Euroopan komissio julkaisi vuoden 2026 poliittiset painopisteensä – ja listalta puuttuvat lähes kaikki eurooppalaisten arjen suurimmat kriisit.
Euroopan komissio on julkaissut poliittiset painopisteensä vuodelle 2026 – ja lista herättää kysymyksiä siitä, elääkö Bryssel enää samassa todellisuudessa kuin eurooppalaiset. Maailma ympärillä horjuu: sota jatkuu, energia on epävarmaa, teollisuus menettää kilpailukykyään ja yhteiskunnallinen ilmapiiri kiristyy. Silti komissio valitsee kärkitavoitteikseen sukupuoli- ja identiteettipolitiikan, LGBTQ-agendan, ”demokratian puolustamisen” ja entistä aggressiivisemman ilmastopolitiikan.
Samaan aikaan EU:n omissa asiakirjoissa myönnetään, että kansainvälinen tilanne on vakavampi kuin vuosikymmeniin. Silti nämä strategiset uhat jäävät käytännössä taka-alalle, kun komissio keskittää voimansa kulttuurisiin ja ideologisiin hankkeisiin.
Todelliset kriisit sivuun – ideologiset hankkeet tilalle
Komission mukaan taakse jätettäviä aiheita ovat muun muassa Ukrainan sodan vaikutukset, Euroopan riippuvuus venäläisestä energiasta, asumisen hinnan nousu, työmarkkinoiden epävarmuus ja syvenevät sosiaaliset jakolinjat. Puhumattakaan Eurooppaan vyöryvän hallitsemattoman maahanmuuton tuomista ongelmista. Nämä ovat kysymyksiä, jotka koskettavat eurooppalaisten arkea suoraan – mutta ne eivät näytä mahtuvan vuoden 2026 prioriteettilistalle.
Tilalle nostetaan tuttuja, poliittisesti latautuneita teemoja:
- ”Eurooppalaiset arvot” ja ”demokratian puolustaminen”
- sukupuolten tasa-arvo
- LGBT-oikeudet
- kiihtyvä hiilineutraaliuspolitiikka
- digitaalisen sisällön valvonta ja ”turvallinen verkko”
- ”kestävä rahoitus”
Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU jatkaa samaa linjaa, joka on jo vuosia herättänyt kritiikkiä jäsenmaissa – erityisesti niissä, joissa kansalaiset kokevat Brysselin etääntyneen heidän todellisista huolistaan.
Big plans for 2026 💪🇪🇺
We’re turning Europe’s priorities into action, delivering results that matter for people, businesses, and communities across the EU.
More: https://t.co/T5owx60s3o pic.twitter.com/666kwXivmF
— European Commission (@EU_Commission) January 9, 2026
”Demokratian puolustaminen” – vai julkisen keskustelun kontrolli?
Komission linjaukset nojaavat vahvasti Ursula von der Leyenin kauden 2024–2029 poliittisiin suuntaviivoihin. Niissä korostetaan tarvetta torjua ”disinformaatiota” ja ”ääriajattelua” – mutta käytännössä tämä tarkoittaa entistä tiukempaa sääntelyä mediaan, sosiaalisiin verkostoihin ja algoritmeihin.
Kriitikot huomauttavat, että tällainen kehitys uhkaa sananvapautta ja mielipidekirjon moninaisuutta, sillä Bryssel pyrkii määrittelemään, mikä on hyväksyttävää julkista keskustelua ja mikä ei.
Ilmastopolitiikka jatkuu – hinnalla millä hyvänsä
Vaikka Euroopan teollisuus menettää kilpailukykyään ja kotitaloudet kamppailevat korkeiden energiahintojen kanssa, komissio aikoo kiihdyttää Green Dealin toteutusta ja syventää päästövähennystavoitteita.
Tämä linjaus tulee tilanteessa, jossa monet EU:n ulkopuoliset talousmahdit – Yhdysvallat, Kiina, Intia – asettavat energiaomavaraisuuden ja talouskasvun etusijalle. Euroopassa taas kiristyvä sääntely osuu erityisesti: maatalouteen, pk-yrityksiin, energiaintensiiviseen teollisuuteen.
Komission puhe ”oikeudenmukaisesta siirtymästä” kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä se tarkoittaa lisää velvoitteita ja kustannuksia niille, jotka jo nyt kamppailevat selviytymisestä.
Identiteettipolitiikka nostetaan ylikansalliseksi prioriteetiksi
Sukupuoli- ja LGBT-politiikka esitetään komission asiakirjoissa ”läpileikkaavana tavoitteena”, joka ulotetaan kaikkiin EU:n politiikkasektoreihin. Kyse ei ole enää perusoikeuksien turvaamisesta – niistä harva on eri mieltä – vaan tietyn kulttuurisen ja ideologisen näkemyksen nostamisesta EU:n viralliseksi linjaksi.
Tämä kehitys herättää vastareaktioita erityisesti maissa, joissa perhepolitiikka, kulttuuriperinne ja kansallinen päätösvalta ovat keskeisiä arvoja. Eurooppa kärsii ennennäkemättömästä väestökriisistä, mutta komissio ei näytä pitävän perheiden tukemista tai syntyvyyden vahvistamista poliittisena prioriteettina.
Geopoliittinen todellisuus tunnustetaan – mutta ohitetaan
Komissio myöntää itsekin, että maailma on muuttunut vaarallisemmaksi: kansainvälinen järjestys horjuu, muuttoliike kasvaa, ulkoiset uhat lisääntyvät, ja Euroopan puolustuskyky on riittämätön.
Silti nämä teemat jäävät käytännössä toissijaisiksi. Tuloksena on ristiriitainen kokonaisuus: retoriikka puhuu geopoliittisesta hätätilasta, mutta käytännön politiikka keskittyy sosiaaliseen insinöörityöhön ja maksimaalisiin ilmastotavoitteisiin.
