Valkoinen Vappu järjestettiin tänä vuonna neljättä kertaa Tampereen ytimessä. Tapahtuman toisena puhujana oli Emmi Sipilä (Sinimusta Liike). Sipilän puhe käsitteli kotiäitiyttä ja sitä, miten feminismi ”vapautti” naiset työelämään. ”Naiset, ilman meitä ei tämä ainutlaatuinen kansamme voisi jatkua. Emme saa antaa niin kutsuttujen ”feministien” uskotella meille, että työmme perheenäitinä ei riittäisi.” Kansalainen julkaisee Sipilän puheen.
”Hei kaikki ja tervetuloa minunkin puolestani viettämään kanssamme valkoista vappua! Haluan aloittaa puheeni kertomalla henkilökohtaisen tarinani siitä, miten päädyin itse koulunpenkiltä kotiäidiksi.
Kun olin 18, olin vastikää mennyt naimisiin ja opiskelin ammattikoulussa. Koin olevani hyvä sillä alalla. Sain hyviä arvosanoja ja suoria kehujakin opettajilta. Vaikka kaikki tuntui olevan mallillaan niin tunsin silti, että jotain puuttui. Katsoin netistä erilaisia perhevlogeja ja mietin, että olisipa minullakin oma pieni josta huolehtia. Nuo nuoret naiset näyttivät niin onnellisilta nähdessään ensin testin muuttuvan positiiviseksi ja siitä n. 9 kuukautta myöhemmin se sama plussa oli heidän sylissään.
Aikaa kului ja koulunkäynti alkoi tuntua turhalta. Ala ei osaamisestani huolimatta tuntunut omalta ja mietin monesti, etten edes haluaisi alan töitä valmistuttuani. Tiesin äitini toiveet koulunkäyntini suhteen enkä halunnut tuottaa pettymystä. Haave omasta perheestä ja siten rauhallisesta ja tasapainoisesta elämästä kuitenkin vahvistui ajan myötä ja pian kerroinkin miehelleni olevani valmis yrittämään lasta.
Opettajani koulussa olivat minusta ihania. He olivat tukeneet minua vaikeina hetkinä, kun äitini sairastui syöpään ja tiesin menettäväni hänet. Opettajat olivat ymmärtäväisiä, kun tehtävät palautuivat ajoittain myöhässä tai kun koin tarpeelliseksi poistua luokasta tai jättää koulupäivän kesken. 2020 äitini menehtyi ja koin aluksi suurta surua. Pian se suru muuttui kuitenkin enemmän helpotukseksi, sillä ainakaan äidin ei enää tarvitsisi kärsiä kovista kivuista.
Äidin menehtymisen myötä aloin tosissani ajatella, mitä minä halusin. Olin uupunut ja koulukaan ei enää tuntunut omalta. Ajatus omasta perheestä nosti taas päätään yhä vahvempana ja ajattelin kertoa haaveistani opettajalleni. Opettajan reaktio kuitenkin yllätti. Aiemmin niin kiltti ja ymmärtäväinen ihminen lyttäsi heti haaveeni. Olisi kuulemma tyhmää ”heittää hukkaan” parhaat opiskelu- ja työvuodet. Saa niitä lapsia myöhemminkin. Myöhemmin otin puheeksi haluni lopettaa koulu kokonaan. En halunnut tuhlata aikaani koulussa, jonka alalle en edes haluaisi.
Opettaja kehotti miettimään vielä. Opintoja olisi jäljellä enää vain reilu vuosi. Keräsin ajatuksia kasaan muutamasta päivästä viikkoon. Puhuin puolisoni kanssa asiasta. Mutta en vain nähnyt pienintäkään syytä jatkaa muiden odotuksien mukaisesti. Joten ilmoitin myöhemmin 2 opettajalle olevani varma päätöksestä lopettaa koulu kesken. Luokanvalvoja sanoi jotakuinkin näin: ”Mieti, mitä sinun äitisi olisi halunnut.” Olen näiden vuosienkin jälkeen aika sanaton siitä, miten joku tuollaisessa asemassa voi edes sanoa mitään tuollaista, ottaen huomioon vielä sen, että äitini oli vasta hiljattain menehtynyt. Toinen opettajani taasen sanoi seuraavaa: Suora lainaus: ”Sun tulevaisuuden kannalta tämä on kyllä suoraan sanottuna erittäin huono, väärä ja epäonnistunut päätös. Se ei palvele KETÄÄN tai MITÄÄN tarkoitusta eikä HYÖDYTÄ ketään tai mitään. Ennen kaikkea itseäsi ammut nyt jalkaan ja pahasti.”
