Verkkouutisten mukaan Kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen vaatii suomalaisen tutkimusrahoituksen tiukempaa priorisointia. Kanniaisen kritiikki kohdistuu ennen kaikkea Suomen Akatemian tutkimusrahoitukseen sekä yhteiskunta- ja kasvatustieteelliseen tutkimukseen.
Suomen Akatemia rahoitustarkkailuun
Ensi vaalikaudella (2027–2031) julkista taloutta odottaa arviolta 8–11 miljardin euron sopeutustoimet eli leikkaukset ja veronkorotukset. Koulutus ja tutkimus eivät todennäköisesti ole säästymässä leikkauksilta.
Kanniainen katsoo, että veronmaksajien varoja käytetään nyt osin tutkimukseen, joka ei riittävästi palvele Suomea.
– Suomen Akatemia pitäisi laittaa rahoitustarkkailuun. Ei Suomen tehtävä ole rahoittaa eksoottisia tutkimusaiheita maailmalla veronmaksajien rahoilla. Voi perustellusti kysyä, käytetäänkö veronmaksajien rahoja parhaalla mahdollisella tavalla, hän perustelee Verkkouutisten haastattelussa.
Suomen Akatemia jakaa tutkimusrahoitusta kuluvana vuonna yli 600 miljoonaa euroa.
Vesa Kanniainen toimi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professorina vuosina 1994–2017. Eläköitymisensä jälkeen hän on väitellyt tohtoriksi myös kauppatieteistä ja sotatieteistä.
Hänen mukaansa osa rahoitetusta tutkimuksesta kohdistuu liikaa ulkomaisiin yhteiskuntiin ja ilmiöihin, joilla ei ole suoraa kytkentää Suomeen.
– Olen nähnyt tutkimuksia, jotka käsittelevät esimerkiksi Ranskaan tai Nepaliin liittyviä yhteiskunnallisia teemoja. Ne voivat olla sinänsä päteviä, mutta suomalaisesta näkökulmasta ne ovat liian etäällä, Kanniainen perustelee eksoottisia aiheita yleisellä tasolla.
Kanniaisen mukaan Suomen Akatemian tulisi suunnata rahoitusta selkeämmin tutkimukseen, joka liittyy Suomen kannalta keskeisiin kysymyksiin.
– On tärkeää, että tutkimus kohdistuu lähemmäs kotimaata ja sellaisiin aiheisiin, joilla on merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle, hän toteaa.
Hän nostaa esiin useita tutkimusalueita, joita pitäisi tutkia nykyistä enemmän.
– Tutkimuksen pitäisi kohdistua esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen, Euroopan unioniin, poliittiseen järjestelmään sekä maahanmuuton talousvaikutuksiin, Kanniainen huomauttaa.
Tutkimuskentässä itsesensuuria – tiettyjä aiheita vältellään
Tutkimuskentässä on aukkoja erityisesti niin sanotuissa polttavissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
– Maahanmuuton talousvaikutuksista ei ole tullut merkittävää tutkimusta. Tässä on selvästi tutkimuksellinen aukko, Kanniainen huomauttaa.
Kanniainen arvioi, että tutkimuskentässä esiintyy myös itsesensuuria: osa tutkijoista saattaa vältellä tiettyjä aiheita, jos ne koetaan kiistanalaisiksi tai rahoituksen kannalta riskialttiiksi.
– Voidaan puhua itsesensuurista. Tutkijat voivat itse karsia aiheita pois, jos ne ovat poliittisesti tulenarkoja, tai jos rahoituksen saaminen niihin on epävarmaa. Kun jokainen haluaa olla hyvien puolella, niin et pääse sinne, jos nostat tutkimuksessa kiistanalaisia teemoja esiin. Yksi esimerkki on maahanmuuton vaikutukset julkiseen talouteen, hän toteaa.
Kanniaisen mielestä tiedeyhteisön tulisi pystyä käsittelemään myös vaikeita ja jakavia aiheita.
