Valkoinen Vappu järjestettiin tänä vuonna neljättä kertaa Tampereen ytimessä. Tapahtuman ensimmäisenä puhujana oli Toni Jalonen (Sinimusta Liike). Jalosen puhe käsitteli koulutusta ja sitä, miten suhtautumisemme siihen on pahasti vääristynyt. ”Korkeakoulujen ei tule toimia nykyisen suomalaisvastaisesti ideologisella saati käytännön tasolla, vaan niiden tehtävä on suomalaisten toimiva kouluttaminen oman kansan ja maan hyödyksi, suhtautuen nöyrästi ja kunnioittavasti menneiden sukupolvien töihin ja uhrauksiin. Korkeakoulutus on tärkeää, kunhan se priorisoidaan oikein, eikä kaikista opiskelijoista muovata täysin toistensa kaltaisia humanistisia peukalonpyörittelijöitä”. Kansalainen julkaisee Jalosen puheen.
”Tervehdys ihmiset!
Vappu on modernilla ajalla ollut yhtäältä työväen, toisaalta myös opiskelijoiden juhla. Minä olen suhteellisen pitkään kuulunut kumpaankin ryhmään eri painotuksin. Perinteiset vasemmiston vappumarssit punalippuineen eivät kuitenkaan ole olleet minua varten, eivät ennen kuin liityin vuonna 2016 perussuomalaiseen puolueeseen ja vielä vähemmän nykyisin, kun toimin kansallismielisessä Sinimustassa Liikkeessä. Sen enempää en ole päätynyt koskaan myöskään opiskelijoiden vappurientoihin. Vaikka eräänä vappuna kävinkin kääntymässä Mantan lakituksen liepeillä Helsingissä, niin silloinkin itse lakitus taisi jäädä näkemättä, koska jämähdin Eino Leinon patsaalle keskustelemaan nimeämättä jäävien esoteerikkojen kanssa. Erityisesti olen säästynyt pakkoskumpan juomiselta keväisen kolean Helsingin Ullanlinnanmäellä – vastaava paikka siis kuin Koskipuisto täällä Tampereella, tai tämän vuoden Ratinanniemi, ja täten olen myöskin aina muistanut, että mitä kaikkea sitä tuli vappuna tehtyä. Suosittelen sitä kaikille!
Tosiaankin, punalippujen sijasta minua kutsuvat isänmaalliset värit, sininen ja valkoinen, tarvittaessa myös tämä hurjempi sinimustakin. Alkoholinhuuruiselle teekkari- ynnä muulle huumorille on varmasti oma paikkansa, mutta itse mieluummin tuotan ja kuuntelen radikaaleja, raikkaita, kriittisiä, terävänäköisiä ja epäkorrekteja havaintoja yhteiskunnasta puheenvuorojen muodossa täällä Valkoisessa vapussa. Tänään erityistä huomiota saa tietenkin työelämä ja tässä puheessa nimenomaan siihen tähtäävä opiskelu.
Meidät suomalaiset on totutettu ajatukseen, jonka mukaan opiskelu kannattaa aina ja että koulutus takaa menestyksen työelämässä. Minullekin on aikoinaan markkinoitu insinöörin opintoja, joista palkintona olisi siisti sisätyö, mutta millä vain tietyllä alalla menestyminen edellyttää myös sisäistä motivaatiota. Motivaatiota eivät kuitenkaan lisää harva se päivä ilmestyvät uutiset ja artikkelit, jotka kertovat korkeakoulutettujen, myöskin insinöörien, työttömyydestä.
Suomessa koulutetaan jostakin syystä 18-vuotiaista suoraan maistereita. Muualla on tapana lopettaa opiskelut kandin tutkintoon ja sitten mennään töihin ja vasta kun alla on muutama vuosi työkokemusta ja ala on varmistunut, niin töiden ohessa tehdään siihen erikoistumiseen liittyen maisterinopinnot. Meillä taas valmistuu maistereita ilman mitään käytännön osaamista, jotka sitten lähtevät metsästämään arvolleen sopivia töitä.
