EU:n koulutusohjelmat eivät ole viattomia tai puolueettomia – ne ovat osa laajempaa sosiaalista insinöörityötä, jossa EU-kansalaiset muokataan uudelleen jo lapsuudessa. EU:n mukaan vika ei ole sen harjoittamassa politiikassa, vaan ihmisissä. Kansalaiset on ”korjattava ehjiksi”.
EU:n koulutuspolitiikka on muuttunut ideologiseksi välineeksi, jolla pyritään muokkaamaan kansalaisia uudelleen jo varhaislapsuudesta alkaen. Näin väittää sosiologi Ashley Frawley, jonka tuore raportti paljastaa, kuinka Bryssel käyttää miljoonia euroja aktivistien suunnittelemiin koulutushankkeisiin – usein kansallisten lakien ja vanhempien tahdon vastaisesti.
Euroopan unionin virallinen kanta on, että koulutus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Käytännössä Bryssel on kuitenkin rakentanut monimutkaisen verkoston ohjelmia, rahoituskanavia ja kansalaisjärjestöyhteistyötä, joiden kautta se vaikuttaa suoraan siihen, mitä Euroopan kouluissa opetetaan – erityisesti identiteetin, sukupuolen ja seksuaalisuuden alueilla.
Sosiologi Ashley Frawleyn raportti: ”Indoctrinating Children: How Brussels Embeds Gender Identity in the Classroom” osoittaa, kuinka ohjelmat kuten Erasmus+, CERV ja Horizon kanavoivat miljoonia euroja ideologisiin koulutushankkeisiin. Näitä projekteja markkinoidaan EU-tasolla ”parhaina käytäntöinä” – myös maissa, joissa kansalliset parlamentit tai vanhemmat ovat torjuneet vastaavat sisällöt.
”EU ei usko politiikkansa epäonnistuneen – se uskoo, että ihmiset ovat vialla”, Frawley kiteyttää.
Kansalainen korjattavaksi – politiikassa ei ole vikaa
Frawleyn mukaan EU:n eliitti on vakuuttunut siitä, että ongelmat eivät johdu huonosta politiikasta, vaan kansalaisten ”vääristä arvoista ja käyttäytymisestä”. Ratkaisuksi tarjotaan uudenlaisen kansalaisen kasvattamista – jo varhaiskasvatuksesta alkaen.
Esimerkiksi talouspolitiikassa ei kysytä, miksi monet naiset eivät halua matalapalkkaisia ja epäsäännöllisiä töitä. Sen sijaan ongelmaksi nimetään sukupuoliroolit ja perhearvot – ja ratkaisuksi tarjotaan varhaista ideologista ohjausta.
Ohituskaista kansalliselle päätösvallalle
Koska komissiolla ei ole suoraa toimivaltaa koulutuksessa, se käyttää epäsuoria keinoja: liikkuvuusohjelmia, tutkintojen tunnustamista, digitalisaatiota ja opettajankoulutusta. Näiden kautta rahoitetaan järjestöjä ja yliopistoja, jotka suunnittelevat oppimateriaaleja ja koulutuksia – ja arvioivat itse omat hankkeensa ”onnistuneiksi”.
Erityisen räikeä esimerkki löytyy Unkarista, jossa LGBTIQ-sisältöjen opettaminen alaikäisille on rajoitettua. Siellä EU rahoittaa vaihtoehtoisia koulutuksia, salaisia työpajoja ja digialustoja, jotka kiertävät kansallisen lainsäädännön.
Miljoonia euroja heikkolaatuisiin projekteihin
Frawley kertoo yllättyneensä siitä, kuinka heikkolaatuisia monet hankkeet ovat suhteessa niihin sijoitettuihin summiin. Digialustat jäävät kesken, materiaalit katoavat rahoituksen päätyttyä, ja pelit eivät kiinnosta edes kohderyhmäänsä.
”Tämä kertoo, ettei tarkoitus ole käydä julkista keskustelua. Tarkoitus on löytää ’muutoksen agentteja’, jotka vievät ideologian suoraan instituutioihin – ohi vanhempien, parlamenttien ja kansalaisten.”
Opettajat puristuksessa
Frawleyn mukaan opettajia ei voi syyttää tilanteesta. Monet kriittiset äänet on jo siivottu pois, ja epävarmassa työmarkkinatilanteessa moni vaikenee tai teeskentelee myötäilevänsä. Ideologiset sertifikaatit ja koulutukset toimivat portinvartijoina.
Demokratian kriisi
EU:n toimintamalli ei muutu, vaikka se epäonnistuisi. Komissio ei kyseenalaista politiikkaansa, vaan syyttää kansalaisia. Frawleyn mukaan tämä lähestymistapa on ollut vallalla jo vuosikymmeniä.
”Tämä ei ole edistystä, vaan taantumuksellista. Kansalaisista tehdään holhottavia, ei toimijoita. Tarvitsemme kunnianhimoisemman vision – sellaisen, jossa koulutus kasvattaa vapaita kansalaisia, ei muovailtavia alamaisia.”
Lähde: European Conservative
