”Lapsen uuden sukupuolen tunnustamisen kieltäminen katsotaan nykyään rikokseksi.”
Rikosasianajaja Paula Fraga on yksi Espanjan oikeus- ja poliittisen kentän suorapuheisimmista – ja myös provokatiivisimmista – äänistä. Hänet tunnetaan kriittisestä suhtautumisestaan trans-lobbaajiin ja Espanjan äskettäin voimaan tulleeseen armahduslakiin, joka armahtaa katalonialaiset separatistit. European Conservative-lehti keskusteli hänen kanssaan vanhempia ja ammattilaisia koskevan uuden rikoslainsäädännön vaaroista, perustuslakituomioistuimen politisoitumisesta sekä Espanjan ja Euroopan oikeusvaltioperiaatteen kasvavasta uhasta.
Espanja muutti äskettäin rikoslakiaan siten, että vanhemmat ja ammattilaiset, jotka eivät noudata niin sanottua ”vahvistavaa terapiaa” sukupuoltaan kyseenalaistaville lapsille, voivat saada vankeustuomion. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
– Se on juuri niin kuin sanotaan. Rikoslain uusi 173 bis-pykälä pyrkii rankaisemaan vanhempia ja ammattilaisia, jotka kieltäytyvät soveltamasta niin sanottua vahvistavaa terapiaa. Tämä tarkoittaa, että jos alaikäinen väittää tuntevansa olevansa vastakkaista sukupuolta, hänen subjektiivinen käsityksensä on hyväksyttävä automaattisesti ilman minkäänlaista aiempaa psykologista arviointia. Kaikki arviointiyritykset tai viivästykset ilman psykologista tukea voidaan katsoa ”muuntamisterapiaksi” ja siten rangaistavaksi.
Voidaanko tämä todella panna täytäntöön?
– Ehdottomasti. Tavoitteena ei ole vangita kymmeniä vanhempia tai lääkäreitä – tällaiset tapaukset aiheuttaisivat välittömän yhteiskunnallisen vastareaktion – vaan levittää pelkoa. Psykologit ovat jo ottaneet minuun yhteyttä ja kertoneet lopettaneensa dysforian hoitamisen pelätessään jopa 150 000 euron sakkoja, jo ennen kuin vankeusrangaistus tuli vaihtoehtona. Eräs psykologi, Carola López Moya, joutui jo hallinnollisen menettelyn kohteeksi pelkästään kritisoituaan näitä lakeja, vaikka hänellä ei ollut edes dysforisia potilaita. Näin valtion pelottelu toimii.
Mitkä ovat seuraukset lapsille?
– He ovat käytännössä laillistamassa lasten hyväksikäyttöä. Jos poika ei sovi sukupuolistereotypioihin – mieluummin leikkii tyttöjen kanssa – tai tyttö ei identifioidu vaaleanpunaiseen, heidät ohjataan automaattisesti transaktivistiryhmiin, jotka eivät ole lääketieteellisiä vaan poliittisia. Se on taantumuksellista, ei edistyksellistä: he elvyttävät vanhentuneimpia stereotypioita määritelläkseen, mitä tarkoittaa olla mies tai nainen.
Ja mikä vaikutus tällä on naisten oikeuksiin?
– Tuhoisa. Kaikki feminismin saavuttama lainsäädännössä on heikentynyt. Itsensä naiseksi tunnistaminen, joka perustuu yksinomaan henkilön omaan sanaan, on mahdollistanut miesten pääsyn naisten vankiloihin ja syytteiden välttämisen sukupuoliväkivallan lakeja vastaan. Laki ei ole enää kaikille tasa-arvoinen.
Mikä rooli Euroopalla on tässä kaikessa?
– Keskeinen rooli. Tämä ei ole espanjalainen keksintö. Bryssel on aktiivisesti edistänyt näitä politiikkoja. 80 % kansallisissa parlamenteissa hyväksytyistä laeista perustuu EU:n direktiiveihin tai vaatimuksiin. Transsukupuoliteoriat tulivat Yhdysvalloista ja Kanadasta ja vietiin sitten Brysseliin ja sieltä kansallisiin parlamentteihin. Espanjassa on ollut jo yli vuosikymmenen ajan alueellisia transsukupuolisia koskevia lakeja, jotka ovat asettaneet kouluille todella totalitaarisia sääntöjä. Esimerkiksi Kataloniassa transsukupuolisten alaikäisten määrä on kasvanut 7 600 % kymmenessä vuodessa. Galiciassa kasvu oli 1 000 % kahdeksassa vuodessa. Nämä ovat täysin suhteettomia lukuja, jotka viittaavat pikemminkin ideologiseen manipulointiin kuin lääketieteelliseen todellisuuteen.
Espanjan perustuslakituomioistuin tuki äskettäin armahduslakia katalonialaisille separatisteille, jotka olivat mukana laittomassa itsenäisyysyrityksessä vuonna 2017. Mitä tämä tarkoittaa maan oikeusjärjestelmälle?
– Se on hyökkäys oikeusvaltioperiaatetta vastaan. Perustuslakituomioistuin on muuttunut poliittiseksi elimeksi, ei oikeudelliseksi. Se, että kaikki jo tietävät, miten kukin tuomari äänestää puolueensa linjan mukaisesti, on törkeää. Armahduslaki antaa anteeksi poliitikoille, jotka rikkoivat lakia – jotkut jopa yrittivät hajottaa maan – vain pitääkseen nykyisen hallituksen vallassa. Se on suora hyökkäys lain edessä olevan tasa-arvon ja alueellisen koskemattomuuden periaatteita vastaan.
Mitä voidaan nyt odottaa perustuslakituomioistuimelta itseltään?
– Ei mitään. Transsukupuolilakiin on jo kohdistettu oikeudellisia haasteita, mutta ne viivästyttävät prosessia vuosilla. Kansalaisten luottamus tuomioistuimeen on murskattu. Edes edistykselliset naispuoliset tuomarit, jotka vastustavat transsukupuolilakia – koska se rikkoo selvästi perustuslain 14 artiklaa – eivät pysty pysäyttämään koneistoa.
Jotkut sanovat, että Espanjan poliittinen järjestelmä on jo kuollut. Oletko samaa mieltä?
– Oikeusvaltio on kuollut, enemmän kuin järjestelmä itsessään. Ongelma piilee myös järjestelmässä: tuomareiden nimittämistavassa – tapa, miten vaaleissa ylikorostetaan nationalististen puolueiden edustusta, ja jopa ongelmat perustuslaissa itsessään. Kaikki tämä on mahdollistanut tämän rappion. Mutta nyt on romahtanut viimeinen este: oikeuslaitoksen riippumattomuus.
Voisivatko eurooppalaiset tuomioistuimet tarjota ratkaisun?
– En ole optimistinen. Eurooppalaisissa tuomioistuimissa on jo esitetty kysymyksiä armahduslaista, ja katsotaan, mitä tapahtuu, mutta Eurooppa aiheuttaa usein enemmän ongelmia kuin ratkaisee. En vaadi EU:sta eroamista, mutta meidän on omaksuttava paljon kriittisempi asenne. Emme voi delegoida suvereniteettiamme Brysseliin. Ratkaisu alkaa ongelmien tunnistamisesta ja kulttuurisen ja poliittisen liikkeen herättämisestä puolustamaan kansakuntaa sisältäpäin. Koska jos emme tee sitä itse, kukaan muu ei tee sitä puolestamme.
Lähde: European Conservative
