Kansallismieliset perinteet syntyvät luomalla ja osallistumalla, kuten ennen viime vappua kolumnissani kirjoitin. Yhtälailla kuin ne syntyvät ja elävät osallistumalla, ne myös kuolevat, mikäli niihin ei osallistu eikä niitä ylläpidä.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että kun vuoden tärkein kansallismielisen aktivismin päivä taas lähestyy, on aika laittaa osallistumis-saappaat jalkaan ja osallistua niihin perinteisiin kansallismielisiin tapahtumiin, joiden järjestäminen tapahtuu vapaaehtoisten aktivistien toimesta ja jotka ylläpitävät perinteiden jatkumoa.
Perinteet ovat osa jokaisen kansakunnan liekkiä. Perinteet luovat juuria, joilla olemme sidottuja maahamme ja kansaamme – veri ja maa. Itsenäisyyspäivä on kalenterivuoden tärkein kansallismielisten perinnepäivä, ja me haluamme ylläpitää sekä kehittää sitä suuremmaksi ja merkittävimmäksi, koko kansakuntaa koskevaksi perinteeksi.
Tämä tapahtuu osallistumalla. Tämä tapahtuu tuomalla kaverisikin paikalle. Tämä tapahtuu, kun keskustelet asiasta avoimesti uusien ihmisten kanssa ja kerrot, miten hienoa on kuunnella Suomi Herää-kulkueen rumpujen jylinää tai kantaa soihtua 612-kulkueessa.
Moni valittaa, että kulkueet ovat kokoluokaltaan liian pieniä ja vertaavat niitä esimerkiksi Puolan itsenäisyyspäivän jättimäiseen itsenäisyyspäivän marssiin. Tuohon osallistuu satoja tuhansia ihmisiä.
Kulkueet eivät kasva, mikäli emme avoimesti ja ylpeästi osallistu niihin. Ne eivät kasva, mikäli emme ylisukupolvisesti ylläpidä perinnettä yllä. Eivätkä ne kasva, jos jäämme kotiin.
Nähdään siis itsenäisyyspäivänä Helsingissä, jossa kokoonnumme luomaan nationalistisia perinteitä.
