Koska Etelä-Ruotsissa on seitsemän ydinvoimalan verran sähköpulaa, käytöstä poistettua Barsebäckin ydinvoimalaa pidetään nyt mahdollisena tulevaisuuden toivona. Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska kraftnät toteaa, että infrastruktuuri on ehjä ja valmis – ja puhutaan sen puolesta, että investoidaan uudelleen sinne, missä edellytykset ovat jo olemassa. ”Aikaa ei ole hukattavaksi”, sanoo Per Tryding Etelä-Ruotsin kauppakamarista.
Barsebäckin ydinvoimala on ehkä ollut käytöstä poistettuna kaksi vuosikymmentä, mutta paikka ei ole suinkaan vanhentunut. Svenska Kraftnät toteaa uudessa raportissaan, että laitosalueen sähköverkko on täysin toimintakykyinen ja että sitä voidaan käyttää uudelleen ydinvoiman tuotantoon samassa määrin kuin ennenkin.
Se ei ole riippuvainen uuden verkkoinfrastruktuurin rakentamisesta, joka voi muuten kestää yli vuosikymmenen, sanoo Svenska kraftnätin Etelä-Ruotsin aluepäällikkö Ann Helen Ejdervik. Tämä tarkoittaa merkittävää aikahyötyä, jos päätöksiä uudesta reaktorituotannosta tehdään.
Strateginen sijainti – sekä valtakunnallisesti että alueellisesti
Nykyisen sähköpulan vuoksi on ehdottoman tärkeää investoida Etelä-Ruotsissa uuteen, suunnittelukelpoiseen sähköntuotantoon. Sähköalue SE4, johon Skåne kuuluu, on yksi maan eniten sähköä tarvitsevista alueista. Alue on myös maantieteellisesti optimaalinen sähköntuotannolle, sillä se sijaitsee lähellä Malmöä ja sillä on hyvät yhteydet Euroopan sähköverkkoon.
”SE4 tarvitsee lisää sähköntuotantoa. Ennen kaikkea suunniteltua sähköntuotantoa alueen länsiosaan”, Ejdervik sanoo.
Etelä-Ruotsin kauppakamarin toimitusjohtaja Per Tryding pitääkin Barsebäckiä ilmeisenä vaihtoehtona, kun puhutaan uudesta ydinvoimasta.
”Barsebäckin on oltava korkealla mahdollisten hankkeiden listalla, kun investoidaan uudelleen”, hän sanoo.
Seitsemää reaktoria vastaava sähköpula
Taustalla on Svenska kraftnätin huolestuttava ennuste. Tulevan talven aikana Etelä-Ruotsin sähkövajeen odotetaan olevan 7 700 MWh/h, mikä vastaa seitsemän ydinreaktorin tehoa.
Samaan aikaan tuonti naapurimaista on muuttumassa yhä epävarmemmaksi vaihtoehdoksi. Analyysit osoittavat, että myös muut maat ovat riippuvaisia tuonnista stressiaikoina, mikä vähentää mahdollisuutta saada tukea silloin, kun sitä todella tarvitaan.
Viime vuosina energiapolitiikassa on keskitytty voimakkaasti aurinko- ja tuulivoimaan, kun taas siirtokelpoinen tuotanto on jäänyt taka-alalle. Tämä aiheuttaa haavoittuvuutta – erityisesti silloin, kun tuuli ei puhalla ja/tai aurinko ei paista. Alan edustajien mukaan sähköjärjestelmästä uhkaa tulla tehoton ja kallis.
”Emme voi luottaa naapurimaihin tässä asiassa”, sanoo Malin Johansson energiaintensiivisten teollisuudenalojen ammattiyhdistyksestä IKEM:stä.
Vakiintunut verkko säästää aikaa ja rahaa
Barsebäckin aiempi rooli sähköjärjestelmässä tekee uudelleenkäynnistyksestä teknisesti poikkeuksellisen yksinkertaista. Sähkönjakelu- ja verkkokapasiteetti on jo valmiina, minkä rakentaminen veisi muuten vuosia.
”Se oli hyvin fiksu ja tasapainoinen sijoitus, joka valittiin 1970-luvulla. Periaatteessa sähkönjakelu on nyt sama kuin silloin, mutta nyt alueet ovat kasvaneet ja vahvistuneet”, Tryding selittää.
Poliittiset ja omistukselliset haasteet
Mutta esteitä on olemassa. Ehkä suurin haaste on se, että Barsebäckin maa-alueet ja omaisuuserät ovat tällä hetkellä saksalaisen Uniper-yhtiön omistuksessa, joka puolestaan on ydinvoimansa lopettaneen Saksan valtion omistuksessa.
Trydingin mukaan Uniper on toistaiseksi tehnyt selväksi, ettei se halua kehittää alueelle ydinvoimaa. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että tämä asenne voi muuttua. Barsebäckin vaihtoehtoon keskittyvä sanomalehti Näringslivet on ottanut yhteyttä Uniperiin, mutta tätä artikkelia kirjoitettaessa se ei ole vastannut.
Keskustelua ydinvoiman roolista käydään myös Saksassa. Kuten Tryding toteaa, ilmastonmuutos on nähty suurena eksistentiaalisena uhkana. Saksan sähkökriisi, joka on seurausta siitä, että ydinvoimasta on luovuttu eikä sitä ole korvattu venäläisellä kaasulla, kuten ennen Ukrainan sodan puhkeamista kaavailtiin, on kuitenkin pakottanut maan poliitikot miettimään asiaa uudelleen.
Hybridiratkaisut ovat silta tulevaisuuteen
Yksi tapa edetä lyhyellä aikavälillä voisi olla eri teknologioiden yhdistäminen. Tryding ehdottaa merituulivoiman rakentamista yhdessä kaasuvoiman kanssa täydentämään sitä silloin, kun tuuli ei puhalla.
Hän pitää mahdollisena ratkaisuna hybridimallia, jossa kaasuturbiini ottaa ohjat käsiinsä ja tuottaa sähköä silloin, kun tuuli ei tuule ja tuuliturbiini ei pyöri. Sama omistaja voi tällöin käyttää ratkaisua, joka voidaan toteuttaa nopeasti – samalla kun se suunnittelee pidemmän aikavälin ydinvoimainvestointia.
Aika käy vähiin
”Etelä-Ruotsin sähköpula ei ole vain tulevaisuuden uhka – tilanne on jo nyt akuutti. Yritykset ovat jo joutuneet pidättäytymään investoinneista alueelle epävarman sähkönsaannin vuoksi. Siksi konkreettisia toimia tarvitaan nyt”, Tryding sanoo.
”Nyt ei ole aikaa heittää periaatteellisia ratkaisuja hukkaan… Emme voi odottaa 15-20 vuotta investoidaksemme jälleen tehtaisiin. Kaikesta pitäisi voida keskustella.”
Barsebäckissä on kaikki tekniset edellytykset uudelle ydinreaktorille – ja tarve on kiireellinen. Ehjä sähköverkko, strateginen sijainti ja kasvava poliittinen hyväksyntä puoltavat hyvin voimalan uudelleen käynnistämistä. Aika on kuitenkin käymässä vähiin. Etelä-Ruotsin rakenteellinen sähköpula edellyttää nopeampia päätöksiä – ja ratkaisuja, joissa yhdistyvät lyhyen aikavälin hyödyt ja pitkän aikavälin kestävyys. Tämä on asiantuntijoiden viesti poliitikoille.
Lähde: Samnytt
