Tutkijan mukaan Merkelin DDR-vuosissa on avoimia kysymyksiä. Saksan oikeus torjui vaatimuksen päästä käsiksi Merkelin mahdollisiin Stasi-tietoihin, ja määräsi tutkijan maksamaan 20 000 euron kulut.
Berliinin hallintotuomioistuin on pysäyttänyt yrityksen saada haltuun asiakirjoja, joissa mainitaan entinen liittokansleri Angela Merkel. Päätöksen mukaan Stasi-arkistoja koskeva tiukka lainsäädäntö ei salli tällaista tiedonsaantia, ellei kyseessä ole poikkeustapaus.
Hakemuksen teki Good Governance Union -järjestön puheenjohtaja Marcel Luthe, joka halusi tutkia Merkelin toimintaa DDR:n viimeisinä vuosina. Berliner Zeitungin mukaan tuomioistuin kuitenkin hylkäsi vaatimuksen ja määräsi Luthen maksamaan noin 20 000 euron oikeudenkäyntikulut.
Laki suojelee – ellei henkilö ollut merkittävä hahmo jo DDR-aikana
Päätöksen perusteluissa tuomari Jens Tegtmeier totesi, että Stasi-asiakirjalaki ei anna yleistä oikeutta tarkastella kenen tahansa tietoja. Poikkeuksia on vain kaksi:
- jos henkilö on todistetusti tehnyt yhteistyötä Stasin kanssa, tai
- jos hän oli jo asiakirjojen syntyaikana julkinen, merkittävä henkilö.
Tuomioistuimen mukaan kumpikaan ehto ei täyty Merkelin kohdalla.
Stasin jättimäinen valvontakoneisto yhä lukkojen takana
Stasin arkistot sisältävät miljoonia dokumentteja – tarkkailuraportteja, valokuvia, kirjeenvaihtoa ja ilmiantoja – jotka kerättiin DDR:n salaisen poliisin toimesta ennen vuoden 1989 romahdusta. Yhdistymisen jälkeen aineisto säilytettiin, mutta sen käyttöä rajoitettiin tiukasti yksityisyyden suojelemiseksi.
Yksilö voi nähdä itseään koskevat tiedot, mutta kolmansien osapuolten asiakirjoihin pääsy on erittäin rajoitettua.
Kysymyksiä Merkelin DDR-taustasta – mutta ei todisteita
Luthe ei väittänyt Merkelin olleen Stasin salainen tietolähde, mutta hänen mukaansa Merkelin toiminnasta DDR:n loppuvuosina on avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi tapaus, jossa Merkelin palatessa Puolasta hänen hallustaan kerrotaan löytyneen Solidaarisuus-liikkeen kiellettyä materiaalia – tilanteita, joista monet muut DDR-kansalaiset joutuivat kovaan syyniin.
Lisäksi Luthe nosti esiin Merkelin roolin FDJ:n (Freie Deutsche Jugend) sihteerinä sekä myöhemmän tehtävänsä Demokratischer Aufbruch -puolueen tiedottajana vuonna 1990. Luthen mukaan nämä tekivät hänestä “aikansa julkisen henkilön”, mikä olisi voinut oikeuttaa laajemman tiedonsaannin.
Tuomioistuin ei hyväksynyt väitettä, vaan katsoi Merkelin olleen korkeintaan “pieni poliittinen hahmo”, eikä näin ollen oikeuttanut arkistojen avaamista.
Tutkijoiden mukaan arkistot ovat musta laatikko
Luthen oikeustiimi korosti, että juuri siksi tutkijoiden pitäisi päästä aineistoon käsiksi – koska ei tiedetä, mitä dokumentteja on olemassa. Ilman tätä tietoa historiantutkimus jää heidän mukaansa torsoksi.
Luthe aikoo jatkaa taistelua
Päätöksen jälkeen Luthe ilmoitti vievänsä asian ylempiin oikeusasteisiin, tarvittaessa aina Saksan perustuslakituomioistuimeen asti.
Hän kuvaili ratkaisua “yllättäväksi”, etenkin kun hänen mukaansa myös vastaajapuoli oli suullisessa käsittelyssä myöntänyt Merkelin olleen “aikansa julkinen henkilö”. Lisäksi hän huomautti, että jutun puheenjohtajatuomari oli vaihdettu kahdesti – viimeksi vain kaksi päivää ennen istuntoa.
