Kun valtiot luopuvat rikollisuuden torjunnasta ja rajojen valvonnasta, kansalaiset taistelevat yhä useammin ottaakseen valvonnan takaisin.
Mitä tapahtuu, kun hallitukset kieltäytyvät johtamasta? Tähän kysymykseen löytyy vastaus saksalaisesta Harsefeldin pikkukaupungista Ala-Saksin osavaltiossa, jota on viime aikoina koetellut rikosaalto.
Asukkaat ovat valittaneet jengistä, jotka näyttävät olevan pääasiassa maahanmuuttajanuoria ja jotka terrorisoivat kaupunkia väkivallalla, huumekaupalla ja kiristyksellä. Poliisi ei ilmeisesti ole kyennyt selviytymään kaaoksesta resurssipulaan vedoten.
Myös Harsefeldin poliisiasema on tiettävästi suljettu, minkä vuoksi hätäpuhelut joudutaan ohjaamaan 15 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin ja rikolliset voivat paeta ennen viranomaisten saapumista.
Vastauksena tähän lain romahtamiseen paikallisten asukkaiden on ollut pakko ottaa laki omiin käsiinsä. Kansalaisryhmät ovat partioineet kaupungissa ja kirjanneet tapahtumia. Poliisin tiedottaja on kuvaillut ryhmiä ”melko karmiviksi” ja varoittanut, että ”omankädenoikeuden harjoittajat” eivät auta ketään”. Eikä oletettavasti auta myöskään täysin voimaton poliisi.
Paikallinen poliisi sanoo tutkivansa parhaillaan useita ilmoituksia, mutta ”se vie aikaa”, vaikka jengin johtajat ovat viranomaisten tiedossa ja heidän rikoksistaan on olemassa videotodisteita. Merkittävä ruuhkautuminen sekä Saksan oikeusjärjestelmän vaikeus nostaa syytteitä alaikäisiä vastaan tarkoittavat kuitenkin sitä, että toistaiseksi ei ole nostettu syytteitä yhtäkään rikoksentekijää vastaan.
Toiminnan laiminlyönti on osa laajempaa valtion halvaantumisen mallia, joka on tällä hetkellä nähtävissä kaikkialla Euroopassa.
”Mitään ei tehdä, joten teemme sen itse”
Huolimatta siitä, että sekä Alankomaat että Saksa ovat ottaneet uudelleen käyttöön maarajojen tarkastukset, Ter Apelin kylän asukkaat ovat kyllästyneet hallituksensa toimettomuuteen, sillä laittomat maahanmuuttajat pääsevät edelleen Saksasta Alankomaiden puolelle. Tämän vuoksi huolestuneet kansalaiset liittoutuivat ja tekivät omat rajatarkastuksensa.
Viime kuussa he alkoivat huomioliivien ja taskulamppujen kanssa varustautuneina pysäyttää autoja rajan läheisyydessä kuulustellakseen kuljettajia ja joissakin tapauksissa kurkistellakseen autojen tavaratiloihin. Kuten eräs mukana olleista miehistä sanoi hollantilaiselle AD-sanomalehdelle: ”Mitään ei tehdä, joten teemme sen itse.”
Kuten Saksassa, viranomaiset leimasivat ryhmät ”vaarallisiksi” ja ”todella mahdottomiksi hyväksyä” ja pyysivät kansalaisia ”antamaan poliisin ja rajapoliisin tehdä työnsä”. Jos poliisi tosiaan tekisi työnsä, tässä tilanteessa ei tietenkään oltaisi alun alkaenkaan.
Alankomaiden poliisi onnistui kuitenkin löytämään tarpeeksi henkilöstöä pidättääkseen yhden kampanjaa johtaneista miehistä. Poliisi selitti ilman minkäänlaista ironiaa, että 54-vuotiaan toiminta uhkasi yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
Puolassa ja Irlannissa samanlainen tilanne
Puolalla on lähes samanlainen tilanne myös Saksan rajalla. Sielläkin kansalaiset ovat kyllästyneet laittomien maahanmuuttajien loputtomaan tulvaan ja perustaneet oman kansallisen rajapuolustusliikkeensä.
Viime viikolla maanviljelijät ja heidän traktorisaattueensa liittyivät heihin ja auttoivat turvaamaan rajaa, kun he kokoontuivat tärkeimpien rajanylityspaikkojen läheisyyteen tarkkailemaan epäilyttäviä ajoneuvoja.
Heidän työtään vaikeuttaa entisestään se, että Saksan viranomaiset toimivat aktiivisesti heitä vastaan. Saksalaiset poliisiautot on kuvattu videolla, kun siirtolaisia on viety rajan yli ja heitetään takaisin Puolan puolelle, josta he voivat paeta vapaasti maahan.
Tämä ruohonjuuritason suuntaus vastustaa hallituksen kyvyttömyyttä on nähtävissä myös Irlannissa. Paikalliset ovat järjestäneet kaupungeissa ja kylissä saartoja, teiden sulkemisia ja katumielenosoituksia vastauksena turvapaikanhakijoiden äkilliseen saapumiseen. Valtio majoittaa heidät yleensä alueille, joilla asunnot ovat jo ennestään vähissä ja julkiset palvelut ylikuormitettuja.
Holy sh*t!
