Eurooppa Politiikka Talous

Valot sammuvat, Eurooppa: Brysselin energiafantasian kustannukset

Kuvituskuva: Kansalainen.

Espanjan sähkökatkos ei ollut pelkkä häiriö, vaan varoitus.

Espanjan johtavat energiayhtiöt – Iberdrola, Endesa ja EDP – ovat edelleen lamaantuneita. Koko Espanjassa 28. huhtikuuta tapahtuneen maanlaajuisen sähkökatkon jälkeen hallitus ei ole vielä antanut selkeää selitystä tai ottanut teknistä vastuuta. Yritykset, joita edustaa työnantajajärjestö Aelec, ovat tuominneet ”yllättäviä puutteita” virallisessa tutkimuksessa. Ne vaativat, että romahdusta edeltävinä päivinä havaitut äärimmäiset jännitepiikit sisällytetään analyysiin. Ne ovat arvostelleet ENTSO-E:n – Euroopan sähköoperaattoreiden verkoston – alustavaa raporttia siitä, että siinä väitetään, että ”järjestelmä toimi normaalisti” vain muutama sekunti ennen vikaa. Samaan aikaan kirjattiin vakavia jännitevaihteluita, jotka ylittivät turvallisuusrajat ja käynnistivät suurjännitteisten sähköasemien ja keskeisten jalostamoiden automaattiset sulkemiset.

Tämä episodi on paljon enemmän kuin yksittäinen tapaus. Se on vertauskuva Euroopan unionin energiapolitiikan epävakaasta suunnasta. Ilmastonmuutoksen nimissä Bryssel on aloittanut energiamallinsa radikaalin uudistamisen, jota eivät ohjaa tekniset tai taloudelliset realiteetit vaan poliittisen ja byrokraattisen eliitin asettama ideologinen ohjelma. Se, mitä markkinoitiin sujuvana siirtymisenä kohti uusiutuvia energialähteitä, on muuttunut pakotetuksi vihreäksi ohjelmaksi, jolle ei ole olemassa toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ja jonka vaikutukset kilpailukykyyn, järjestelmän vakauteen tai kansalaisten hyvinvointiin jäävät vähälle huomiolle.

Tämän ajautumisen taustalla on REPowerEU-suunnitelma, joka käynnistettiin Ukrainan sodan alkamisen jälkeen ja jonka tavoitteena oli Euroopan ”täydellinen irrottaminen” Venäjän energiasta. Se, mikä aluksi vaikutti perustellulta geostrategiselta toimenpiteeltä, muuttui Euroopan komission käsissä nopeasti tekosyyksi ajaa uusiutuvia energialähteitä läpi hinnalla millä hyvänsä. Tämä johti hätäiseen ja epätasaiseen siirtymävaiheeseen, jossa kansalaiset ja yritykset joutuivat maksumiehiksi.

Tämä hyppy tyhjyyteen on horjuttanut keskeisiä aloja, kuten maataloutta, liikennettä ja teollisuutta, ja pakottanut ne vastaamaan kasvaviin kustannuksiin ilman todellisia teknologisia parannuksia. Saksan kaltaiset maat, jotka sulkivat ydinvoimaloitaan poliittisesta vakaumuksesta, ovat nyt joutuneet avaamaan uudelleen hiilivoimaloita, mikä on ristiriitainen käänne. Samaan aikaan valtiollinen propaganda jatkaa vihreän energian omavaraisuuden edistämistä, kun taas kotitaloudet joutuvat maksamaan ennätyssuuria sähkölaskuja ja yritykset menettävät kilpailukykyään.

Sisäänrakennetut heikkoudet sähköverkoissa

Euroopan sähköverkon rakenteelliset puutteet tulevat yhä selvemmin esiin. Manner-Euroopan sähköverkko suunniteltiin vakaita ja ennustettavia vesi-, kaasu- ja ydinvoimalähteitä varten. Tuuli- ja aurinkoenergian kaltaisten ajoittaisten energialähteiden massatuotanto vaikeuttaa epätasapainon hallintaa: ilman tuulta tai aurinkoa tuotanto romahtaa, ja jos sitä on liikaa, verkko ylikuormittuu vaarallisesti.

Huhtikuun 28. päivänä Iberian niemimaa sai kokea nämä seuraukset omakohtaisesti. Useissa sähköasemissa havaittiin epänormaaleja jännitetasoja koko aamun ajan. Vakavasti ymmärrettynä: ”jännitteen heilahtelu” tarkoittaa verkon jännitteen äkillistä ja merkittävää vaihtelua, joka voi vahingoittaa laitteita, aiheuttaa automaattisia katkaisuja tai ääritapauksissa täydellisen sähkökatkoksen. Lanchan sähköasemalla jännite nousi lähes 250 kV:iin linjalla, joka on mitoitettu 220 kV:lle. Toinen 400 kV:lle mitoitettu linja ylitti 470 kV:n jännitteen juuri ennen romahdusta. Aelecin mukaan nämä poikkeamat alkoivat jo kello 10.00. Syyksi on mainittu tuotannon äkillinen 2 200 MW:n lasku, mutta järjestelmä on teoriassa rakennettu kestämään jopa 3 000 MW:n menetys ilman, että se sammuu. Tämä ei ollut sattumanvarainen vika, vaan sisäänrakennettu heikkous.

