Vanhemmat siirtävät lapsiaan pois tietyistä kouluista, ja opettajat kuvaavat arkea kielimuurin keskellä.
Yhä useampi itävaltalainen vanhempi, joilla on siihen taloudelliset mahdollisuudet, siirtää lapsensa pois julkisista kouluista. Syynä on huoli siitä, että heikko saksan kielen taito luokissa romahduttaa opetuksen tason ja jarruttaa lasten oppimista.
Wieniläinen kolmen lapsen äiti Sabine G. teki ratkaisun kahden vuoden turhautumisen jälkeen. Hänen tyttärensä Lenen luokalla vain neljä lasta puhui sujuvaa saksaa. Opettajat joutuivat käyttämään suuren osan oppitunneista tulkkaamiseen ja aivan perusasioiden selittämiseen, mikä vei ajan varsinaiselta opetukselta.
Ensimmäisen kouluvuoden lopussa Sabine huomasi, että hänen tyttärensä ei vieläkään osannut aakkosia, ja useita luokkatovereita määrättiin jäämään luokalle. Toisena vuonna tilanne ei parantunut. Luokassa oli suuria ikä- ja tasoeroja, sillä osa oppilaista oli jäänyt vuosia peräkkäin luokalle. Sabine näki syynä heikon saksan kielen taidon.
Huoli ei rajoittunut pelkkään koulumenestykseen. Sabine kertoo, että hänen tyttärensä alkoi omaksua luokkatovereiltaan asenteita, jotka eivät vastanneet perheen arvoja. Tyttö esimerkiksi kieltäytyi syömästä sianlihaa, koska sitä oli väitetty “epäpuhtaaksi”, ja hän alkoi vältellä kesävaatteita.
“Tunsin, että lapseni oli voimakkaan ulkopuolisen vaikutuksen alla”, Sabine sanoo.
Toisen luokan jälkeen perhe siirsi Lenen yksityiskouluun, jonka hinta on 560 euroa kuukaudessa.
“En halunnut katsoa vierestä, kun tyttäreni jää jälkeen. Kyse on hänen tulevaisuudestaan.”
Koulut kertovat samasta kriisistä eri puolilla maata
Myös muualla Itävallassa opettajat kuvaavat samanlaisia ongelmia. Grazissa Bertha von Suttner -alakoulun rehtori kertoi, että saksa on enää vähemmistön äidinkieli hänen koulussaan. 170 oppilaasta vain neljällä tai viidellä on saksa ensimmäisenä kielenä. Noin 80 prosenttia oppilaista on muslimitaustaisia.
Rehtorin mukaan koulussa syntyy jatkuvasti jännitteitä uskonnollisista ja kulttuurisista syistä. Osa vanhemmista vastustaa seksuaalikasvatusta, ja kristilliset symbolit – kuten joulukuusi – herättävät valituksia. Lisäksi jotkut perheet pitävät lapsiaan pois koulusta useita päiviä uskonnollisten juhlien vuoksi ilman ilmoitusta.
Tilastot kertovat karua kieltä
Itävallan opetusministeriön marraskuussa julkaisemien tietojen mukaan 46 385 oppilasta ei vuonna 2025 pystynyt seuraamaan opetusta riittämättömän saksan taidon vuoksi. Määrä on hieman pienempi kuin vuotta aiemmin, mutta moninkertainen verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen.
FPÖ:n koulutuspoliittinen edustaja Hermann Brückl kuvaa tilannetta räjähdysmäiseksi:
“Kun joka neljäs oppilas puhuu kotona muuta kieltä kuin saksaa ja erityisopetusta tarvitsevien määrä kasvaa räjähdysmäisesti, emme enää puhu haasteesta vaan täysimittaisesta koulutuskriisistä. Saksa on muuttumassa vieraaksi kieleksi omissa luokkahuoneissamme.”
