Vapaaehtoisen paluumuuton tukisumma Ruotsissa kasvaa yli 30 000 euroon. Hallitus haluaa tarjota vaihtoehdon niille, jotka eivät ole juurtuneet yhteiskuntaan.
Ruotsin hallitus on päättänyt merkittävästä muutoksesta maahanmuuttopolitiikassaan: vuoden 2026 alusta lähtien vapaaehtoisen paluun tukena maksettava niin sanottu paluumuuttoavustus nousee 10 000 kruunusta (n. 890 eurosta) peräti 350 000 kruunuun (n. 31 150 euroa) per aikuinen.. Päätös on herättänyt laajaa keskustelua, mutta monille maahanmuuttajille se tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden palata kotimaahansa ja aloittaa uuden elämän.
Yksi heistä on 67-vuotias Golahmad Jamili, joka saapui Ruotsiin seitsemän vuotta sitten paettuaan Afganistanista. Vuosien varrella hän on kokenut yksinäisyyttä ja juurettomuutta, eikä elämä Ruotsissa ole muodostunut sellaiseksi kuin hän toivoi.
Golahmad kertoo, että hän on jo pitkään haaveillut paluusta kotimaahansa, mutta taloudelliset esteet ovat tehneet siitä mahdotonta. Nyt hallituksen päätös antaa hänelle toivoa: “Haluan palata Afganistaniin ja rakentaa uuden elämän siellä. Tämä tuki tekee sen mahdolliseksi.”
Hallituksen linja: paluu kotimaahan on vaihtoehto
Muutoksen taustalla on hallituksen pyrkimys tarjota niille maahanmuuttajille, jotka eivät ole juurtuneet Ruotsiin, mahdollisuus palata vapaaehtoisesti.
Maahanmuuttoministeri Johan Forssell on korostanut, että samalla kun tukea nostetaan, viranomaisille annetaan uusia välineitä väärinkäytösten estämiseksi. Hallitus painottaa, että tukijärjestelmä ei saa muuttua keinoksi hyödyntää valtion varoja, vaan sen tarkoitus on aidosti helpottaa paluuta kotimaahan.
Ensimmäinen suuri korotus sitten 1980-luvun
Kyseessä on suurin muutos sitten vuoden 1984, jolloin Ruotsin paluumuuton tukijärjestelmä otettiin käyttöön. Nyt summan moninkertaistaminen nähdään keinona tehdä paluusta realistinen vaihtoehto niille, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa ruotsalaisessa yhteiskunnassa.
Golahmadin tarina: yksinäisyys ja kaipuu kotimaahan
Golahmad asuu nykyisin Höörissä, Skånen maakunnassa. Hän on eronnut ja elää yksin, mikä on lisännyt hänen kokemustaan ulkopuolisuudesta. Afganistanissa hänellä on edelleen sukua ja tuttuja, ja hän näkee paluun mahdollisuutena löytää uudelleen yhteisön ja merkityksen elämälleen. Hänen tarinansa kuvastaa sitä todellisuutta, että kaikille maahanmuuttajille Ruotsi ei ole pysyvä koti, vaan paluu omaan maahan voi olla luonnollinen ja toivottu ratkaisu.
Ruotsin hallituksen päätös on merkittävä signaali: valtio tunnustaa, että pysyväksi tarkoitettu maahanmuutto ei ole onnistunut kaikkien kohdalla. Vapaaehtoinen paluu ja sen tukeminen on sekä inhimillinen että taloudellisesti järkevä ratkaisu. Golahmadin kaltaisten ihmisten tarinat osoittavat, että paluu kotimaahan on vapauttava ja toivottu vaihtoehto sekä yhteiskunnan on järkevää tarjota siihen realistinen mahdollisuus.
Lähde: Fria Tider
