Italiassa järjestettiin lauantaina Remigration Summit-nimellä kulkenut tapahtuma, joka nousi kansainvälisiin otsikoihin ja etenkin Italiassa tapahtuma oli valtakunnan ykköspuheenaihe viikkojen ajan. Paikalla oli myös Kansalaisen aktiivinen lukija, joka kasaa ajatuksia tapahtumasta lehdellemme.
Remigration – Paluumuutto. Termi on valtavirtaistuva poliittinen aihe ja sisällöltään kaikessa yksinkertaisuudessaan ratkaisu moniin merkittäviin ongelmiin, jotka vaivaavat Eurooppaa. Vain parissa vuodessa ahkerat kansalaisaktivistit ovat saaneet ajatuksen laajamittaisesta paluumuutosta monien huulille. Se tarkoittaa juurikin sitä, että poliitikkojen tulee aloittaa Euroopassa olevien afrikkalaisten ja aasialaisten laajamittainen paluumuutto takaisin esi-isiensä maihin.
Maahanmuuttokritiikki on jo pitkään ollut valtavirtaista poliittista keskustelua. Tiukempaa rajakontrollia ajavat puolueet ovat monien maiden hallituksissakin. Harva puolue tosin ajaa paluumuuttoa, sillä he pelkäävät kyseessä olevan liian kuuma peruna. Tätä varten kansalaisaktivistit, kansallismielinen kolmas sektori, on ottanut tehtäväkseen Overtonin ikkunan siirtämisen niin, että poliitikotkin uskaltavat puhua paluumuutosta. Yksi monista näistä keinoista on tämä seminaari, ja se olikin valtava menestys.
Tapahtumaa alettiin vastustamaan tietenkin äärivasemmiston taholta. Milanon vasemmistolainen pormestari ilmoitti, ettei sitä tulisi järjestää hänen johtamassaan kaupungissa. Tämä johti siihen, että koko Italian media kiinnostui siitä, kuten kiinnostui myös Antifa ja kaikki muut vasemmiston roskajärjestöt. Nämä järjestivätkin Milanon keskustassa mellakan, jossa he tappelivat poliisien kanssa.
Vasemmiston toiminnan vuoksi tapahtumasta tuli myös sananvapauskysymys, ja esimerkiksi Matteo Salvini ja moni muu merkittävä poliitikko puolusti julkisesti sen järjestämistä. Tämä itsessään toi tapahtumalle valtavan julkisuuden ja se taas itsessään aiheutti juurikin sitä, mikä sen tarkoitus fyysisen verkostoitumisen lisäksi olikin: siirtää Overtonin ikkunaa kohti sitä, että ajatus paluumuutosta tulee askel askeleelta valtavirtaisemmaksi keskusteluksi. Toisin sanoen vasemmisto ampui itseään jalkaan vähän samalla tavalla kuin he tekivät itselleen viime talven kirjastolukupiirien kanssa Suomessa. Remigration Summitin järjestäjät ovatkin kiitelleet Milanon pormestaria toistuvasti hänen tarjoamastaan PR-työstä.
Itse tapahtuma saatiin kaikesta vasemmiston työskentelystä huolimatta järjestettyä, vaikka paikat menivätkin pari kertaa alta aivan viime metreillä. Tämä on melko tuttua kansallismielisten tapahtumien järjestäjille, joten skenaarioon oli varmasti myös varauduttu.
Julkisesti puhujiksi markkinoitiin viittä puhujaa – itävaltalaisaktivisti Martin Sellner, portugalilaisaktivisti Afonso Gonçalves, ranskalainen kansalaiskeskustelija Jean Yves Le Gallou, hollantilainen Eva Vlaardingerbroek sekä belgialainen Dries Van Langenhove. Kaikki näistä ovat tunnettuja kotimaissaan sekä myös maailmanlaajuisesti, joten sillä itsessään oli merkittävää markkina-arvoa tapahtumalle.
Lopulta tapahtuman puhujien määrä kuitenkin kasvoi; paikalla oli myös kaksi amerikkalaista puhujaa, yksi ranskalainen identitääriaktivisti, kaksi saksalaista, joista toinen on AfD-puolueen kansanedustaja, kaksi Lega-puolueen europarlamentaarikkoa, kaksi englantilaista poliitikkoa sekä yksi skotlantilainen. Tuhti kattaus!
Puheiden aiheet käsittelivät sitä, miksi paluumuutto on tärkeää, sitä, miten se tehdään käytännössä sekä sitä, miten aktivistit voivat vetää Overtonin ikkunaa oikealle.
Sellner kertoi, että erittäin tärkeää ikkunan siirtämisessä on toistot, toistot, toistot sekä toistot. Aktiivisella toistamisella ja erilaisella aktivismikavalkaadilla kaikki pakotetaan muodostamaan mielipide aiheesta, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Nyt esimerkiksi media käsitteli tapahtumaa ja sen kautta teemaa negatiivisesti, mutta toi samalla asialle valtavan näkyvyyden pakottaen ihmiset valitsemaan puolensa.
