Päättäjät puhuvat säästöistä, mutta unohtavat lapset. Koulukyytien venyessä tuntikausiksi tutkija vaatii vastauksia: Missä on maaseudun lasten yhdenvertaisuus?
Kyläkoulujen määrä on romahtanut Suomessa viime vuosikymmeninä, ja koulut keskitetään yhä suurempiin yksiköihin.
Koulututkija Taina Peltonen kyseenalaistaa kehityksen ja nostaa esiin pienten koulujen pedagogiset ja yhteisölliset vahvuudet. Hänen mukaansa maaseudun lasten oikeudet jäävät liian usein huomiotta, kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuus.
Kyläkoulujen kato – huolestuttava kehityskulku
Vuonna 1990 Suomessa toimi 1 279 kyläkoulua. Vuonna 2024 määrä on enää 286. Peltonen, kasvatustieteiden tohtori ja Oulun yliopiston vieraileva tutkija, on seurannut kehitystä läheltä. Hän ei näe suurissa kouluissa automaattisesti parempaa laatua tai tehokkuutta. Päinvastoin – pienet koulut tarjoavat kodinomaisen ympäristön, jossa oppilas tunnetaan yksilönä ja yhteisöllisyys kukoistaa.
Peltonen painottaa, että pienissä kouluissa opettajilla on paremmat mahdollisuudet puuttua oppilaiden ongelmiin ajoissa. Suuremmissa yksiköissä oppilas voi jäädä helposti huomaamatta, ja yksilöllinen tuki kärsii.
Yhdysluokat ja inkluusio – pedagogisia vahvuuksia
Yhdysluokkaopetus, jossa eri-ikäiset oppilaat opiskelevat yhdessä, tarjoaa Peltosen mukaan merkittäviä etuja. Vanhemmat oppilaat tukevat nuorempia, ja oppiminen tapahtuu luonnollisesti vuorovaikutuksessa. Inkluusio – eli kaikkien oppilaiden osallistaminen – toteutuu kyläkouluissa luontevasti, ilman erillisiä järjestelyjä.
Peltonen huomauttaa, että opettajankoulutuksessa ei juurikaan käsitellä yhdysluokkaopetusta tai maaseutukoulujen erityispiirteitä. Tämä johtaa siihen, että valmistuvat opettajat eivät ole valmiita työskentelemään pienissä kouluissa, vaikka tarve olisi suuri.
Koulukuljetukset ja maaseudun lasten yhdenvertaisuus
Yksi Peltosen suurimmista huolenaiheista on koulukuljetusten pituus. Hän kysyy, onko kohtuullista, että pieni oppilas istuu koulukyydissä jopa 2,5 tuntia päivässä. Tämä ei hänen mukaansa täytä yhdenvertaisuuden vaatimuksia – kaupunkilaislapsilla on usein lyhyet ja turvalliset koulumatkat, kun taas maaseudun lapset joutuvat käyttämään merkittävän osan päivästä matkustamiseen.
“Missä on maaseudun lasten yhdenvertaisuus? Eihän siitä ollenkaan puhuta. Onko se kohtuullista, että pikkuinen oppilas saattaa istua 2,5 tuntia päivässä koulukyydityksessä?”, pohtii Peltonen.
Keskittäminen ei aina tuo säästöjä
Vaikka Peltonen on joskus esittänyt lakkautuksia hyvin pienissä yksiköissä, hän korostaa, ettei koulujen keskittäminen automaattisesti tarkoita taloudellista hyötyä. Usein kuljetuskustannukset, tilaratkaisut ja oppimisen tukeminen suurissa yksiköissä voivat nostaa kokonaiskuluja.
Hän toivoo, että päätöksenteossa huomioitaisiin muutkin kuin taloudelliset tekijät – kuten lasten hyvinvointi, oppimisen laatu ja yhteisön elinvoimaisuus.
Kyläkoulu osana paikallista kulttuuria ja identiteettiä
Peltonen näkee kyläkoulun paitsi oppimisympäristönä, myös paikallisen kulttuurin ja yhteisön sydämenä. Kun koulu lakkautetaan, katoaa usein myös osa kylän identiteettiä. Hän toivoo, että päättäjät ymmärtäisivät pienten koulujen merkityksen laajemmin – ei vain opetuksen näkökulmasta, vaan koko maaseudun elinvoiman kannalta.
Lähde: Maaseudun Tulevaisuus