– Kaikki väestöön liittyvät kysymykset ovat Euroopalle keskeisiä nyt ja tulevaisuudessa. Niistä tarvitaan tutkimusta.
Kasvatustieteiden yhteiskuntavastuu
Kasvatustieteiden osalta Kanniainen huomauttaa, että tieteenalalla on yli sata professoria.
– Suomen Pisa-tulokset ovat romahtaneet ja koululaitoksen taso laskenut. Minusta kasvatustieteistä pitäisi tulla enemmän tutkimukseen perustuvia puheenvuoroja, koska tilanne on hälyttävä. Peräänkuulutan kasvatustieteiden puolelta enemmän yhteiskuntavastuuta.
Kanniaisen kritiikin kärki kohdistuu myös yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Hänen mukaansa osa tutkimuksesta on liian ideologista ja menetelmällisesti heikkoa.
– Tutkimuksen pitäisi perustua vahvemmin tilastollisiin ja kvantitatiivisiin menetelmiin. Nyt rahoitusta saa liian helposti tutkimus, jossa menetelmällinen pohja ei ole riittävän vahva. Tutkimus ei voi perustua näkemyksiin, hän perustelee.
Woke on kuin aivopesua
Kanniainen suhtautuu kriittisesti esimerkiksi feministiseen tutkimukseen.
– Se menee hömpän puolelle. Feministisiä tutkimuksia en näe tieteellisenä ollenkaan. Naisten ja miesten tasa-arvo on erinomainen tutkimuskohde, mutta feminismi ei ole. Nais- ja tasa-arvotutkimuksista osassa on identiteettipoliittisia woke-teemoja. On asenteellisuutta ja ideologisuutta, jotka ihmetyttävät, emeritusprofessori perustelee.
– Ja feminismihän on luonut itselleen omat tieteenalan julkaisukanavat ja käsitteistöt. Tieteellisen tutkimuksen kriteerien pitäisi olla selkeät kaikilla aloilla, hän jatkaa.
Kanniainen vertaa nykyistä woke-kulttuuria taistolaisuuteen ja kuvaa ilmiötä taloustieteen laumateorian mukaisena laumakäyttäytymisenä.
– Olen verrannut woke-kulttuuria siihen aivopesuun, jota yhden totuuden taistolaisliike teki vallatessaan 1970-luvulla korkeakoulumaailman. Yhdysvalloista tullut woke-hyökyaalto valloitti paljolti yhteiskuntatieteellisiä suuntauksia Suomen korkeakouluissa. Aivopesu on laumakäyttäytymistä. Ihmiset ovat herkkiä sille, miten toisten ajattelu vaikuttaa itseen. Lähdetään mielellään mukaan ja vaihdetaan oma informaatio toisen tarjoamaan informaatioon. Siitä saattaa sitten kehittyä lauma, hän havainnollistaa.
Rahoituksen kriteereihin selkeyttä
Kanniaisen mukaan kansainvälisiä aiheita käsittelevän tutkimuksen tulisi pääsääntöisesti olla englanninkielistä ja kansainväliselle tiedeyhteisölle suunnattua.
– Jos tutkimus koskee esimerkiksi rahapolitiikkaa tai pankkijärjestelmää, sitä ei pitäisi julkaista suomeksi vaan englanniksi. Näin se altistetaan kansainvälisen tiedeyhteisön arvioinnille, joka on osa tutkimuksen laadunvarmistusta, hän perustelee.
Kanniainen katsoo, että tutkimusrahoituksen kriteerejä tulisi selkeyttää ja tiukentaa.
– Keskeisinä rahoituskriteereinä pitäisi olla tutkimuksen perustuminen kunnollisiin menetelmiin sekä tutkimuksen kansainvälinen suuntautuminen, hän sanoo.
Hänen mukaansa tutkimusrahoituksen suuntaamisella on keskeinen merkitys Suomen tulevaisuuden kannalta.
– Kyse on siitä, millaista tietoa tuotetaan, ja mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään.