Ketä tässä huiputetaan, ketä petetään, tarkoituksella tai ilman? Iäkkäämmät ihmiset ymmärrettävästi ajattelevat, että asiat ovat kuten heidän nuoruudessaan, elleivät jopa paremmin. Töihin vain pääsee, kunhan tervehtii tulevaa pomoa napakalla kädenpuristuksella ja silmiin katsoen, ja ylioppilaslakki on varma merkki suuresta älystä. Vielä kun media sitä heille toistaa, siis sitä, että korkea koulutus on Suomen tärkein valtti, jopa osa identiteettiä, niin pakko se on uskoa, vai mitä? Pakkohan se on uskoa puheet työvoimapulasta ja ulkomaalaisten halpatyöläisten välttämättömyydestä, jos itsensä luotettavaksi mediaksi tituleerannut perinteinen tiedotusvälineistö näin päivästä toiseen julistaa.
Nuorempi sukupolvi on kuitenkin saanut huomata, etteivät asiat aina etene lineaarisesti, eikä mikään kehitys tai talouden kasvu voi loputtomasti vain jatkua. Elintaso ei ehkä jokaisen sukupolven kohdalla olekaan aiempaa parempi. Eräänkin vanhemman miehen muistan kuulleeni tällaista pohtineen ikään kuin huolestuneena tai suurenkin oivalluksen tehneenä. Minä ja monet muut taas olemme pitäneet asiaa jo pidemmän aikaa aivan itsestään selvänä.
Ennen vanhaan maalaiskylissä saattoi olla yksi ylioppilas per kylä, joka kulki ylpeänä yo-lakki päässään koko kesän. Yliopistosta valmistunut taas oli vielä enemmän arvossa pidetty henkilö ja jokin hyvä asema tai virka oli lähes selviö. Tutkinnon arvo on sittemmin kokenut suuren inflaation.
Ennen ylioppilaan ja maisterin tittelit ovat tarkoittaneet sivistystä ja varallisuutta ynnä muuta mukavaa. Jotkut neropatit kuvittelevat tutkintotodistuksia painattamalla ja vaatimustasoja laskemalla saavansa taiottua Suomeen lisää tietotaitoa ja vaurautta. Samoinhan sitä voidaan painattaa vain lisää rahaa ilmaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pistää miettimään, tietävätkö nämä edes mitä tekevät. Samaan aikaan nuoret näkevät valtavasti vaivaa tutkintojaan varten, stressaavat ja omaksuvat opiskelijaelämän paheet pitkittyneessä muodossa. Lopputuloksena he saavat sitten hakea samaa työpaikkaa kahdensadan muun kanssa tai päätyvät pikaruokapaikan kassalle, jonne olisi ihan hyvin päässyt vaikka ilman suomen kielen taitoa. Eikö tällainen ole yhteiskunnan resurssien haaskauksen lisäksi myös aika kovaa nuorison harhaanjohtamista?
Pahinta tässä on se, että nuoret naiset käyttävät hedelmällisimmät vuotensa yliopistoissa vierasperäisiä ja haitallisia yhteiskuntateorioita sekä alkoholia nieleskellen. Samalla he helposti vieraantuvat juuri siitä työelämästä, johon koulun pitäisi periaatteessa valmistaa, sekä myös vastakkaisesta sukupuolesta. Itse en omaa lastani, tytärtä varsinkaan, missään nimessä patistaisi opiskelemaan kyseisiin laitoksiin. Sanotaan nyt vielä, että tämähän riippuu vähän myös alasta. Niin sanottujen kovien tieteiden alalla esiintyy vähemmän eri sorttista mädätystä, mutta ihan omaa lajiaan ovat sitten jonkin sukupuolentutkimuksen ja kriittisen rotuteorian kaltainen höpöhöpö.
Korkeakoulut ovat valtiotammekin vanhempi instituutio, joissa tapahtunut tieteellinen ja henkinen kehitys on sen kautta kulkeneiden sukupolvien tuotosta. Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi olla sellaisia tasokkaan koulutuksen ja sivistyksen kulmakiviä, joina niitä edelleen pidetään – yhä hatarammin perustein. Niiden tehtävä ei ole pelkästään tuottaa ammattitaitoisia asiantuntijoita vaan myös viedä tiedettä ja korkeakulttuuria eteenpäin, taaten omalta osaltaan suomalaisen yhteiskunnan henkisen ja taloudellisen omavaraisuuden sekä sen elinvoiman. Korkeakoulujen ei tule toimia nykyisen suomalaisvastaisesti ideologisella saati käytännön tasolla, vaan niiden tehtävä on suomalaisten toimiva kouluttaminen oman kansan ja maan hyödyksi, suhtautuen nöyrästi ja kunnioittavasti menneiden sukupolvien töihin ja uhrauksiin. Korkeakoulutus on tärkeää, kunhan se priorisoidaan oikein, eikä kaikista opiskelijoista muovata täysin toistensa kaltaisia humanistisia peukalonpyörittelijöitä.
