Luin kesän ratoksi vasta julkaistun Kansalaisaktivistin käsikirjan, jossa käydään läpi erilaisia tapoja ja skenaarioita, miten kansalaisaktivismia voi tehdä. Kirja on melko laaja ja auttaa ymmärtämään sitä, miten laajaa myös aktivismi oman kansakunnan eteen voi olla. Voit lukea kirjailijan toissa viikolla julkaisemamme haastattelun tästä.
Yksi teoksen pääpointti tietenkin on kertoa lukijalleen, että kansalaisaktivismilla voi muuttaa ympäristöä parempaan suuntaan, kunhan siihen suhtautuu ahkerasti ja pitkäjänteisesti. Tämä on helppo todeta myös vertaamalla maailmantilaa ja Overtonin ikkunaa viiden tai kymmenen vuoden takaiseen. Joka paikassa nationalismista on tullut merkittävästi valtavirtaisempi ajattelutapa. Vasemmiston termeillä syyttäminen ei kiinnosta enää ketään. Joka kahvilassa, työpaikalla ja muussa sosiaalisessa piirissä voit kuulla arkista ja häpeilemätöntä keskustelua teemoista, joita me nationalistit olemme tuoneet esille. Tämä on tapahtunut aktiivisten nationalistien ahkeran työn ansiosta. Siitä kuuluu kiitos luultavasti myös sinulle, hyvä lukija.
Pääasiassa vapaaehtoistyönä tehtävä kansalaisaktivismi sen eri muodoissa on viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana synnyttänyt kokonaisen sukupolven, joka on läpi elämänsä elänyt maailmassa, jossa kansallismielisten teemojen esilletuonti on jälleen normaalia keskustelukulttuuria, vaikka meitä toki tukahdutetaankin erilaisin sensuurin keinoin sekä viranomaisten toimesta. Silloin kun minä olin nuori, tai edes silloin kun 90-luvun lapset olivat nuoria, ei näin ollut – kyse oli vasemmistohegemonian vuosikymmenistä, jolloin nationalistiset teemat olivat lähes täysin tapettuja. Nämä vuosikymmenet olivat poliittisesti harmaita ja melkoisen epäkiinnostavia. Tuleva 30-luku tuskin on yhtä harmaa vuosikymmen kuin vaikkapa 1990-luku.
Myös Kansalaisen oma työ on kansalaisaktivismia. Teemme tätä mediaa vapaaehtoisesti tiedottaaksemme ympäristöämme meille tärkeistä asioista. Kansalaisella on sen verran lukijoita viikko-, kuukausi- ja vuositasolla, että sillä voi hyvällä omallatunnolla sanoa olevan vaikutusta ympäristöönsä. Lukijoissa on myös yhteiskunnallisesti merkittäviä ihmisiä. Voimme tämän aviisin kautta tuoda esille sellaisia asioita, jotka eivät ehkä tänään ole valtavirtaa, mutta voivat huomenna olla, ja mielellämme avustamme niiden valtavirtaistumista. Esimerkiksi paluumuutto on asia, jonka tahdomme poliittiseen päätöksentekoon mukaan. Jos muuten kiinnostuit kirjoittamisesta, ota reippaasti yhteyttä ja laita kynä savuamaan!
Kansalainen on vain yksi media. Kansalaisaktivismi on laajempi kokonaisuus, kuten Kansalaisaktivistin käsikirja selventää. Se voi tapahtua kadulla, somessa, mediassa, rakentamalla kulttuuria, rajoittamalla, provosoimalla – ja lukemattomilla muilla tavoilla. Aktivismi muuttaa maailmaa parempaan suuntaan, mutta se vaatii ahkeruutta aktivisteilta.
Suosittelen teitä jokaista lukemaan teoksen ja ryhtymään aktiivisesti ajamaan oman kansamme asiaa itsellenne luontevimmalla tavalla. Jokainen luoksemme tuleva suomalainen on askel kohti itsenäistä isänmaata. Sillä on vaikutusta ympäristöön, vaikka vastapuolemme koittaisi muuta väittääkin.
