Saksan uuden liittokanslerin ensimmäinen puhe kansakunnalle osoitti, että hän on kiinnostunut vain yleisen käsityksen korjaamisesta todellisten ongelmien sijasta ja että hän on jo epäonnistunut kummassakin.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz käytti ensimmäistä suurta puhettaan parlamentille puolustaakseen sotilaallista uudelleenvarustautumista ja luvatakseen ehdotonta tukea Ukrainalle – samalla kun hän tarjosi vain vähän konkreettisia ratkaisuja Saksan maahanmuuttokriisiin tai elinkustannusten nousuun.
Tunnin mittaisessa puheessaan hän käytti enemmän aikaa ulkomaisiin uhkiin kuin kotimaan huolenaiheisiin ja sivuutti keskeiset kysymykset, jotka olivat saaneet monet äänestäjät luopumaan edellisestä vasemmistohallituksesta.
Kuten saksalaiset tiedotusvälineet huomauttivat, koko lähes tunnin mittaisen puheen ensimmäinen puolisko oli pelkkää ”kehotusta aseistautumiseen”, ja siinä keskityttiin uudelleenvarustautumiseen ja geopoliittiseen poseeraamiseen. Kaikki käsittelemistä odottavat sisäpoliittiset kysymykset tungettiin viimeiseen 25 minuuttiin.
”Bundeswehristä on tultava Euroopan vahvin armeija. Ystävämme ja kumppanimme odottavat sitä meiltä, he vaativat sitä”, Merz julisti ja teki Saksan valtavasta, velkaantuneesta varustautumissuunnitelmasta ohjelmansa ehdottoman keskeisen osan.
Kestääkö Saksan talous dramaattisen muutoksen, on toinen asia.
”AfD ei olekaan enää ”äärioikeistolainen” vaan pelaa Putinin pussiin”
”Sain mandaatin ennen kaikkea puolustaa vapauttamme päättäväisesti vihollisiamme vastaan”, Merz sanoi ja lisäsi, että ”vihollinen on Venäjä, sekä ulkoisesti että sisäisesti”. Jälkimmäinen huomautus tulkittiin laajalti ohuesti verhotuksi hyökkäykseksi AfD:tä vastaan, joka on tärkein oppositiopuolue ja nyt maan suosituin poliittinen voima.
Merzin johdolla valtaapitävien hyökkäyslinja näyttää muuttuvan: AfD:tä ei enää pidetä äärioikeistolaisena vaan Putinin pussiin pelaajana ja Venäjän kanssa samoilla linjoilla olevana sisäisenä uhkana. Tässä kriisissä lähtökohtana on, että Saksa seisoo Ukrainan rinnalla ”ilman mitään jossittelua”.
Saksan sisäiset ongelmat eivät ole tärkeitä
Merzin puheessa ei kuitenkaan käsitelty saksalaisille perheille tärkeimpiä kriisejä: hallitsematonta massamaahanmuuttoa, rikollisuuden kasvua ja suuria taloudellisia ongelmia.
Merzin laimea suhtautuminen maahanmuuttoon oli odotettavissa, sillä hän oli jo lyönyt äänestäjiään kasvoihin peruuttamalla vaalilupauksiaan lukemattomia kertoja viime kuukausien aikana. Karkotusten nopeuttamisesta tai laittomien maahantulojen pysäyttämisestä rajoilla ei ollut mitään mainintaa, ainoastaan epämääräinen aikomus ”lisätä valvontaa … EU:n lainsäädännön mukaisesti”.
Vaikka Merz sanoikin, että matalan ammattitaidon maahanmuutto ”ei ole maamme vaurauden etujen mukaista”, hän käänsi puheensa välittömästi ympäri tehdäkseen jälleen kerran selväksi, että saksalaisten ei pitäisi odottaa häneltä mitään radikaalia muutosta. ”Saksa on maahanmuuton maa”, hän sanoi. ”Ja pysyy sellaisena.”
Sama epämääräisyys leimasi Merzin kommentteja taloudesta.
Toistaiseksi, kun puolustus on etusijalla, Merzin aiemmin hehkuttama minimipalkan korotus ei ole mahdollinen. Kansleri pitää vuotta 2026 ”saavutettavissa olevana”, riippuen tariffitilanteesta. Mutta ei hätää, sillä Merz uudistaa ”lupauksen hyvinvoinnista”. Ei ”hyvinvointia”, vaan ainoastaan ”lupauksen” siitä.
Valittiin niukasti liittokansleriksi vasta toisella äänestyskierroksella
Yksi asia, jota Merz ei sopivasti ottanut esille – mutta muut puoluejohtajat, kuten vihreiden toinen puheenjohtaja Katharina Dröge, ottivat sen puheensa jälkeen esille – oli se, että Bundestag valitsi hänet todella niukasti liittokansleriksi viime viikolla.
Se, että Merz on Saksan sodanjälkeisen historian ainoa liittokansleri, joka hyväksyttiin vasta toisella kierroksella huomattavan pienen ääntenenemmistön ansiosta, on syvästi noloa.
Liittokansleri puhui ikään kuin Saksan kansa olisi antanut hänelle ennennäkemättömän luottamuksen palauttaa maan suuruus kansainvälisellä näyttämöllä tekemällä siitä Euroopan johtavan sotilasvallan.
Vaikka totuus on, että kansa ei oikeastaan valinnut häntä; se vain hylkäsi Scholzin ja hänen sisäpolitiikkansa ja vaati muutosta elämäänsä eikä kaukaiselle taistelukentälle. Merz on jo tehnyt selväksi, että hän ei ole se, joka pyrkii tekemään tämän muutoksen.
Lähde: European Conservative