More than 100,000 Irish patriots just conquered Dublin in one of the biggest Protests Ireland has ever seen
They’re taking their country back! pic.twitter.com/JqhOR3GmzV
— Inevitable West (@Inevitablewest) April 26, 2025
Maaliskuussa 2023 noin 50 mielenosoittajaa esti fyysisesti bussin pääsyn Westmeathin kreivikunnassa sijaitsevalle Columbin kasarmille, jonne oli tarkoitus majoittaa 120 yksinäistä miespuolista maahanmuuttajaa. Yksi mielenosoittaja jopa kahlitsi portit kiinni lukolla. Pattitilanne kesti pari tuntia, kun Gardaí (Irlannin poliisi) yritti neuvotella. Kun tämä ei onnistunut, bussi pakotettiin ajamaan pois, mikä sai väkijoukon hurraamaan.
Vain kaksi kuukautta myöhemmin Inchin maaseutukylässä Claren kreivikunnassa asukkaat estivät uusien turvapaikanhakijoiden saapumisen paikalliseen hotelliin tukkimalla tiet traktoreilla ja pyöröpaaleilla. Protesti kärjistyi niin, että 34 miespuolista maahanmuuttajaa kuljettaneeseen bussiin nousi asukkaita, jotka vaativat henkilölukua ja tarkistivat henkilöllisyystodistukset.
Inchin asukasluku on niin pieni, ettei sitä ole kirjattu, ja siellä on kirkko, peruskoulu, hotelli eikä juuri muuta. Sanomattakin on selvää, ettei se ollut millään tavalla sopiva pakolaisten majoittamiseen. Paikallisia ei myöskään kuultu heidän saapumisestaan. Irlannin hallitus ei tietenkään välittänyt tästä, ja silloinen pääministeri Leo Varadkar sanoi: ”Kukaan ei saa sanoa, kuka voi asua tai ei voi asua omalla alueellaan.”
Saarto kesti useita päiviä, kunnes kotouttamisesta vastaava valtiosihteeri suostui siihen, ettei alueelle lähetetä enää yhtään siirtolaista seuraavaan neljään viikkoon.
Kun valtio epäonnistuu, kansalaisille ei jää muuta vaihtoehtoa
Myöhemmin vuonna 2023 samanlaisia kohtauksia nähtiin Dromahairissa, Leitrimin kreivikunnassa. Siellä paikalliset perustivat tiettävästi ”laittoman” tarkastuspisteen estääkseen huhutun turvapaikanhakijaryhmän saapumisen alueelle.
Dromahairissa, jossa asuu noin 800 ihmistä, oli tarkoitus ottaa vastaan 155 pakolaista paikallisessa hotellissa. Ryhmän tiedottaja kiisti myöhemmin, että tarkastuspisteitä olisi ollut käytössä, vaikka 400 hengen väkijoukko protestoi rauhanomaisesti uusien siirtolaisten saapumista vastaan.
On syytä kysyä seuraavaa: Mitä viranomaiset odottivat tapahtuvan? Kun valtio epäonnistuu, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin että ”järjestyksenvalvojat”, kuten heitä niin usein pilkallisesti kutsutaan, astuvat kuvaan ja ottavat lain omiin käsiinsä. Jos ihmiset tuntevat olonsa turvattomaksi yhteisöissä, joissa he ovat eläneet koko elämänsä, tavalliset kansalaiset alkavat väistämättä tehdä sitä, mitä hallitus ei tee. Se ei ole ihanteellista, mutta se ei myöskään ole järjetöntä. Eri poliisivoimat ovat oikeassa sanoessaan, että nämä toimet ovat vaarallisia – joku voi todellakin loukkaantua pahasti.
Mutta mitä vaihtoehtoja ihmisille jää? Tämä on luonnollinen seuraus järjestelmästä, joka ei enää palvele tai suojele omaa väestöään.
Jos hallitukset haluavat lopettaa tämän ”omankädenoikeuden” harjoittamisen, on olemassa ilmeinen ratkaisu, joka tuijottaa heitä suoraan silmiin – valvoa rajoja ja panna täytäntöön lait, jotka ovat jo olemassa kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, etteivät maaseutukylät huku laittomien maahanmuuttajien valtaamiksi. Tai että uneliaista kaupungeista ei tehdä jengirikollisuuden keskuksia.
Kun ihmiset näkevät, että laki ei enää suojele heitä, heidät saadaan menettämään luottamuksensa paitsi poliisiin myös koko poliittiseen järjestelmään.
Rajakaupungeissa ja maaseutuyhteisöissä eri puolilla Eurooppaa näemme juuri nyt tavallisten ihmisten halun saada kontrolli takaisin. Jos valtio ei tee työtään, ihmiset tekevät sen itse. Ja kuka voi syyttää heitä?
Lähde: European Conservative
Asiaan on ilmeinen ja täysin selkeä ja hyväksyttävä vastaus, ihmiset ottavat lain omiin käsiinsä koska päättäjät ja etnofasistit (kulttuurirelativistit) sallivat barbarian (lähinnä islamilaisen barbarian) leviävän Eurooppaan ja vaativat meidät kustantamaan näiden loisien ja rikollisten lisääntymisen, hyväksymään heidän rikoksensa ja meille vihamielisen kulttuurin ja uskonnon levittämisen.