Brücklin mukaan Wienissä tilanne on “erityisen dramaattinen”. Itävallan integraatiorahaston mukaan 41,2 prosenttia pääkaupungin alakoulujen, yläkoulujen ja erityiskoulujen oppilaista oli lukuvuonna 2024–2025 rekisteröity muslimitaustaisiksi.
Kriisi ei rajoitu Itävaltaan
Samanlaisia huolia on noussut esiin muuallakin Euroopassa. Ranskassa marraskuun 2024 arvioinnit osoittivat, että alle puolet viimeisen luokan alakoululaisista hallitsi keskeiset kielioppitaidot. Vain 46,7 prosenttia osasi taivutettujen verbien kongruenssin, ja yli puolet ei tunnistanut lauseen perusrakenteita.
Kielitaidon heikkeneminen näkyy jo työmarkkinoilla. Berliinin poliisipäällikkö kertoi tammikuussa, että suurin osa hylätyistä rekrytointikokeista johtuu riittämättömästä saksan kielen taidosta.
“Meillä on erittäin vakava ongelma saksan kielessä, kansallisuudesta riippumatta. En halua syyttää kouluja, mutta nuoret valmistuvat tasolta, joka ei riitä”, hän sanoi Berliinin edustajainhuoneen sisäasiainvaliokunnassa.
Kielikriisi näkyy myös suomalaisissa kouluissa
Suomen koululaitos on pitkään ollut kansallinen ylpeydenaihe, mutta viime vuosien kehitys näyttää, että myös täällä kielikriisi on hiipinyt luokkahuoneisiin. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä kasvaa nopeasti etenkin pääkaupunkiseudulla, ja opettajat kuvaavat arkea, jossa yhä suurempi osa oppitunneista kuluu kielen selittämiseen varsinaisen opetuksen sijaan.
Opetushallituksen mukaan S2‑opetuksen tarve on kasvanut voimakkaasti, ja monissa kouluissa jo kolmannes tai jopa puolet oppilaista tarvitsee erillistä kielitukea. Tämä hidastaa opetusta ja laskee tasoa, mikä näkyy oppimistuloksissa: kansainväliset vertailut osoittavat, että kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden väliset erot ovat Suomessa Euroopan suurimpia.
Rehtorit kertovat, että välitunneilla kuulee yhä useammin ”mamusuomea”, ja osa oppilaista ei hallitse suomea edes peruskoulun loppuvaiheessa. Tämä johtaa siihen, että oppilaat jäävät jälkeen kaikissa oppiaineissa, eivätkä opettajat pysty etenemään opetussuunnitelman mukaisesti.
Yli 60 prosentilla ensimmäisen polven maahanmuuttajataustaisista oppilaista on niin heikko lukutaito, etteivät he pysty osallistumaan täysipainoisesti jatko-opintoihin tai työelämään. Tämä on merkittävä havainto, ja asiantuntijoiden mukaan opetuskielen hallinta on keskeinen syy eroon.
Kielitaito on myös kotoutumisen ja työllistymisen perusta. THL:n mukaan heikko kielitaito on yksi suurimmista syrjäytymisen riskitekijöistä, ja monilla maahanmuuttajilla kielitaito jää puutteelliseksi pitkien kotoutumiskoulutuksen odotusaikojen vuoksi.
Vaikka Suomessa ei ole Itävallan kaltaista laajaa pakoa yksityiskouluihin, hiljainen koulujen eriytyminen on jo käynnissä. Perheet valitsevat asuinalueita sen perusteella, missä kouluissa on vähemmän kielihaasteita. Tämä kehitys näkyy erityisesti Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Suomen tilanne muistuttaa Itävallan kehitystä muutaman vuoden viiveellä: kielitaito heikkenee, oppimistulokset polarisoituvat ja koulujen arki kuormittuu. Asiantuntijoiden mukaan kyse ei ole enää yksittäisten koulujen ongelmasta, vaan koko koulutusjärjestelmän tulevaisuutta koskevasta kysymyksestä.
