78 törkeän ihmiskaupan syytteet jakavat näkemyksiä: syyttäjän mukaan kyse oli pakkotyöstä, puolustuksen mukaan normaalista kausityöstä.
Lapin käräjäoikeudessa päättyi tällä viikolla Suomen oikeushistorian mittavin ihmiskauppaoikeudenkäynti – tapaus, jossa syytettynä ovat marjayhtiö Polarica Marjahankinta Oy, sen entinen toimitusjohtaja Jukka Kristo sekä thaimaalainen yhteistyökumppani Kalyakorn ”Durian” Phongphit. Heitä syytetään yhteensä 78 törkeästä ihmiskaupasta, syytteistä jotka kaikki vastaajat kiistävät, uutisoi Yle.
Oikeudenkäynnin päätöshetkellä Durian nousi puhumaan ääni väristen.
”Tuntuu kuin olisin nyt kuollut näiden asioiden takia. Olen menettänyt kaiken, minulla on jäljellä enää henkeni.”
”Anteeksi, että tämä kaikki on tapahtunut ja anteeksi, että tästä on aiheutunut tällaisia vaikeuksia kaikille.”
Durianin mukaan hän on toiminut työssään vilpittömästi ja parhaansa mukaan, mutta kulttuurierot Thaimaan ja Suomen välillä ovat hänen mielestään synnyttäneet väärinkäsityksiä.
Syyttäjä: ”Voi sanoa, että kyse on ollut kovemmasta rikoksesta kuin alun perin ajattelimme,”
Aluesyyttäjä Niina Palojärven mukaan jutun ydin on poimijoiden omissa kertomuksissa – niissä kuvauksissa, jotka syyttäjän mielestä osoittavat epäinhimillistä pakkotyötä.
Syyttäjä vaati aluksi viiden vuoden ehdotonta vankeutta sekä Kristolle että Durianille. Loppulausunnossa vaatimukset nousivat: Kristolle vähintään kuusi vuotta ja Durianille viisi ja puoli vuotta.
Syyttäjän mukaan käsittelyn aikana on tullut esiin seikkoja, joiden vuoksi rangaistusvaatimusta on korotettu.
”Voi sanoa, että kyse on ollut kovemmasta rikoksesta kuin alun perin ajattelimme,”, Palojärvi totesi.
Puolustus: ”Tämä on ollut normaalia liiketoimintaa – ei rikosta”
Sekä Kriston että Durianin puolustus torjuu syytteet jyrkästi. Asianajaja Kai Kotirannan mukaan poimijat on tuotu Suomeen täysin normaalisti tekemään työtä, jota he ovat itse halunneet tehdä.
”Poimijat on tuotu Thaimaasta aivan normaalisti Suomeen tekemään sitä poimintatyötä, jota he ovat tänne halunneet tulla tekemään. He ovat saaneet ne palvelut, joista he ovat maksaneet?” Kotiranta sanoi.
Puolustuksen mukaan syyttäjä rakentaa kuvaa thaipoimijoista ymmärtämättöminä ja johdateltavina, vaikka todellisuudessa he ovat olleet Thaimaan mittakaavassa keskiluokkaisia ihmisiä – eivät köyhiä, eivät kodittomia, eivät riistettyjä.
Kotirannan mukaan edes poimijoiden yhdenmukaiset kertomukset eivät riitä osoittamaan rikosta.
”Kyse on näytön kokonaisarvioinnista. Todistustaakka on tässä syyttäjällä”, hän muistutti.
”Poimijat hakeutuivat itse töihin”
Durianin asianajaja Jaakko Kuparinen korosti, ettei ihmiskaupan tunnusmerkistö täyty.
”Poimijat ovat hakeutuneet työhön itse. Durian ei ole Thaimaassa millään tavalla edes mainostanut yritystään. Kyse ei siksi voi olla tunnusmerkistön vaatimasta värväämisestä”, Kuparinen selitti.
Puolustuksen mukaan monet poimijoista ovat ansainneet hyvin, ja marjoista on maksettu markkinahinta. Myöskään väitteet ihmisarvon vastaisista majoitusoloista eivät heidän mukaansa pidä paikkaansa.
”Voisivat ne toki olla parempiakin tiloja, mutta ne ovat olleet sopivia lyhytaikaiseen majoitukseen”, Kuparinen totesi.
Hän torjui myös väitteet huonosta ruokahuollosta.
”Ei lohenpääkeiton tarjoaminen ole ihmisarvon loukkaus. Asianmukainen ruokahuolto on suhteutettava toiminnan luonteeseen ja maasto-olosuhteisiin.”
Ratkaisu kesällä – oikeushistorian raskain marjajuttu odottaa loppuaan
Lapin käräjäoikeus antaa ratkaisunsa todennäköisesti kesäkuussa. Tuomio tulee määrittämään, missä kulkee raja ulkomaisen kausityön, liiketoiminnan ja rikosoikeudellisen vastuun välillä – ja millä perusteilla Suomi jatkossa arvioi marjabisneksen eettisyyttä.