En tiedä teistä, mutta minua nuo sanat eivät ainakaan innostaneet jatkamaan tuossa koulussa.
Vuosi tuosta hetkestä olin jo raskaana esikoistamme odottaen ja nyt meillä on puolisoni kanssa 2 maailman ihaninta lasta, jotka ovat opettaneet minulle enemmän, kuin tuo oppilaitos koskaan.
Miksi kerron tämän? Siksi, koska minusta on väärin, että voivottelemme syntyvyyden laskua samalla, kun painostamme parhaassa perheenperustamisiässä olevat naiset tavoittelemaan turhanpäiväisiä koulututkintoja, joidenka myötä ei edes pääse työllistymään.
Enkä ole ajatusteni kanssa yksin. Näen usein eri somealustoilla nuoria naisia kertomassa, kuinka hekin haaveilevat omasta perheestä, raskaudesta ja lapsista. Rauhallisesta perhe-elämästä, jota ei kuitenkaan saa tavoitella, kiitos valtion ajaman nykyisen kaltaisen politiikan, joka haluaa ylikuormittaa naiset odotuksillaan opiskelusta, työstä ja niiden jälkeen vielä perheestä ja kodista. Eikä tämä jää pelkästään haaveiden syrjäyttämiseen vaan tämä sama ylikuormitus näkyy jo fyysisessä terveydessä.
Iltalehti julkaisi 14.3.2025 Jutun otsikolla:
”Nuoret naiset saavat yhä enemmän aivoinfarkteja – Syy on yllättävä”
”Alle 50-vuotiaiden aivoinfarktit ovat lisääntyneet osin tuntemattomista syistä. Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti nuorten naisten sairastumisten taustalla voi olla kuitenkin yllättävä syy: jatkuva psyykkinen stressi.”
Kun juttua selaa alaspäin, törmäämme kohtaan, jossa sanotaan seuraavaa:
” – Eroa nuorten naisten ja miesten välillä voidaan mahdollisesti selittää sillä, että nuorten naisten pitää tasapainotella elämän eri osa-alueilla miehiä enemmän, ja tämä lisää stressikuormitusta, kertoo tohtorikoulutettava Shakar Kutal tiedotteessa.”
Kertokaa minulle, miten kukaan yksilö, puhumattakaan koko kansastamme, hyötyy siitä, että uuvutamme naiset kaikilla näillä vaatimuksilla ja odotuksilla? Feminismin myötä naisen rooli yhteiskunnassa on kasvanut liian suureksi siinä missä miehen rooli on aikalailla pysynyt muuttumattomana. Tämä taas on lisännyt ristiriitoja miesten ja naisten välille. Uskotellaan, että nämä ongelmat ovat ”pahan patriarkaatin ajamia” vaikka todellisuudessa se on feministisen vapauden ja tasa-arvon tuotosta. Tämä järjestely ei ole tasa-arvoa nähnytkään, päinvastoin. Tämä on sitä todellista epätasa-arvoa. Tätä uudenlaista epätasa-arvoa on sitten haluttu lähteä korjaamaan niin, että tehtiin muunmuassa. perhevapaauudistus. Valtioneuvoston sivuilla kerrotaan uudistuksen olevan lähtöisin EU:n työelämän ja tasapaino-direktiivistä. Muutoksella haluttiin edistää miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä. ”Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen hyödyttää montaa perhettä ja koko yhteiskuntaa, kun tasa-arvo etenee” sanoo työministeri Tuula Haatainen.
Todellisuudessa tämäkin uudistus vain hankaloittaa valtaosaa perheiden arkea. Monet naiset haluaisivat jäädä pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lastaan, mutta koska ”tasa-arvo” menee äitien ja lasten hyvinvoinnin edelle niin ajetaan läpi tällaisia uudistuksia vaikka väkisin. Uskotellaan, että tämä on perheille hyväksi, vaikka todellisuudessa se vain erottaa lapset äideistään, joita nämä kaikista eniten tarvitsisivat. Mielestäni tämänkaltainen politiikka, joka pyrkii puuttumaan luonnollisiin järjestelmiin, on sairasta.
Jos haluamme lisää syntyvyyttä, meidän tulisi helpottaa naisten stressiä laskemalla odotuksia opiskelun ja palkkatöiden suhteen ja kannustaa sen sijaan nuoria pareja lisääntymään ja avustaa äitejä jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Näin naisten kokema ylikuormitus helpottuisi, loisimme positiivista kuvaa perheistä ja lapsista, kansan hyvinvointi osin paranisi ja ainutlaatuinen kansamme voisi jatkua.