Vihreä pakkosiirtymä vaatii uhreja

Teknisten ja poliittisten kysymysten lisäksi energian pakkosiirtymä vaatii myös inhimillisiä uhreja. Eurooppalaiset kotitaloudet maksavat enemmän sähköstä, mikä vaikuttaa erityisen voimakkaasti keski- ja pienituloisiin perheisiin. Liikenteen sähköistäminen, jota on edistetty ilman riittävää ennakointia, nostaa liikkumisen hintaa luotettavan latausinfrastruktuurin puutteen vuoksi. Maatalousyrittäjät ja kuorma-autonkuljettajat, joita jo nyt painostavat hallitsemattomat ilmastosäädökset, joutuvat kohtaamaan kasvavia kuluja, kun heitä painostetaan tekemään investointeja, joihin heillä ei ole varaa.

Sähkökatkokset eivät myöskään ole mikään pikkujuttu: niiden vaikutukset vaihtelevat monimiljoonaisista teollisuustappioista sairaaloiden, koulujen ja liikenneverkkojen lamaantumiseen. Espanjassa sähkökatko maksoi jopa viiden ihmisen hengen. Energiamalli, joka ei pysty takaamaan tasaista toimitusta, uhkaa taloutta ja yleistä turvallisuutta.

Euroopan teollisuus, erityisesti mantereen keski- ja eteläosissa, kärsii jo nyt pahiten. Koska monet yritykset eivät pysty kilpailemaan amerikkalaisten tai aasialaisten energianhintojen kanssa, ne ovat siirtämässä tuotantoaan muualle tai sulkemassa toimintojaan. Paradoksaalista kyllä, jopa vihreällä ohjelmalla edistetyt alat, kuten sähköautot, ovat ajautuneet suuriin vaikeuksiin. Aikoinaan hallitseva autoteollisuus Saksassa ja Ranskassa kamppailee pysyäkseen pinnalla yhä kovemmassa kilpailussa maailmanmarkkinoilla. Samalla kun Eurooppa asettaa ideologisia standardeja, Kiina valmistaa enemmän, paremmin ja halvemmalla. Teollisuuden alasajo ei ole enää uhka – se on tosiasia. Erityisesti on huomattava, että jotkut vasemmiston ryhmittymät pitävät jopa ”kasvun vähentämistä” – tahallista talouden taantumista – suotavana tavoitteena.

Vielä pahempaa on, että kaikista näistä uhrauksista huolimatta Eurooppa jatkaa Venäjän energian tuontia – nyt kolmansien maiden kautta – ja on edelleen haavoittuvainen geopoliittiselle paineelle. Lupaus energiaomavaraisuudesta kuulostaa hyvin usein ontolta.

Vihreä sopimus ”Green Deal” on muuttunut modernisoinnin lupauksesta poliittiseksi myytiksi: tarina, jolla ei ole enää todellisuuspohjaa ja jota tuetaan propagandalla, joka kieltäytyy kohtaamasta sen ristiriitoja. Yleisö, joka on yhä tietoisempi todellisista kustannuksista, on alkanut vastustaa sitä. Alankomaiden maanviljelijöiden vastarinta synnytti poliittisen puolueen, joka on nyt osa hallituskoalitiota. Muissa maissa protestit ja kansalaisten tyytymättömyys lisääntyvät. Ja tämä on vasta alkua. Tällä viikolla maanviljelijät palasivat Brysseliin protestoimaan heitä tukahduttavaa politiikkaa vastaan.

Energiamurros ei ole luonnostaan haitallista, mutta sitä ei voida määrätä dogmaattisesti. Se edellyttää realismia, teknologista moniarvoisuutta, asteittaista toteuttamista ja halukkuutta ottaa käyttöön se, mikä toimii. Ydinvoiman, vesivoiman ja maakaasun on oltava osa energialähteiden yhdistelmää, kun vihreät teknologiat kypsyvät. Kestävyyttä ei saavuteta kieltämällä fysiikkaa tai rankaisemalla kansalaisia, vaan yhdistämällä kaikki käytettävissä olevat välineet pitkän aikavälin suunnitelmiin.

Se, mitä Espanjassa tapahtui, on varoitus, ei pelkkä häiriö. Euroopan nykyinen energiamalli ei pysty toimimaan Brysselin asettamissa olosuhteissa. Energiapolitiikkaa on pikaisesti harkittava uudelleen – ei ideologian vaan tekniikan, talouden ja terveen järjen avulla. Jos energiamurroksen on määrä olla etenemistapamme, sitä on jatkettava varovaisesti, teknologista moninaisuutta noudattaen ja järjestelmän todellisia rajoituksia kunnioittaen. Euroopalla ei ole varaa kompuroida pimeässä vihreän valon puolesta, koska se ei vieläkään tiedä, miten se kytketään päälle.

Lähde: European Conservative

Lue lisää aiheesta:
Tilaa
Ilmoita
1 Kommentti
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Marko Kristian

Vaikka mikään asiantuntija en ole, niin Suomessa tuntuu hullulta että tänne suunnitellaan jopa satoja ulkomaisia datakeskuksia, jotka on hirveitä sähkö ja vesi syöppöjä.
Suomelle hyöty on hyvin pientä, ja suomalaisille taas haitat suuria.
Tässä on jo 2-3 vuotta ohjeistettu kansalaisia säästämään sähköä, älä keitä kahvia, älä käy suihkussa, äläkä vaan lämmitä sähkösaunaa muuten sähkö loppuu.
Sitten ollaan rakentamassa hirveät määrät datakeskuksia joista yksikin pahimmillaan vie jo sähköä saman kun kaikki Helsingin asukkaat.
Lisäksi tosiaan tuhlaavat ne pohjavedet, varmaan niiden takia tänne tulevatkin.
Hyöty on se että hallitus saa kehua ”ulkomaisilla investoinneilla”, välittämättä haitta/hyöty suhteesta.

Uusimmat uutiset