tämä on jännittävää vaihtoehtohistoriaa ja -tulevaisuutta. Palkintogaalan kanssa samaan aikaan järjestetään Miss Natsi -kisat, joissa valitaan mantereen kaunein arjalaisnainen. Kisat kohtaavat häirintää, ja voitte arvata keiden taholta.

Kansallissosialismi jaksaa kiinnostaa ihmisiä vuosikymmenestä toiseen yllättävänkin paljon. Tämän seurauksena aiheesta on paljon kirjallisuutta ja muuta viihdettä, joten omaperäisen teoksen kirjoittaminen aiheesta voi olla hankalaa. Myös vaihtoehtoinen historia ja tulevaisuus ovat haastavia lajeja senkin takia, että melkein kokonaan uusia maailmoja luodessa on otettava huomioon useita mahdollisia kehityskulkuja. Paloniemi on joutunut pärjäämään näiden olosuhteiden kanssa, mutta ainakin Germanian kohdalla onnistunut tiivistämään luomansa maailman kohtuullisen hyvin. Ilmapiiri ja keskeiset asiat välittyvät lukijalle.

Germania on Neljätoista sanaa -teokseen verrattuna kieliasultaan ja sisäiseltä logiikaltaan kehittyneempää, vaikka muutamia epäloogisuuksia löytyy koskien lähinnä kansallissosialistisen ihannevaltion suhdetta tupakan polttoon. Kapinalliset sauhuttelevat salaa, mutta Miss Natsi -kilpailussa tupakoidaan avoimesti. Onko kirjailijalla itsellään ken ties ristiriitainen suhde nikotiinituotteisiin?

Päällisin puolin Germania on kevyttä ja humoristista luettavaa. Kirjailijalla riittää itseironiaa ja päähenkilön kautta hän tunnustaa tietävänsä omat maneerinsa. Eniten huumoria tuottavat Miss Natsi -kilpailu ja varsinkin mustille tarkoitettu Miss Neekeri -kilpailu. Johtajan bunkkerin mukaan nimetty hotelli ja tissien ja Hitlerin esiintyminen samassa lauseessa tiivistävät kohderyhmän maailmankuvan. Mitäpä muuta (nuori) mies tarvitsisikaan kuin tissejä ja hitlereitä.

Viihdyttäviä ovat kirjassa esiintyvät punkkarihahmotkin, joiden alakulttuuri on jännittävästi sattunut kehittymään samaa rataa kuin punk meidänkin maailmassamme. Irokeesipäiden kautta päästään käsittelemään kapinnallisuuden filosofiaa. Jossakin muussa ympäristössä kansallissosialistista valtakulttuuria vastaan kapinoivat punkkarit voisivatkin olla vaikka kuulapäitä. Tässäkin asiassa kirjailija varmasti käyttää omaa elämäänsä inspiraationa.

Vaikka Germania on itseironinen natsiseikkailu, voi sen lukea myös vakavammalla mielellä. Kansallissosialismiin kallellaan oleva lukija voisi ehkä pohtia, onko kirjan esittämä ihanteellisena pidetty maailma sittenkään ihanteellinen edes kansallisosialistisesta näkökulmasta. Pääkaupunki Germania on pilvenpiirtäjistä koostuva megapoli, jossa kaikesta huolimatta on muitakin kuin valkoisia. Yhtymäkohdat Euroopan Unioniin ovat ilmeisiä, eikä se varmasti ole vahinko. Kansallissosialismi ymmärretään usein kansallisuusaatteen alalajiksi, mutta Paloniemen teoksen maailma osoittaa kansallissosialismin olevan lähempänä imperialismia kuin nationalismia. Mantereen kattava suurvalta tai kolonialismi sopivat huonosti kunkin kansan itsenäisyyttä ajavaan ideologiaan.

Kuten todettu, natsiaiheesta ei ole helppoa kirjoittaa täysin uudenlaista ja ennen kuulumatonta tarinaa. Tämä teos, Germania, osaa kuitenkin yllättää loppuratkaisullaan.