Bryssel näkee ”mahdollisuuden” siinä, että Yhdysvallat ei enää rahoita poliitikkojen kontrolloimia kansainvälisiä sosiaalisen aktivismin verkostoja.
Kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava komissaari Jozef Síkela on tehnyt Brysselin strategian selväksi Espanjan johtavan vasemmistolaisen sanomalehden äskettäisessä haastattelussa: Yhdysvaltojen kaltaisten toimijoiden vetäytymistä kansainvälisestä kehitysavusta ei pidetä mallin epäonnistumisena, vaan ”tilaisuutena” vahvistaa Euroopan sitoutumista ideologiseen rakenteeseen, joka on viime vuosina muovannut maailmanpolitiikkaa.
El Paísille antamissaan lausunnoissa Síkela valitteli avoimesti USAID-ohjelman keskeyttämistä Donald Trumpin hallinnon aikana ja kuvaili sitä ”huonoksi viestiksi kehitysyhteistyöohjelmalle”. Hän ei kuitenkaan suinkaan näe sitä kriisinä, vaan tulkitsee sen mahdollisuudeksi laajentaa ”Euroopan pehmeää valtaa”.
”Jos emme tee sitä, jätämme tämän välineen kilpailijoillemme, kuten Kiinalle ja Venäjälle”, Síkela varoitti ja viestitti, että Brysselin logiikka ei ole miettiä uudelleen tavoitteitaan vaan miehittää kaikki tyhjä tila, jonka Yhdysvaltain vetäytyminen on jättänyt avoimeksi, tekosyynä näiden kahden suurvallan vastustaminen.
Global Gateway -ohjelman kautta Euroopan komissio pyrkii saamaan käyttöön jopa 300 miljardia euroa ”työpaikkojen, arvoketjujen, markkinoille pääsyn ja koulutuksen luomiseen”. Näiden näennäisen neutraalien kaavojen takana on kuitenkin jatkoa rahoitusarkkitehtuurille, joka on jo vuosia tyrkyttänyt Agenda 2030:ta ja ”kestävän kehityksen tavoitteita”, joita suuret yhteiskunnalliset ja poliittiset sektorit ovat pitäneet sosiaalisen suunnittelun välineinä.
EU:n ”humanitaariset naamiot” vaikutusvaltaisten verkostojen ylläpitämisessä
Síkela myöntää, että ”hajanainen perinteinen kehitysapuohjelma ei ole tuottanut odotettuja tuloksia”, mutta hän ei suinkaan kyseenalaista sen ydintä vaan kannattaa sen taloudellisen vaikutuksen vahvistamista ja yksityisen pääoman houkuttelemista lisää. Hänen mukaansa ensisijaisena tavoitteena on ”vakuuttaa Euroopan kansalaiset siitä, että jos emme investoi nyt, tulevat kustannukset ovat tulevaisuudessa paljon suuremmat”, ja hän vertaa ilmastotaistelua tautiin, joka ei katoa vain siksi, että ihmiset lakkaavat puhumasta siitä. Käytännönläheisyyden varjolla perustellaan edelleen miljoonien eurojen investointeja ideologisiin aloitteisiin, jotka kyseenalaistetaan tehokkuuden nimissä.
Kun Síkela kohtasi kasvavan vastarinnan Latinalaisessa Amerikassa, jossa Milein ja Bolsonaron kaltaiset johtajat ovat avoimesti kritisoineet kestävän kehityksen tavoitteita ideologisena agendana, hän vastasi halveksivasti: ”Voimme kääntää sen eduksi.” Komissaarin mielestä muiden luopuminen ilmastokilpailusta vain avaa Euroopalle tilaa edetä, kehittää uutta teknologiaa ja tulevaisuudessa myös rahaksi. Ei ole varaa keskustella siitä, pitäisikö EU:n viedä tätä agendaa rajojensa ulkopuolelle; tärkeää on olla ”nopea, keskittynyt ja valikoiva”.
Edes epädemokraattisille maille asetetut pakotteet eivät hidasta koneistoa. Vaikka hän vakuutti, että Eurooppa ”ei halua tehdä yhteistyötä ei-demokraattisten hallintojen kanssa”, Síkela totesi, että apu jatkuu, koska ”näissä maissa on myös ihmisiä, jotka tarvitsevat apua”. Tämä humanitaarisen naamion alla toimiva lähestymistapa mahdollistaa vaikutusvaltaisten verkostojen ylläpitämisen Syyrian, Afganistanin tai Kuuban kaltaisilla strategisilla alueilla, joilla ihmisoikeuskeskustelusta tulee joustava väline Euroopan geopoliittisten etujen edistämiseksi.
Aikana, jolloin Yhdysvallat vetäytyy ja uudet voimat nousevat, EU ei halua vain säilyttää asemaansa: se haluaa täyttää USAID:n jättämän tyhjiön ja vakiinnuttaa asemansa globaalin tulevaisuuden pääarkkitehtina tarkistamatta mallia, joka on oletetun universaalin edistyksen nimissä heikentänyt kansallisia suvereniteetteja ja perinteisiä arvoja.
Lähde: European Conservative
Niin sitä taas suomalaistenkin rahaa käytetään ”hyvään” ihan kysymättä.
Mahtava eurostoliitto.