Saksan ulkoministerin väite turkkilaisten ratkaisevasta roolista Saksan ”talousihmeenä” ei kestä tilastollista tarkastelua. Welt-sanomalehden historiatoimittaja Kellerhoffin mukaan kyse on ideologisesta historiapropagandasta.
Saksan ulkoministeri Johann Wadephul väitti turkkilaisessa Hürriyet-lehdessä, että turkkilaiset siirtolaiset olivat ratkaisevassa roolissa Saksan talousihmeen rakentamisessa. Väite kuulostaa hyvältä propagandana, mutta ei kestä historiallista tarkastelua.
Weltin historiatoimittaja Sven-Felix Kellerhoff tyrmää lausunnon suoraan: ”CDU:n poliitikko levittää taloushistoriallista hölynpölyä.” Hän ei säästele sanojaan, vaan suuntaa kritiikkinsä koko ulkoministeriöön, joka hänen mukaansa epäonnistui suojelemaan ministeriään virheellisiltä lausunnoilta.
Tilastot puhuvat karua kieltään
Kellerhoffin mukaan Saksan talousihmeen huippuvuosina – 1950-luvun lopulla ja 60-luvun alussa – työvoimasta 96,9–99,6 prosenttia oli syntyperäisiä saksalaisia. Vuonna 1962 maassa oli vain 15 318 turkkilaista työntekijää, kun italialaisia oli yli 265 000 ja espanjalaisia, kreikkalaisia ja itävaltalaisia kymmeniä tuhansia. Turkkilaiset eivät olleet talousihmeen moottori – he eivät olleet edes sen vaihteiston osa.
Ministerin väite on Kellerhoffin mukaan niin virheellinen, että se olisi reputtanut historian opiskelijan jo 1990-luvulla. Hän muistuttaa, että vierastyöläisten rekrytointisopimuksen tarkoitus oli alun perin tilapäinen työskentely – ei pysyvä maahanmuutto. Mutta kun rekrytointikielto astui voimaan vuonna 1973, monet jäivät ja toivat perheensä mukanaan.
Myytti maahanmuuttajista vaurauden rakentajina
Saksan hallitus on vuosien ajan toistanut väitettä, että maan vauraus perustuu maahanmuuttajiin. Presidentti Steinmeier julisti vuonna 2022, että ”Saksalla itsellään on maahanmuuttajatausta”. Kellerhoffin mukaan tämä on ideologinen mantra, joka ei perustu faktoihin vaan poliittiseen tarpeeseen rakentaa myytti.
Turkkilaisten integraatio Saksaan on ollut hyvin vaikeaa. Raporttien mukaan he ovat heikoimmin työmarkkinoille sijoittunut ryhmä, ja jopa toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat kamppailevat yhteiskuntaan kiinnittymisen kanssa. Työttömyys, koulutuksen puute ja sosiaaliturvariippuvuus ovat yleisiä – rikollisuus mukaan lukien järjestäytyneet verkostot ovat osa ongelmaa.
Uskonto, myytit ja historian uudelleenkirjoitus
Kellerhoff vertaa nykyistä maahanmuuttodiskurssia uskonnolliseen dogmaan, jossa epäilijät leimataan harhaoppisiksi. Saksassa rakennetaan museoita ja muistomerkkejä ulkomaalaisille, aivan kuin uutta uskontoa varten. Kriittiset äänet, jotka kyseenalaistavat myytin, vaiennetaan.
Sama ilmiö näkyy Yhdysvalloissa, jossa väitetään, että orjat rakensivat maan. Kellerhoff muistuttaa, että teknologinen ja organisatorinen kehitys – ei halpa työvoima – nosti Amerikan suurvallaksi. Brasilia sai enemmän orjia kuin Yhdysvallat, mutta ei koskaan noussut teolliseksi jättiläiseksi.
Kellerhoffin analyysi on muistutus siitä, että historiankirjoitus ei saa alistua poliittisille tarpeille. Faktojen vääristely ei palvele ketään – ei Saksassa, ei Suomessa eikä missään muuallakaan. Kun ministerit ryhtyvät historian uudelleenkirjoittajiksi, on tutkijoiden velvollisuus nostaa esiin totuus, vaikka se olisi epämukava.
Lähde: Remix News
Maahanmuuttajien hyvyydestä teollisuusmaan nostamisesta yhdeksi maailman kärkijoukkoon, johon meilläkin uskotaan, täyttä soopaa, lähinä uskonnollista hurmosta, vihervasemmiston unimaailmaa.
Nykyäänhän ne turkkilaiset muodostaa 90% rikollisjengeistä. Että eiköhän hurrata heille.