Hän kertoikin Pirates of the Carribean-elokuvasta esimerkin: kun toinen kapteeni haukkuu kapteeni Jack Sparrowia kauheimmaksi kapteeniksi, josta hän on kuullut, vastaa Sparrow tälle: ”Ehkä, mutta olet kuullut minusta”; maine kulkee nopeammin kuin mies itse. Tätä samaa ajatusmallia Sellner soveltaa paluumuuton valtavirtaistamiseen pakottamalla ihmiset valitsemaan puolensa ja keskustelemaan aiheesta.
Hän myös muistutti, että kaiken ei tule olla vakavaa. Huumori ei missään nimessä ole poissuljettu vaihtoehto kansalaisaktivistin keinovalikoimassa. Hän kertoi, miten Donald Trump pääsi presidentiksi meemien voimalla, ja miten meemit tekivät Elon Muskista poliittisemmin ajattelevan henkilön.
Kun tapahtumaan oli matkalla saksalaisia identitääriaktivisteja, pysäytettiin heidät lentokentällä. Poliisi otti heidät kiinni ja ilmoitti heillä olevan maastapoistumiskielto. Syynä tälle oli se, että he epäilivät nuorten aktivistien olevan matkalla kyseiseen tapahtumaan, ja virallisen tiedoksiannon mukaan se voisi heikentää Saksan mainetta ulkomailla! Poliisi myös kirjasi ylös todisteita heitä vastaan: yhdellä oli AfD-puolueen kynä, toisella AfD-poliitikon pinssi ja kolmannella oli villapaita, jossa oli lentokoneen kuvia. Saksa on muuttumassa yhä enemmän tyranniaksi, josta ei pääse edes poistumaan, jos sinun epäillään omaavan vääriä mielipiteitä.
Aktivistit tulivat maastapoistumiskiellosta huolimatta tapahtumaan toista reittiä pitkin ja he pitivätkin lyhyen puheen tapahtumassa näyttääkseen keskisormea Saksan viranomaisille. Samalla he lahjoittivat todisteena toimineen lentokone-villapaidan Martin Sellnerille.
Tapahtumaan myytiin 400 lippua, mikä itsessään on hyvä suoritus. Paikalla olleet olivat aktivisteja ympäri maailmaa ja epäilemättä jokainen näistä jatkaa tapahtumasta kotiin jalkauttaakseen paluumuuton sanomaa kotimaissaan erilaisin keinoin. Tämä tulee myös Suomessa epäilemättä näkymään lähitulevaisuudessa. Resepti onkin yksinkertainen: teema on jo valmis ja se on helposti myytävissä suurelle massalle. Nyt vaaditaan vaan aktivismia, aktivismia, aktivismia ja toistoja, toistoja, toistoja, jotta ihmiset sisäistävät sanoman. Tapahtuma itsessään aiheutti koko teeman valtavaa valtavirtaistumista, joten sen voi sanoa olleen yksi suurempi tempaus, jolla huijattiin media keskustelemaan siitä. Se yhdisti katuaktivisteja, toimittajia, vaikuttajia ja poliitikkoja tuoden näitä lähemmäksi toisiaan. Teema on sellainen, joka yhdistää helposti koko kansallismielistä kenttää sen radikaalimmasta päästä populistisempaan päätyyn.
Sen voi hyväksyä helposti radikaali aktivisti kuin myös poliitikko. Tämä näkyi myös tapahtuman osanottajajoukossa.
Samana päivänä hieman etelämpänä Italiaa aktivistijärjestö CasaPound järjesti mielenosoituksen, jossa vaadittiin paluumuuttoa. Tapahtumaan osallistui yli tuhat ihmistä. Toisin sanoen päivä oli myös siltä osin onnistunut; teemaa valtavirtaistettiin kaduilla, seminaarissa ja satojen osallistujien sosiaaliset mediat ja muut kanavat tulevat epäilemättä täyttymään teemasta ja sen käsittelystä lähitulevaisuudessa. Tämä tietenkin oli myös yksi järjestäjien tarkoitus; saada ihmiset kokoontumaan ja motivoitumaan sekä saada sitä kautta lähetettyä aktivismin kipinöitä ympäri Eurooppaa ja maailmaa, jolloin tulipalon riski kasvaa ja paljon.
Niin järjestäjien kuin osallistujienkin yhteinen näkemys on, että tämä teema tulee olemaan lähivuosina poliittisen keskustelun kuumin peruna myös maailmanlaajuisesti. Mutta se tulee vaatimaan meiltä kaikilta aikaa, vaivaa, mielikuvitusta, toistoja – siis myös sinulta, arvon lukija!
Paluumuuton aika on nyt!