Valitettavasti yliopistot ovat tunnetusti myös varsin otollinen itämisalusta amerikasta imetyille haitallisille vaikutteille, erityisesti tämän nykyisen vallan alla. Opintopisteitä on jaettu muun muassa Elokapinan mielenosoituksiin osallistumisesta ja välillä sitä miettii, ehtiikö porukka edes opiskella kaiken sen Palestiinan puolesta liputtamisen ohella. Onko se heillä tarkoituksenakaan? Opiskelusta kiinnostuneen nuoren kannattaa pohtia tarkkaan juurikin oman koulun ja alan valintaa; vaikutteille alttiit ihmiset imeytyvät helposti mukaan ympäristön radikaalivasemmistolaiseen, sateenkaarevaan ideologiaan. Tästä löytyy lukuisia esimerkkejä, joihin en lähde nyt tänään sen enempää paneutumaan, että muutkin puhujat pääsevät ajallaan mikin ääreen.
Korkeakoulujen opiskelupaikkoja olisi järkeä kohdentaa nimenomaan niille aloille, joilla on aito pula työntekijöistä, sen sijaan, että huippuosaajat etsitään maamme rajojen ulkopuolelta. Sitten taas niiden opintosuuntien opiskelupaikkoja, joista valmistuneilla on huonot mahdollisuudet työllistyä, tulisi nopeasti vähentää. Tämä on vain maalaisjärkeä. Nyt nämä ylijäämäkoulutetut päätyvät tosiaankin työttömiksi työnhakijoiksi ja kertomaan traagisista kohtaloistaan Ylen ja Hesarin sivuille, sillä valitettavasti kaikki eivät voi kouluttautua kivoille humanistisille aloille ja luottaa siihen, että töitä löytyy sormia napsauttamalla.
Tämä meno voi helposti johtaa myös opiskelijoiden velkaantumiseen esimerkiksi opintolainan muodossa, samalla kun se kasvattaa kynnystä työskennellä matalapalkka-aloilla – sillä eihän nyt korkeakoulutettu voi sentään alentua tekemään tavallisen duunarin töitä. Tähän päälle sitten sekä poliittisilla oikeistolaisilla että vasemmistolaisilla on halu ja mahdollisuus haalia omien tarkoitusperiensä mukaisesti yksissä tuumin ulkomaista työvoimaa maahamme loputtomasta niin sanotusta ruskeasta reservistä. Saavumme sitten tilanteeseen, jossa jokainen duunari, akateeminen ja kaikki siltä väliltä joutuvat taistelemaan kynsin hampain koko maailmaa vastaan pysyäkseen leivän syrjässä kiinni. Se on kuulkaa sitä edistystä ja nykyaikaa!
En siis kannusta ketään hakeutumaan yliopistoon sillä mielellä, että sitä kautta avautuu taattu toimeentulo. Luentosaleissa feminististen saarnojen kuuntelun sijaan jokainen voi sivistää itse itseään lukemalla kirjoja vaikkapa kirjastoissa, ne joille se luksus sallitaan, tai vaikka ihan luonnon helmassa. Vaikka sanomani voi olla synkkä, niin muistetaan, että myös luonto ja kevään saapuminen (tai sen saapumisen odottaminen) ovat tänäänkin juhlimisen arvoisia asioita.
Moni meistä on istunut koulun penkillä yhteensä jopa useamman vuosikymmenen, mutta silti on olemassa esimerkiksi kauppatieteiden maistereita, jotka eivät erota kuusta männystä tai voikukkaa valkovuokosta. Jos osaamme vieraita kieliä ja tunnemme erikoisaloja, mutta emme ymmärrä omaa elinympäristöämme, ovat prioriteetit silloin lievästi sanottuna pielessä. Luonnossa opittavat käytännön asiat ovat ajattomia ja tietyssä määrin tärkeämpiä kuin akateemiset tutkinnot.
Kannustan kaikkia lapsia, nuoria, opiskelijoita, duunareita, maistereita, työttömiä, ikäihmisiä, kommunisteja ja fasisteja nauttimaan kotimaamme ankarasta mutta reilusta ilmastosta ja varomaan koulutusjärjestelmämme rapauttamista pilvilinnojen rakentelulla. Jokainen pilvilinna romahtaa lopulta omaan mahdottomuuteensa.
Hyvää Valkoista vappua kaikille!”
Toni Jalonen