Mutta jotta voisimme päästä tähän, tulisi myös perheille pystyä takaamaan tarpeeksi vaurautta ylläpitää tätä järjestelyä. Myöskin nykyisenkaltainen kulutuskulttuuri kannustaa meitä tuhlaamaan turhanpäiväisyyksiin, epäeettisissä olosuhteissa valmistettuun roskaan. Suuryritysten ajama palkkapoljenta ja halpatyövoiman haaliminen ulkomailta tulee lopettaa. Suomalaisille työntekijöille kunnollinen palkka ansaitusti kovasta työstään.
Suuret uhraukset, jotka meidän esi-isämme ovat tehneet suojellakseen tätä ainutlaatuista ja kaunista kansaamme on vajota viemäristä alas, kun annamme globalistien sanella, miten meidän maatamme ja kansaamme tulee johtaa. Päästämällä suuria massoja ulkolaisia maahamme, oli syy sitten turvan- tai työpaikan hakeminen ja ohjaamalla naiset tavoittelemaan ennemmin töitä kuin elämänkumppania ja perhettä, johtaa nämä päätökset vääjäämättä siihen, että me suomalaiset jäämme vähemmistöksi omassa maassamme.
Naiset, ilman meitä ei tämä ainutlaatuinen kansamme voisi jatkua. Emme saa antaa niin kutsuttujen ”feministien” uskotella meille, että työmme perheenäitinä ei riittäisi. Että se olisi itsekästä tai turhaa, ajanhukkaa tai jopa haitallista. Ikään kuin panoksemme yhteiskunnan ylläpidossa olisi merkittävämpi, jos tuhlaamme sen istumalla koulunpenkillä tai kaupankassalla kolmekymmiseksi asti ja vasta EHKÄ sitten voisimme harkita lasta, jos silloinkaan. Meidän kehoillamme on mahdollisuus tehdä jotain paljon suurempaa, kuin päivittäistavarakauppojen hyllyjen täyttäminen tai toimistoissa istuminen. Me voimme luoda uutta elämää! Kehomme kasvattavat, synnyttävät ja ruokkivat uusia sukupolvia. Sen ihmeellisempää työtä ja uhrausta oman kansan ja maamme eteen ei meille voisi olla. Siihen ei pysty kukaan muu, kuin me. Meidän työmme kotona on korvaamatonta.
Haluan loppuun vielä lukea pätkän vanhasta Lottalehdestä vuodelta 1931, jonka on kirjoittanut Fanni Luukkonen, Lotta Svärd -järjestön johtaja:
”On niin, että vuosikymmenien kehitys monessa suhteessa on muuttanut naisen asemaa ja tehtäviä. Ne monet yhteiskunnalliset oikeudet, joista nainen on sitten Topeliuksen aikojen osallistunut, ovat antaneet hänelle velvollisuuksia, joiden täyttämisessä hän noudattaa toisia muotoja kuin ennen. Mutta syvimmässä mielessä on Topeliuksen sana edelleenkin paikkaansa pitävä: Kodin ja tavan luomisessa sekä nousevan polven kasvattamisessa on vieläkin hänen vaikutuksensa ehdoton, vaikka hän ei olekkaan enää entiseen tapaan lapsensa koulumestari. Ne mielteet ja ajatuskuvat, joita lapsi luonnollisessa elinpiirissään jo varhaisvuosina saa, iskeytyvät lujasti hänen mieleensä. Kun tätä herkkyyttä vastaanottaa vaikutelmia tehostaa luontainen kiintymyksen ja ihailun tunne kasvattajaa kohtaan, ymmärrämme helposti, että kodin kasvattajilla on suuri vaikutusvalta lapsen ja nuoren henkisen minäkuvan muovaajana.
Oletteko, rakkaat lotat, Te, jotka äiteinä vaikutatte, pysähtyneet ajattelemaan minkä aarteen annatte lapsellenne elämää varten, jos jäätte säilymään ainaiseksi ihanteeksi hänen sydämeensä? Ken on elämältä saanut sen lahjan voimakseen, että näkee äidissään naisen ja ihmisen kirkkaimman ilmestyksen, ei koskaan voi lakata sitä siunaamasta.”
Kiitos ja hyvää valkoista vappua suomalaiset!”
Emmi Sipilä
