Kolmevuotias Elias kuoli nälkään ja janoon laatikkoon suljettuna. Vanhemmat yrittivät selittää tekojaan ”demonilla”, mutta oikeus ei uskonut tarinaa.
Innsbruckin käräjäoikeus antoi Itävaltaa ravistelleen tuomion, joka on herättänyt laajaa keskustelua maan oikeusjärjestelmästä ja sosiaaliviranomaisten valvonnasta. 27‑vuotiaat Kevin ja Nathalie M. tuomittiin elinikäiseen vankeuteen poikansa, kolmevuotiaan Eliaksen, pitkäkestoisesta kidutuksesta ja lopulta kuolemaan johtaneesta nälkiinnyttämisestä. Äiti määrättiin lisäksi psykiatriseen hoitoon.
Pari oli jo aiemmin myöntänyt syyllisyytensä tekoihin, jotka johtivat lapsen kuolemaan toukokuussa 2024. Syyttäjä Verena Pezzei kuvasi oikeudessa tapausta “sellaiseksi julmuudeksi, jota tämä oikeuspiiri ei ole koskaan nähnyt – ei edes koko Itävallassa”.
Viiden kuukauden kidutushelvetti
Oikeudessa esitetyn aineiston mukaan Elias joutui kuukausien ajan jatkuvan väkivallan, eristämisen ja nöyryyttämisen kohteeksi. Lapsi suljettiin toistuvasti pimeisiin tiloihin, kuten ikkunattomaan kylpyhuoneeseen, ja hänen suunsa teipattiin kiinni. Käsiä ja jalkoja sidottiin nippusiteillä.
Lopulta poika kuoli 50 senttiä leveään laatikkoon, johon hänet oli suljettu ilman ruokaa ja vettä.
Perheen kuusivuotias tytär kertoi myöhemmin viranomaisille kuulleensa pikkuveljensä epätoivoisen hakkaamisen ovea vasten, kun tämä yritti päästä ulos.
Vanhempien viestit paljastivat kylmäverisen suunnitelmallisuuden
Oikeuden keskeisin todiste oli 125 000 viestin aineisto, jonka vanhemmat olivat lähettäneet toisilleen. Viestit osoittivat, että kidutus ei ollut impulsiivista väkivaltaa, vaan järjestelmällistä ja yhdessä suunniteltua.
Eräässä viestissä todettiin: “Tappaminen ei riitä – hänen täytyy kuolla tuskallisesti.”
Vanhemmat puhuivat pojasta kuin hän olisi ollut “vanha nainen nimeltä Dorothea”, jonka he väittivät riivaavan lasta. He kuvasivat lasta demoniseksi olennoksi, jota vastaan he muka taistelivat.
Forensinen psykiatri Adelheid Kastner kuitenkin tyrmäsi väitteet: “Ei harhaisuutta, eikä sairautta.” Hänen mukaansa vanhemmat purkivat turhautumisensa lapseen, jota he pitivät syntipukkina köyhyyden ja arjen paineille.
Oikeussalissa kylmäävä tunnelma
Isä esitti oikeudessa anteeksipyynnön, mutta äiti pysyi lähes ilmeettömänä. Kun oikeudelle näytettiin video, jossa kuului Eliaksen itku, yksi kuulijoista poistui salista järkyttyneenä ja totesi: “En ymmärrä tätä.”
Tuomarit katsoivat, että vanhemmat olivat tietoisesti käyttäneet hyväkseen lapsen täydellistä avuttomuutta ja aiheuttaneet tälle pitkäkestoista kärsimystä.
Tapauksen on sanottu olevan yksi Itävallan oikeushistorian synkimmistä.
