Ruotsin keskustapuolueen johtaja perustelee euron käyttöönottoa muuttuneella maailmantilanteella – mutta myöntää, että ruotsalaiset vastustavat yhä yhteisvaluuttaa.
Ruotsin Keskuspuolueen puheenjohtaja Elisabeth Thand Ringqvist ilmoittaa SVT:n 30 minuuttia -ohjelmassa kannattavansa euron käyttöönottoa – mutta ei halua antaa ruotsalaisille mahdollisuutta äänestää asiasta uudelleen.
Hänen mukaansa poliitikkojen tehtävä on päättää, vaikka kansa sanoi vuonna 2003 selvästi ei yhteisvaluutalle.
“En näe tarvetta uudelle kansanäänestykselle,” Ringqvist sanoo ohjelmassa.
Keskusta, maltilliset ja kristillisdemokraatit ovat viime viikkoina avanneet oven Ruotsin eurojäsenyyden uudelle tarkastelulle. Liberaalit ovat ajaneet samaa linjaa jo aiemmin.
Ringqvist itse on ollut pitkään euro-myönteinen ja korostaa, että päätös kuuluu poliitikoille, ei äänestäjille.
“Voimme toki nostaa asian esiin vaalikysymyksenä, kun aika on oikea.”
”Vuoden 2003 kansanäänestyksen tulos ei sido enää ketään”
Kun häneltä kysytään, miksi vuoden 2003 kansanäänestyksen tulos ei olisi yhä voimassa, Ringqvist torjuu vertauksen:
“En vedä niiden välille yhtäläisyysmerkkejä.”
Hän myöntää, että ruotsalaisten enemmistö suhtautuu edelleen kielteisesti euroon, mutta väittää kansainvälisen tilanteen muuttuneen niin paljon, että asia on syytä arvioida uudelleen.
“Maailman tilanne muuttuu päivä päivältä,” hän perustelee.
Suomen euroon liittyminen – ei kansanäänestykselle mahdollisuutta
Suomen tilanne toimii Ruotsille varoittavana esimerkkinä. Suomi liittyi euroon ilman erillistä kansanäänestystä, vaikka markka oli vuosikymmeniä ollut osa kansallista identiteettiä ja taloudellista itsenäisyyttä. Päätös tehtiin eduskunnassa, ja monet talousasiantuntijat ovat jälkeenpäin todenneet, että poliittinen eliitti kiirehti yhteisvaluuttaan ilman, että suomalaisille annettiin todellista mahdollisuutta arvioida seurauksia.
Euron käyttöönotto sitoi Suomen pysyvästi Euroopan keskuspankin linjauksiin, joihin suomalaisilla ei ole suoraa vaikutusvaltaa. Talouskriisien aikana Suomi on joutunut osallistumaan muiden maiden tukipaketteihin, vaikka kotimainen talous on samaan aikaan kärsinyt omista rakenteellisista ongelmistaan.
Monet suomalaiset muistavat edelleen markka-ajan vakauden ja sen, että rahapolitiikkaa voitiin säätää kotimaisten tarpeiden mukaan. Ruotsissa käynnissä oleva eurokeskustelu nostaa esiin saman kysymyksen, joka Suomessa sivuutettiin 1990‑luvulla: kuka lopulta päättää kansakunnan rahasta – kansa vai Euroopan poliittinen johto?
